Pelitrilogiansa myötä kulttihahmoksi noussut Phoenix Wright astuu syrjään uuden asianajaja-ässän, Apollo Justicen tieltä, joten sivistymättömillä seikkailupelien ystävillä kuten allekirjoittaneella on oiva tilaisuus nousta junaan. Nimeään myöten rehellisillä ja oikeudenmukaisilla totuuden palvelijoilla on kysyntää interaktiivisen mangasarjakuvan maailmassa, jossa höperö tuomari on valmis julistamaan jopa sokean miehen ampujaksi, jos tämä sattuu olemaan ainoa epäilty. Märkäkorvainen Justice voi luottaa tutkimusten ja oikeudenkäyntien aikana vain siihen, että kaikki ihmiset valehtelevat - paitsi he, jotka eivät ensinnäkään tiedä mistä puhuvat.



Monkey Islandin tapaisilla peleillä pyyhkii hienosti vain, jos vertailukohdaksi otetaan antiikkiset tekstiseikkailut, jollainen Apollo Justice: Ace Attorney käytännöllisesti katsoen on. Kun jätetään huomiotta muutama yksityiskohta, kuten mahdollisuus pyöritellä todistusaineistoa kolmiulotteisesti, voidaan todeta, että Ace Attorneyn teknisen puolen koodaisi amatöörikin HTML-kielellä.

Apollo ja hänen teini-ikäinen taikuriapulaisensa selvittävät neljä kinkkistä keissiä haastattelemalla kansaa ja työntämällä nenänsä kaikkialle. Vuorovaikutuksen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja hakkaa kosketusnäyttöä 95% ajasta, jotta tekstikeskustelut rullaisivat eteenpäin. Lopun aikaa mietitään mikä annetuista vaihtoehdoista on oikea ja tehdään hyvin yksinkertaisia asioita, kuten levitetään puuteria sormenjälkiin ja puhalletaan liiat pois.

On laillista kertoa tarina tähänkin tyyliin. Apollo Justicen maailma on hillityn kummallinen rokkarisyyttäjineen ja tietenkin pikkuhousuvarkaineen (jopa japanilaisten kuuluisa outous voi olla kliseistä) ilman sellaisia ylilyöntejä, jotka tekisivät hallaa sisäiselle uskottavuudelle. Kulloinenkin käsiteltävä tapaus on sopivasti kiero palapeli, johon liittyy paljon muutakin kuin se, kuka teki mitä ja miksi. Kun huumorikin pääsee välillä kukkimaan, on nimikkeeseen helppo muodostaa jos nyt ei rakkaus-, niin viharakkaussuhde. Tahti on toivottoman hidas ja suurin osa dialogista silkkaa jaarittelua, hörönlöröä. Kuitenkin eteenpäin tahtoo puskea, sillä jotain mielenkiintoista tapahtuu aina ennen hermojen ratkeamista.



Puolustusasianajajan työ jakautuu suoraviivaisiin oikeudenkäynteihin ja tutkimuksiin, jotka ovat yhtä suoraviivaisia, mutta joiden aikana saa teoriassa päättää minne mennä. Visuaalisessa mielessä kyse on liikkumattomista kuvista, joiden päälle lätkäistään kulloinkin äänessä olevan hahmon hädin tuskin animoitu potretti. Tutkimusvaiheessa taustoista pitää tietenkin bongata oleelliset yksityiskohdat. Vähänkään kehittyneempää liikkuvaa kuvaa ei nähdä sen enempää, kuin toimintapeleissä yleensä välinäytöksiä.

Oikeudenkäynnit ovat hyvin yksinkertaisia, mutta silti pelin kiehtovinta antia. Paikallaolijoiden höpötettyä aikansa, todistaja antaa virallisen lausunnon, joka puretaan sopiviin osiin, jotta pelaaja voi miettiä mikä todistuksessa tarkalleen ottaen mättää. Jos jonkun sanat ovat vailla ristiriitoja, kykenee Apollo zoomailemaan lähemmäs ja etsimään todistajasta valheen paljastavia pakkoliikkeitä, jotka voivat olla hyvinkin hienovaraisia. Kun jokin on vialla, esitetään vastalause ja asianmukaiset todisteet. Suurin osa ratkaisuista on liiankin loogisia eli helppoja. Joskus totuus on kiinni niin pienestä yksityiskohdasta, ettei hoksottimista ole apua, jos oma pää ei keskustele pelin logiikan kanssa. Vastaavasti "se järkevin todiste" ei välttämättä irrota pelistä mitään reaktiota, paitsi ehkä myöhemmin, pelin päättämässä kohdassa.



Olen kurkkuani myöten täynnä kaikkea, missä suomalainen alkoholisti, brittiläinen mummo tai saksalainen apina ratkoo kaavamaisesti kaavamaisia rikoksia, enkä toisaalta ole kovin moneen mangaankaan ihastunut. Tämä on selkeä kehu Apollo Justicea kohtaan. Peli on tehty niin halvalla ja yksinkertaisesti kuin ikinä mahdollista, mutta kun tarina kiinnostaa, niin silloinhan se kiinnostaa. Onnetonta dekkaria lukiessa voi yrittää arvata pari kolme asiaa etukäteen, mutta Apollo Justicea pelatessa hoksottimet saavat vähintäänkin raksuttaa kaiken aikaa, vaikka todelliset haasteet harvinaisia ovatkin. Apollo Justice on hieno kesäpeli - hienoa ajanhukkaa tilaisuuksissa, joissa aika menisi hukkaan joka tapauksessa.