Kun Electronic Arts ensimmäisen kerran kertoi yhteistyöstään elokuvaohjaaja Steven Spielbergin kanssa, häilyivät pelaajien visioissa heti eeppiset, tunteita herättävät avaruusseikkailut. Hölmistyneitä ilmeitä olikin monen monitorin ääressä, kun paljastui, että ensimmäinen herran peli tehdäänkin Wiille ja se on puzzle. Soppaa sekoitettiin veikeän näköisillä kuutioeläimillä ja myös virtuaalitodellisuusohjauksesta huhuttiin. Jälkimmäinen jäi valitettavasti pelistä pois, mutta nyt yhteistyön ensimmäinen hedelmä on ulkona.



Voin kuvitella herra Tapani Pelivuoren istumassa EA:n pelistudioilla lippalakissaan ja partaansa sukien kertovan ohjelmoijille ja pelisuunnittelijoille ideoistaan sekä siitä, miten jossain kohtaa voisi olla jotain lisää ja joku toinen paikka kaipaa enemmän hiontaa. Boom Blox tuntuu alusta alkaen peliltä, jonka tekemiseen on panostettu ja jokaista yksityiskohtaa mietitty kerta jos toinenkin. Kokonaisuudessaan se on Wiin ohjaimella erinomaisesti toimiva puzzlepeli - ehkä Wiin ohjaimella parhaiten toimiva peli, piste.

Spielberg on kertonut perusidean peliin tulleen siitä, kun hän näki, kuinka hauskaa muksuilla oli heidän hajoittaessaan tekemiään palikkatorneja. Moisia Boom Bloxissa pistetään matalaksi kymmenillä eri tavoilla; milloin sopivat palikat pallon avulla paikoltaan singoten, milloin pommeilla, nitroglyseriinipalasilla, varovasti palasia pois hivuttaen tai laserpyssyllä lasautellen. Rakentaminen jää lisäominaisuudeksi sivuosaan, mutta omia puzzlejaan pystyy työstämään ja lähettämään kavereilleen. Lisää erilaisia ja eri tavoin reagoivia rakennusmateriaaleja ja muita osasia saa peliä läpäisemällä.

Alkutreenien jälkeen valittavana on kaksi pelitilaa - tietyntyylisten pulmien kanssa pelaaminen tai tarinamoodi, jossa palikan muotoiset eläimet ovat pulassa ja pelaajien täytyy muun muassa saada timantit haltuunsa tiputtamalla ne maahan, viholliset karkoitettua tai pikkugorillat pelastettua. Maisemat vaihtelevat villistä lännestä viidakkoon ja kentät eroavat toisistaan hyvin myös teemoiltaan ja tunnelmaltaan, mikä sekin on saavutus pulmapelille. Erinomaisen persoonalliset eläimet jäävät varmasti pelihahmogalleriaan vähintään raivoavien Rabbidsien rinnalle, varsinkin jos Boom Blox saa jatkoa.

Moninpelitiloja on sekä kavereita vastaan että yhteistyössä. Usein ei tarvita edes kuin yksi Wii Remote ja sitä vuoron perään käyttämällä ratkotaan, kuka saa eri lajeista eniten pisteitä. Erinomaista hupia sekin.



Yhden idean ponilta aluksi vaikuttavaan peliin on saatu yllättävän paljon variaatioita ja vaikeustason nousua. Fysiikkapohjaiset puzzlet vaativat mm. tarkkaa ja vakaata kättä, joskus vauhdikasta heittoliikettä ja välillä täydellistä silmä-käsi-koordinaatiota. Ilahduttavan usein tehtävistä selviää myös täysin säkällä - tai ainakin mielestään tavalla, jota pelintekijät eivät ehkä olleet ajatelleet.

Joku voi muistaa lapsuudestaan pelin, jossa hammastikkukasasta piti hivuttaa tikkuja yksi kerrallaan, ilman, että muut liikahtavat. Ärsyttävimmillään (pelaajan omasta mokailusta johtuen) Boom Blox on tällaisissa tehtävissä, mutta samalla niissä käy myös ilmi se, kuinka hyvin Wii Remote tähän peliin soveltuu. Kun palikan päästä ottaa kiinni, se liikkuu virtuaalimaailmassaan juuri niin tarkasti tai epätarkasti kuin oma käsi antaa myöden - virheistä voi syyttää vain itseään ja siksipä peliin koukuttuu välittömästi.

Pelin realistiset fysiikat on toteutettu erinomaisesti. Tehtävän aloitusta tarkkailemalla pystyy päättelemään hyvinkin täsmällisesti, mitä minkäkin palikan liikauttaminen saattaa aiheuttaa tai minkä palikan poistamalla torninsa saa kaadettua vaadittuun suuntaan, jotta ketjureaktio syntyy. Tällaista oivaltamisen iloa pääsi tapahtumaan viimeksi Portalin kanssa, ja Boom Blox onkin ehdottomasti paras puzzlepeli sitten sen.

Nimenomaan idean jalostamisessa Boom Blox loistaa. Niin usein on nähty puzzlepeli, jossa tasosta toiseen toistetaan samaa kaavaa, vain aikarajoja tai muita sääntöjä kiristäen. Boom Bloxin kanssa voi olla aina varma, että seuraavalla tasolla tehdään palikoiden kanssa jotain vallan muuta. Spielbergin ja kumppaneiden aivoriihi on lyönyt hieman tyhjää vain räiskintäosioissa, joista selviäminen perustuu vain vihollisten ampumiseen ennen kuin oma joukkio kohtaa turmansa. Välipalana ne ensin maistuivat, mutta lopulta räiskintää oli pelissä liikaakin.



Pelin toteutuksessa ei ole oikeastaan mitään nokan koputtamista. Puzzlepeleille ominainen söpöys ja värikkyys ovat paikallaan, palikat ovat palikoita, ihastuttavien eläinhahmojen animointi tarkoituksensa täyttävää. Myöskään äänitehosteista tai musiikista ei jäänyt aivoon ärsytystä.

Boom Blox ei jää historiankirjoihin pelimessiaana tai edes genrensä suurena uudistajana, mutta myönnettävä on, että jotain Spielbergin kultaisen kosketuksen on täytynyt vaikuttaa. Yksi parhaista Wiin peleistä ja ehdottomasti vuoden iloisin yllätys toistaiseksi.