En enää muista kuinka opin joulupukin ja pääsiäispupun olevan valetta, mutta se järkytys ei unohdu, kun sain lapsena tietää Super Mario Bros 2:n perustuvan Yume Kojo: Doki Doki Panic -nimiseen peliin. Varhaiset traumat palautuivat etäisesti mieleen Puzzle & Dragons Z + Super Mario Bros. Editionin kautta: taasko mua huijataan? Tällä kertaa sienisankarit on nimittäin pakattu häpeilemättä samoihin kansiin Pokemonia ja palikkasiirtelyä yhdistelevän Puzzle & Dragonsin kanssa, eli luvassa on tuplasti samaa kaveria mutta eri housuissa. Vai onko sittenkään?



Alkujaan mobiililaitteille ilmaispeliksi kehitetty Puzzle & Dragons -sarja on niittänyt suosiota lähinnä Japanissa. Konseptissa yhdistyvät roolipelihenkinen kustomointi ja sykäyksittäinen puzzlenäpertely, jossa edetään luotsaamalla omaa lohikäärmetiimiä. Taistelut käydään yhdistelemällä samanvärisiä palikoita, ja komboilla niitataan katveesiin tiukempikin vastus. Joskus yksinkertaiset ideat ovat niitä parhaita: legendaarinen Puzzle Quest valvotti allekirjoittanutta aikoinaan yön pikkutunneille asti, joten Puzzle & Dragonsin kääntyminen 3DS-peliksi ei ole ihme.


Vertailukohde Puzzle & Dragons Z:lle löytyykin helposti, mutta jostain paljon lähempää kuin australialaisesta Puzzle Questista. Pelaaja on nimittäin tuore dinosauruskouluttaja, jolle isketään kouraan kolme lohikäärmeen munaa ja maailmanpelastusmissio. Hirviönkeräilyä, elementaalien mätsäystä, tumpelon vihollistiimin kanssa rehaamista… hetkinen, olenko mä ollut tässä samassa labrassa tämän saman tiedemiehen kanssa joskus aiemmin? Enemmän kuin lievää déjà vu -fiilistä onkin vaikea välttää, kun jopa Puzzle & Dragonsin kokonaisilme on niin häpeilemättömästi taskuhirviöistä lainattu.

Toisaalta, jos Bejeweled Pikachuilla toimii, sitten se toimii. Valitettavasti yhtälö ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä pelimekaniikasta on hyvin vaikea arpoa, mitä se käytännössä haluaa olla. Yhtäällä juoksennellaan 3D-rendatuissa kaupungeissa, toisaalla taistelut käydään tiukan lineaarisilla poluilla. Hirviöiden kykyjä kehittävät hilavitkuttimet pursuavat parin matsin jälkeen taskuista, mutta täysin sattumanvaraisellakin palikoiden siirtelyllä pärjää. Edes visuaalisesti linja ei ole yhtenäinen, sillä osa grafiikoista pamahtaa 3DS:n ruudulle aivan käsittämättömänä suttuna. Mitä täällä siis oikein tapahtuu?




Vastaus saattaa hyvinkin löytyä vippaamalla aloitusvalikosta oikealle. Super Mario Bros. Editionin pariin siirtyminen suoraan Puzzle & Dragons Z:sta on hämmentävä kokemus: sekametelisopan sijaan eteen aukeaa tutuilla sävelmillä iloitteleva, sateenkaaren väreissä hehkuva seikkailu. Yhteistä näille kahdelle pelille on siis lähinnä pelattavuus, joka nojaa samaan perusideaan. Super Mario Bros. Edition on kuitenkin onnistunut kääntämään Nintendo-lisenssin jälleen kerran voitokseen, ja lopputulos on noin kymmenen kertaa geneeristä hirviönmetsästystä toimivampi paketti.

Avainsana on karsinta. SMB Edition noudattaa Puzzle & Dragonsin suoraviivaisuutta luolastoissa, mutta kävelyttää pelaajan myös New Super Mario Bros. -henkisten karttojen läpi. Kenttä kerrallaan eteneminen auttaa pysymään paremmin kärryillä pelimekaniikan yksityiskohdista, ja kentistä kilahteleva sälä löytää jo alussa paikkansa kun rekryttäviä hirviöitä palataan hiomaan entistä voimakkaammaksi. Viimeistään käyttöliittymään tehdyt muutokset auttavat havainnollistamaan, kuinka pienistä ratkaisuista selkeys voi toisinaan olla kiinni.


Selkeyttä toisaalta myös kaivataan, sillä Puzzle & Dragonsiin verrattuna SMB Edition on selkeästi haastavampi. Ympäripyöreän sohimisen sijaan pelaaja joutuu aidosti puntaroimaan kasaamansa tiimin kykyjä, sillä vaikka taistoissa on aina hippanen tuuria mukana, huolimaton elementtien yhdistely johtaa väistämättä game overiin. Kombinaatiohyökkäykset kohoavatkin entistä tärkeämpään asemaan voiton tavoittelussa, minkä johdosta kiperimmät pomovastukset palkitsevat kuin – aivan oikein, Puzzle Quest aikoinaan.



Puzzle & Dragons Z:n ja Super Mario Bros. Editionin yhdistäminen länsimaiseksi yhteisjulkaiseksi on samanaikaisesti hyvä ja huono ratkaisu. Vertailuasema korostaa heikomman lenkin suurimpia mokia, mutta myös auttaa arvostamaan suuntaa tuovia korjauksia – toki molempia pelejä enemmän tai vähemmän vaivaava graafisen yleisilmeen suttuisuus saa epäilemään, että tuplapaketin taustalla häilyy myös vähemmän altruistisia motiiveja. Itsenäisesti arvioituna Puzzle & Dragons Z soveltuisikin ehkä yhä enemmän free-to-play mobiilipeliksi, kun taas Super Mario Bros. Edition sentään kantaa lisenssilippuaan kunnialla jälleen yhden tusinakonseptin halki.