Amerikkalainen astronauttimiehistö on lähetetty yksisuuntaiselle matkalle tutkimaan planeettaa, joka sensoreiden mukaan kuhisee elämää. Viidentoista vuoden horroksessa matkustamisen jälkeen yksi miehistön jäsenistä herää laskeutuneen avaruusaluksen vierestä, mutta muita miehistön jäseniä ei näy missään, ainoastaan tyhjää, elotonta maastoa. Onko raketti laskeutunut väärälle planeetalle, vai onko se onnistunut laskeutumaan eloisan planeetan elottomaan autiomaahan? Kun miehistöä etsiessä eteen tulee yllättäen neuvostoliittolaisten hylättyjä rakennuksia, herää epäilys, onko koko viidentoista vuoden rakettimatka ollut sittenkin pelkkää vedätystä. Mitä ihmettä on tapahtunut, mihin astronautti on joutunut?




Tarina avautuu neuvostoliittolaisten jättämien audiologien ja kirjeiden muodossa sekä havainnoimalla ympäristöä, ja melko pian selviää että jotain hyvin outoa on tekeillä. Pelaajan ei auta kuin harhailla eteenpäin, ja joskus kulkeminen onkin juuri melkoista harhailua. Kiinnostavat kohteet löytyvät usein nopeasti, sillä ne on korostettu valopisteillä, mutta toisinaan oikea kohta on sen verran hyvin piilossa tai oikea suunta sen verran epäselvä, että vähänkään kärsimättömämpi pelaaja ehtii turhautua.


Vaikka maisemat vaihtelevat suuresti, ne eivät ole erityisen vaikuttavia tai korkealaatuisia, ja karuja ovat muutkin graafiset elementit. Teknologisesti ei olla muutenkaan kovin korkealla tasolla; ruudunpäivitys kulkee melko matalalla ja fysiikkaelementteihin voi toisinaan jäädä jumiin.


Mekaniikat ovat yksinkertaiset: pelaaja voi liikkua, hyppiä, työntää pieniä esineitä ja myöhemmin käyttää myös pukuun kiinnitettävää mekaanista työkalua. Kulkemista hankaloittavat huonosti toimiva kamera ja hankala hyppiminen, minkä varaan on rakennettu iso kasa pulmia. Jos tällöin missaa yhden hypyn, joutuu hyppysarjan aloittamaan alusta. Helposti alkaa ärsyttää, kun tätä tapahtuu muutaman kerran putkeen. Hyppimisen lisäksi on mukana myös perinteisempiä pulmia, kuten palasten työntelyä oikeille paikoilleen ja esineiden viemistä oikeisiin paikkoihin. Mitään kovin kekseliästä ei eteen tule, ja puzzlet on nopeasti ratkaistu.




Peli on selvästi yrittänyt keskittyä enemmänkin vahvaan tarinankerrontaan ja tunnelmaan. Tässäkään ei kuitenkaan ole onnistuttu kovin hyvin. Esimerkiksi jännitystä on pyritty luomaan sillä, että pelaajan happisäiliö on rajallinen, ja hapen ollessa vähissä on löydettävä nopeasti happisäiliö. Tämä on kuitenkin toteutettu niin, että happi loppuu aina tietyissä skriptatuissa kohdissa, jolloin säiliökin on hyvin lähellä, ja jännitysmomentti menee hukkaan.


Suurin ongelma ei kuitenkaan ole niinkään skriptatut happisäiliöt tai hankalasti löydettävät menosuunnat. Suurin ongelma on se, että koko kokemus on hyvin tylsä. Tarina kiinnostaa ehkä nimellisesti, mutta ennen lyhyen pelin puoltaväliä alkoi toivoa, että se jo loppuisi. Kun niin vihdoin kävi, käteen ei tuntunut oikein jäävän kuin pettymys. Kuten lukemattomat kerrat aiemminkin, olisi potentiaalia ollut vaikka mihin. Paremmalla toteutuksella ja käsikirjoituksella olisi tuloksena voinut olla hienoa surrealistista scifi-kerrontaa. Nyt tuloksena oli vain hukkaan heitettyä aikaa.