Tällä pelillä jos jollakin on ollut innokkaat faninsa. Ennen tämän joukkorahoitetun autoeepoksen ilmestymistä oli käytännössä mahdotonta ottaa edes puheeksi mitään moottoriurheilupeliä ilman, että joku ilmestyi keskusteluun kehumaan, miten Project CARS tullessaan pesee tämänkin tekeleen. Pelistä julkaistut ennakkokuvat ja -videot olivat myös hämmästyttävän hyvän näköisiä.


Julkaisusta on nyt ehtinyt kulua jo hyvän aikaa. Pelin arvostelu viivästyi ensin rattiohjaimeen liittyvien teknisten ongelmien ja sitten ihan vain muiden työkiireiden vuoksi. Asiaan vaikutti myös se, että halusin pelata peliä rauhassa muutamana iltana ja ottaa siihen paremmin tuntumaa. On aikaa siitä, kun olen ajanut autopelejä tosissani – viime aikoina eniten peliaikaa on saanut kepeä Forza Horizon 2. Pelikelloon ei ole edelleenkään hurjaa tuntimäärää kertynyt, mutta ainakin olen saanut nyt muodostettua mielipiteeni.




Se, mikä Project CARSin suhteen alunperin vähän huolestutti, oli sen kaikinpuolinen perinteisyys. Olen pelaaja- ja arvostelijaurani aikana pelannut kymmeniä ellei satoja pelejä, joiden sisältö koostuu radan kiertämisestä erilaisella kalustolla sekä jonkinlaisesta uramoodista, jossa voi edetä luokasta toiseen voittamalla kilpailuita. AUTOT on juuri tällainen peli: kilpa-autoilijaksi tahtovan ura alkaa mikroautoista ja voittamalla kisoja voi sitten nostattaa laineita isommissa piireissä.


Vaikka pelin mikroautot on toteutettu kiitettävän hyvin, en ihan hirveästi innostunut varsinaisesta urasta. Se on tuotu ihan hauskasti nykyaikaan Twitter-kopioineen ja sähköposteineen, mutta on perustaltaan ihan sitä samaa kuin ennenkin. Pelin viehätys piileekin muussa – etenkin ajomallissa ja komeassa ulkokuoressa. Jälkimmäistä toki tekniikan kehitys on hieman verottanut: sen jälkeen, kun ensimmäiset CARS-kuvat ilmestyivät, on saatu jo uusi konsolisukupolvi ja sille näyttävän näköistä pelattavaa. Edelleen etenkin PC-versioon on kuitenkin mahdollista säätää sellaiset määrät silmäkarkkia, että nykykonsolit juoksevat karkuun kauhuissaan. Omalla parivuotiaalla näytönohjaimella ja vielä vanhemmalla CPU:lla peli pyöri FullHD-tarkkuudella täysin sulavasti.




Project CARS ei tarjoa käsittämättömän laajaa autovalikoimaa. Sen sijaan mukaan on poimittu jonkinlainen läpileikkaus kalustosta, jolla kilpa-ajoa yleisesti harrastetaan, ja painotus on selvästi laadussa määrän sijaan. Pidän tätä lähestymistapaa sikäli kannatettavana, etenkin kun ajoneuvoissa on todella eroja. Kokeilin huvikseni Nordschleifella Ford Escort Mk 1 RS:ää, W109-korista AMG:n virittämää pystylamppu-Mercedestä ja miltei nykyurheiluautoksi laskettavaa, Porsche-sukuista RUFia. Kokemus herätti syvän kunnioituksen varsinkin niitä sissejä kohtaan, jotka noita pystäreitä jaksoivat paiskoa ratakisoissa. Todella harvassa pelissä autot tuntuvat ihan näin erilaisilta ja ovat silti kuitenkin edelleen ajettavissa.


Ja tosiaan, sanoisin että ilman kunnollista rattiohjainta tästä pelistä jää aika paljon kokematta. Ajoin ensin pari kisaa Xbox 360 -ohjaimella, jolla auton kyllä sai hallintaan, mutta ajotuntuma ei ollut erityisen nautittava. Kun jaksoin kaivaa Fanatec-ratin kaapista ja taistella sen toimimaan (vaati vain kahdet ajurien asennukset ja yhden firmware-päivityksen, mutta tämä ei ollut Project CARSin vika), sain palkinnoksi todella upean ajotuntuman ja etenkin force feedbackin, joka antoi oikeaa informaatiota auton tilanteesta. Ohjaus toimi paremmin kuin missään lähivuosina pelaamassani pelissä ja tunsin ratissa, kun toinen takapyörä osui kanttariin. Lopulta mielekkäin sisältö pelistä löytyi juuri tämän kautta, kun kävin kokeilemassa erilaisia autoja eri radoilla ja ihastelin mallinnuksen pikkutarkkuutta. Peli ei ole mikään täysi simulaatio – minkä tunnistaa mm. siitä, että sain ajettua kierrokset loppuun turhautumatta –, mutta selvästi askel sellaisen suuntaan.




Project CARS antaa aika vähän satunnaiselle autoilijalle, jolle pelin hyvyyden mittari on autovalikoiman kuumottavuus. Se sisältää ainoastaan rata-autoilua – rallia sun muuta on tosin luvassa jo joukkorahoituksensa aloittaneessa kakkososassa. Peli painottaa selvästi enemmän realismia kuin useimmat kilpailijansa. Kyseessä ei kuitenkaan ole aivan niin aloittelijavihamielinen simulaattori kuin monet muut vastaavat, joten jos Gran Turismo- ja Forza-osasto on jo kahlattu läpi ja mieli tekisi hieman enemmän haastetta, CARS voi olla erittäinkin hyvä askel ylöspäin. Se sisältää luonnollisesti myös verkkopelitilan.

Testikokoonpano: Intel Core i7-3770K, 16 Gt RAM, GeForce GTX 780 3 Gt, Windows 7 Ultimate 64-bit, Fanatec Porsche 911 GT2 Wheel + ClubSport Pedals