Sinkohipan kulta-ajoista on jo jonkin aikaa, mutta yrittäjiä tähän genreen löytyy edelleen. Grip Games on lähtenyt näille apajille uudella kanuunankuulien täyteisellä Tower of Guns -pelillään. Se on monella tapaa perinteisen oloinen räiskintä, mutta tarkemmin tutkittuna siitä löytyy pieni nippu uusia ideoita.


Perusidealtaan ToG on Doomin, Quaken ja Unreal Tournamentin tyylinen räiskintä, mutta syvemmältä tarkasteltuna monet yhtäläisyydet valuvat käsistä. Monsterien sijaan pelissä pistetään nippuun erilaisia robotteja ja tykkejä. Konemaiset vastustajat tekevät toiminnasta hieman persoonattoman tuntuista, varsinkin kun erilaisia vastapuolen edustajia ei liiaksi ole. Perimmäinen idea pelissä on edetä tornin huipulle kenttä kentältä, kuoleman pudottaessa pelaajan takaisin pelin alkuun vanhan ajan tyyliin.



Peli eroaa genressä aiemmin nähdyistä, pelin summittain generoimilla pelikentillä. Kenttien tavoite on simppeli – etene alkupisteestä A pisteeseen B. Matkalla on selvittävä luotihelvetistä ja lopun suuresta pomovastustajasta. Kenttien alussa oleva aula tulee muutaman pelikerran jälkeen tutuksi, minkä jälkeen kaikki ennen loppuvastusta nähtävä on jollain tavalla täysin uutta. Kaikkea eteen tulevaa ei tarvitse tuhota, mutta maaliin olisi syytä selvitä hengissä ja mielellään nopeasti. Loppupomoista selviää yleensä helposti jatkuvalla tulituksella ja väistöliikkeellä.


Uniikit sotatantereet tuovat paperilla fiilikset loputtomasta kokemuksesta. Loputon kokemus alkaa kuitenkin nopeasti muuttumaan jo nähdyksi, kun kenttä toisensa jälkeen vastaan asettuu samanlaisia persoonattomia tykkejä ja kenttien ulkonäöissä ei suuria erovaisuuksia voi huomata. Teemat toki hieman vaihtelevat, kun tornia kiivetään kenttä kentältä ylöspäin. Enemmän peliä pelanneena huomaa, että tutun näköisiä kenttiä tulee hienoista markkinalauseista huolimatta usein vastaan.

Nopeasti vastaantulevaa samankaltaisuutta helpottavat jatkuvasti päivittyvät aseet. Alussa vaihtoehtoja on vain pari erilaista, mutta peliä pelaamalla ne kehittyvät ja niitä avautuu kourallinen lisää. Kerättävää riittää jatkuvasti, koska kaikesta tuhotusta saa vähintään kokemuspisteitä. Pelimaailmasta kerätyllä rahalla pystyy ostamaan pelikokemusta helpottavia päivityksiä ja salaisuuksia löytyy tarkasti kenttiä tutkimalla. Osa pelin salaisuuksista on kätketty läpikäveltävien seinien taakse, joten 90-luvulta tuttu seinien hankaus tulee taas tutuksi.




Graafisesti peli näyttää hieman Borderlandsilta piirrosmaisen grafiikkansa vuoksi. Ulkonäöllisesti peli näyttää ihan hyvältä ja ruudunpäivitys on tiukassakin tilanteessa tasaista. Taustalla junnaava musiikki muutaman kappaleen valikoimineen on kuin yhtä tyhjän kanssa, ja sen hiljentää mielellään pois ja laittaa taustalle muuta soimaan. Kontrollit ovat retrohtavan kankean tuntuiset, mutta pienen totuttelun jälkeen niiden kanssa pääsee hyvin sinuiksi.

Pelissä on paljon potentiaalia vaihtuvien kenttiensä ansiosta myös moninpeliin. Tämän vuoksi tuntuukin hullulta, ettei Tower of Gunsissa ole moista minkäänlaista. Verkkomoninpeli muutamalla hyvällä lisäidealla olisi voinut olla koko paketin pelastaja ja tehnyt kokonaisuudesta oikeasti pitkäikäisen.


Pelin idea joka kerta generoituvista uutuuskentistä on hyvä, mutta käytössä olevien elementtien määrä tekee uusista kentistä itseään toistavia. Samassa persoonattomat vastustajat eivät herätä mielenkiintoa. Tämän vuoksi ilta pelin kanssa menee vielä jotenkuten kivasti, mutta sen jälkeen voidaankin puhua konsolin kovalevylle unohtuneista ykkösistä ja nollista. Ehkä tätä silloin tällöin pienissä paloissa tulee vielä pelailtua.

Pelin hinta Xbox Live Marketplacella on 14,99 euroa.