Lokaalit mobiilimoninpelit tuntuvat olevan yllättävän harvassa, ja yleensä nekin ovat lautapelien digikäännöksiä tai muuta vuoropohjaista pelailua. Varsinkin tabletin ympärille mahtuu jo kivasti jopa neljä yhtäaikaista pelaajaa, joten nopeat yhteispelit ovat kuin tehtyjä laitteille. Juuri Suomesta näitä on alkanutkin jo löytyä: on Tuokion King of Operaa ja Otto-Ville Ojalan Soccer Physicsiä sekä muita hassuja, simppeleitä yhteispelejä. Joukkoon kuitenkin yhä mahtuisi, ja niinpä Battle Slimes – joka sekin on kotimainen – on sinänsä oikein tervetullut lisä valikoimaan.

Yhden napin Towerfall


Battle Slimes on ehkä kuin yksinkertaistettu Towerfall: maksimissaan neljä pelaajaa liikkuu yhteisellä ruudulla ja koittaa ampua ja talloa vastustajiaan. Yhden napin pelissä kontrollit on riisuttu pelkkään hyppyyn, ja hahmot liikkuvat ja ampuvat automaattisesti. Kääntyminen onnistuu vain seiniin törmäämällä. Silloin tällöin kentän keskelle ilmestyy poweruppeja, jotka esimerkiksi suojaavat pelaajaa, antavat tälle lisäpisteitä tai lähettävät matkaan tappavia teriä.


Nimensä mukaisesti hahmot ovat limapalluroita, mutta sentään söpöjä ja värikkäitä sellaisia. Muutenkin retroestetiikka toimii jälleen kerran, ja mukana on monenlaista kivannäköistä kenttää. Kentät eivät eroa ainoastaan grafiikoiltaan, vaan jokaisessa on omia erikoisuuksiaan. Yhdessä on liikkuvia alustoja, toisessa hidasteita, kolmannessa taas liikkuu tappava tulipyörre. Äänimaailmakin on suhteellisen onnistunut, vaikka kaikilla tasoilla ainakin toistaiseksi sama musiikki soikin.




Kaiken tämän perusteella Battle Slimesin tulisi olla erinomainen pikkuviihdyke, mutta tärkein jää puuttumaan: hauska pelattavuus. Kaikki on liian satunnaista, sillä se, kuinka hyvin pärjää ei vain missään vaiheessa tuntunut olevan taidosta kiinni. Pelkkään hyppynappiin rajattu ohjaus ei anna tarpeeksi kontrollia pelaajalle, ja yksinkertainenkin taktikointi on hyvin hankalaa. Lisäksi kun kuolemasta myös menettää pisteen, rikkoo se pelin tasapainoa. Turhan nopeasti johtotilanteesta putoaa hännille ja toisin päin.


Sattuman vaikutelma korostui nopean tilastoinnin kautta: yksin kolmea tietokonevastusta vastaan jokainen väreistä, minä mukaanlukien, voitti tasaisesti noin neljänneksen otteluista. Parhaaksi strategiaksi osoittautui lopulta se, ettei tehnyt yhtään mitään: yli puolet matseista voitti sen jälkeen, kun yksinkertaisesti jätti hyppynapin rauhaan ja antoi automaattiohjauksen hoitaa työn.



Lisäongelmaa peliin tuo ahtaus, sillä koska peli on sivusta kuvattu, on kaikkien neljän ihmispelaajan hyppynapit sijoitettu laitteen alareunaan. Jos kontrollit olisivat kulmissa, olisi peliä huomattavasti kivempi pelata; nyt pelaajien tulee ahtautua toisiinsa kiinni ja kurotella ruutua kohti.

Battle Slimesissa on potentiaalia. Se on monin tavoin viimeistelty peli, ainoastaan pelimekaniikkojen kanssa on jääty puolitiehen. Jos niiden suhteen palattaisiin takaisin piirustuspöydän ääreen ja vielä sijoitettaisiin pelaajien kontrollit kulmiin alalaidan sijaan, voisi tässä hyvinkin olla jopa jonkinlaista pienen hittipelin ainesta. Harmi vain että juuri se tärkein puuttuu. Rahallisesti ei kokeilusta paljoa köyhdy, sillä kertamaksullinen peli maksaa App Storen puolella pari euroa.

Toim.huom. Arvostelu on kirjoitettu jokin aika sitten, mutta peliin on tullut tällä viikolla päivitys, joka lisää uuden Team Battle -pelitilan, uusia power-upeja, sekä siirtää napit ruudun kulmiin. Se nostaa arvosanaa puolella tähdellä ja lisäksi ahtaus ruudun äärellä helpottuu.