Slender Manin pelikansalle esitellyt The Eight Pages haali niin suurta suosiota, että jatko-osa The Arrival suunniteltiin pikaisesti vuoden 2013 keväälle. Nyt, muutama vuosi myöhemmin, metsässä harhailemista pääsee kokemaan myös uuden konsolisukupolven rattaissa. Lähtevätkö kalsarit vaihtoon, kun internetin syövereissä kehitetty hirviö hiipii selän taakse?




Slender Man, tuo internetin syövereissä keksitty hirviö on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta erityisesti nuorison parissa. Kalpea ja kasvoiltaan muodoton hiippari sai syntynsä alunperin nettifoorumin kauhutarinaketjussa, mutta kansantajuntaan anorektinen Slender Man pääsi muutaman vuoden takaisella Slender: The Eight Pages -kauhupelillä. Simppelissä pelissä pelaajan tuli samota pimeässä metsikössä etsien kahdeksaa lappusta, vältellen samanaikaisesti niskaan huohottavaa Slender Mania. Tiivis, vartin pituinen metsässä harhailu maistui pelikansalle siinä määrin, että luihu niskaanhönkijä palaa The Arrivalissa, Slender Manin kansantarua syventävässä jatko-osassa.


The Arrivalin päätyttyä on selvää, ettei Slender-pelien suosio selity ainakaan käsikirjoituksen tasolla. Köyhässä kehyskertomuksessa Lauren, pelin protagonisti, tutkii ystävänsä Katen katoamista. Oudot raapustukset ja viestit kuljettavat päättäväistä Laurenia eteenpäin pitkin maaseutua, vaikka näkökentän laidoilla kummitteleva hiippari saisi kenet tahansa täysijärkisen soittamaan mieluummin poliisit etsintähommiin. Mysteerin selvittäminen jää silti pelatessa sivurooliin, ja sen olemassaolosta lähinnä muistutetaan ajoittain löytyvillä paperilappusilla. Pelin tavoitteet taas ovat tekosyitä, joilla Lauren saadaan kuljetettua kummitusjunan ja pakollisten säikyttelyiden läpi, huolimatta siitä miten päälle liimattuja tai immersiota rikkovia tehtävät ovat. Syyt jäävät usein epäselviksi, eivätkä pelaajan toimet useinkaan tunnu realistisilta. Suuri osa ajasta kulutetaan myös edestakaisin juoksenteluun erilaisten hanttihommien, kuten generaattorien käynnistelyn, parissa.




Slenderin pelimekaniikat ovat yhtä laihat kuin itse hirviökin. Ohjaaminen on parhaimmillaan rajoittunutta: lyhyiden sprinttien lisäksi Lauren voi kyyristyä, vaikka kumarassa olemisesta ei olekaan mitään hyötyä. Kiipeäminen tai hyppiminen ei onnistu, jolloin vauhdikkainkin metsähölkkä pysähtyy jokaiseen kiveen ja kantoon kuin tiiliseinään. Tönkön liikkumisen lisäksi ohjaimesta löytyy napit ainoastaan tavaroiden noukkimiselle sekä taskulampulle, vaikka taskulampun sulkemiselle ei löytynyt yhtään järkevää syytä; Slender Manin käyttäytyminen kun pysyy valokeilasta huolimatta samanlaisena.

Heikko suunnittelutyö paistaa työstä läpi pelin parituntisen keston. Naurettavin hetki mekaniikkojen kannalta tapahtuu pelin puolivälin tienoilla, kun pelaaja kohtaa Slender Manin lisäksi toisen hirviön syvällä luolastossa. Hirviön hyökätessä tätä pitäisi kiusata taskulampulla, vaikka pelin neuvoista huolimatta taskulampun tehokkuus hirviöjahdissa on räkäpään luokkaa. Olemattoman sisällön vuoksi pelaaminen taantuu nopeasti ympäriinsä harhailemiseksi piilotetun esineen perässä, eikä pelko ennenaikaista kuolemaa kohtaan onnistu ylläpitämään jännitteitä - varsinkaan, kun Slender Manin hävyttömän helppo vältteleminen tulee pelaajalle selväksi.


Ääni- ja kuvapuoli liikkuu heikon ja siedettävän välimaastossa. Unitylla väsätty The Arrival muistuttaa grafiikoiltaan viime konsolisukupolven pikkubudjetin rykäisyä, mutta äänipuoli hoitaa hommansa paremmin; esimerkiksi hirviön lähestymisestä ilmoittavat säröefektit onnistuvat ajoittain luomaan asiaankuuluvan tunnelman. Animoinnin tasosta taas kertonee tarpeeksi, että naurahdin ääneen kun näin pelihahmojen liikkuvan ensikertaa. Bugisuus on myös alati läsnä. Ovet avautuvat kun siltä sattuu tuntumaan, hahmot taas liikkuvat ajoittain esineiden ja huonekalujen läpi. Äänet saattavat kadota koko pelistä vaatien uudelleenkäynnistystä, tai hahmo jumiutua maastoon.

Slender: The Arrivalia on vaikeaa suositella kenellekään hyvällä omatunnolla. Tylsämielinen tarina, höhlä sisältö ja heikko toteutus varmistavat, ettei The Arrival tule jäämään pelihistoriaan. Muutamalla eurolla alekorista, jos Slender Manin hahmo sattuu olemaan sydäntä lähellä.