Erään mediaimperiumin alku oli pieni hiiri. Suomessa yritetään samaa Al-Ka'ida-linnuilla ja nyt myös animetytöllä, joka pieksee apinoita ja robotteja vuoropohjaisesti sepalus auki. Trulon on mobiilipeli Applen laitteille, ja pian romaanisarja ja teatteriesitys Powerparkissa.

Tyttö ja tonttumainen poika asuvat vehreässä valtakunnassa, joka ei tule toimeen teollistuneen naapurin kanssa. Kunnollisia ja kelvottomia yksilöitä löytyy molemmilta puolilta, joten se pitää selvittää, kuka taikuudella kenkkuilee. Taikuus perustuu deliriumiin ja dolorosaan (tms.), eikä tässä mitään, nostan hattua kirjoittajakollegoille, jotka ovat lahjakkaita verkostoitumaan.

Kyseessä on japanilainen "roolipeli" eli kevytstrategia. Tyyli on kloonattu standardienmukaisesta (amerikkalaisen animaation ja eurooppalaisen arkkitehtuurin inspiroimasta) animesta. Ensivaikutelma on outo, kun kolmiulotteisella kartalla liikkuvat pahvihahmot muuttuvat retrohenkiseksi pikselimössöksi taistellessaan, mutta pian tykästyin tunnelmaan.

Lajityypissä usein rämpytetään nappia 10-20 tuntia ennen ensimmäistä vaativaa tappelua. Trulon on hieman oikeampi peli. Hahmoja komennetaan korteilla. Valittavana on aina hyökkäys, satunnainen kortti ja valikoima kerättyjä kortteja. Ohut pakka takaa, että käytössä ovat aina parhaat taktiikat: ehkä jopa kombo. Moinen pakka loppuu helposti kesken, mutta paksu pakka saattaa antaa heikon käden. Taktiikoita tehostavat hahmoille puettavat varusteet. Systeemi on hyvin selkeä. Vaikea peli ei ole, mutta pari tappiota inspiroivat tutkimaan mahdollisuuksia.



Tyttö räiskii ja tonttu loitsii. Kun mukaan liittyy steampunk-miekalla huitova pulisonkiäijä, touhussa on tekemisen makua, vaikka oikean pelityylin äärelle johdatellaan. Rankaisua kestävä äijä voi vetää huomion puoleensa. Tyttö siis tehköön hirmuista vahinkoa puolustuksesta piittaamatta ja tonttu testailkoon taikuutta. Neljäs hahmo on naispuolinen vakooja, jolla on läpinäkyvä hame, muttei alushousuja, genitaaleja tai muuta käyttötarkoitusta. Ts. hän tekee pelistä liian helpon.

Ei sillä, että olisin selvinnyt loppuun asti. Osaan mennä minne tehtäväluettelo käskee ja etsiä salaovia, kun pyydetään, mutta sitten homma tyssäsi. Johtuen joko bugista tai siitä, että viimeisimmän tekstilaatikon sisältö haihtui työmuististani, käytin reilun tunnin jokaisen bongaamani objektin tökkäämiseen tuloksetta. Google kommentoi tähän vain, että joku muukin on jumittunut lopullisesti, joskin eri kohdassa. Kestoa on lupauksen mukaan 6 tuntia. Pelasin 7, joten ehken menettänyt muuta kuin hermot ja elinvuosia.

Taulukkolaskentatyyppisten elämysten askartelijoilla on toisinaan ongelmia eläväisten elementtien kanssa. Trulonista löytyy (ainakin) yksi toimintapuzzle, jossa järjestellään torneja ja väistellään robottipölynimuria. Robotti on vaaraton, mutta sitkeä, eikä voittamisesta saa kokemuspisteitä. Robottia ympäröivään rinkiin ei saa osua, mutta joskus taistelu alkaa turvavälistä huolimatta. Ei tämä iso juttu ole, mutta se kummasti palaili mieleen loppumetreillä, kun mietin työnnänkö roskiin iPadin vai pääni.

Yhtä kaikki. Trulon on kymmenen kertaa halvempi ja kymmenen kertaa lyhyempi kuin joku pirun Pokémon CholeraBrown, eli nopeasti laskettuna 100 kertaa kovempi jytky. Viiden euron suomenkielinen peli on riskitön sijoitus ensikertalaiselle ja laiturin nokassa välipalaa kaipailevalle veteraanille.