“Mitä sä pelaat.” “No tällast Switch Galaxyy. Ultraa!” “Aijaa. Millanen se sit on?” “No… ajattele Hugoa. Mut avaruudessa.” Vastaavan keskustelun kävin veljeni kanssa Switch Galaxy Ultran ensivaikutelmista. Kliseisempää olisi ollut rinnastaa futuristinen ajoseikkailu vaikkapa Wipeoutiin, mutta vertaus kivipaaseja ja rataesteitä välttelevään peikkoon ei itse asiassa ole kovin kaukaa haettu. PS4-versiossaan Switch Galaxy Ultra nimittäin herättää vähän samankaltaisia tunteita kuin keskiviikkoiltana televisiosta olohuoneeseen lävähtänyt Hugo: hauskaahan tätä on jumittaa, mutta ollaanko tässä nyt ihan varmasti videopelien syvimmässä ytimessä?




Puhtaasta ajopelistä ei ole tällä kertaa kyse. SGU:ssa avaruusalukset pysyvät raiteillaan kuin Mussolinin junat, ja sivuttaisliikkeellä vältellään lähinnä esteitä. Itseään ei siis saa rainbowroadattua ulos universumista, muttei toisaalta myöskään käärmeiltyä hidastelevien vihollisalusten ohi. Etappien väliset radat on tarkoitus halkoa mahdollisimman ripeästi, mutta matkalla täytyy myös keräillä resursseja. Ilman kallisarvoista Tantalumia ei seuraaviin kaupunkeihin ole asiaa, joten törmäilyssä omansa tuhlanneen ei auta kuin painella takaisin aiempiin kenttiin sitä haalimaan. Vitsihän on tietenkin siinä, että tämä onnistuu vain panemalla aiemmasta suorituksesta paremmaksi.


Parhaimmillaan SGU on erittäin terapeuttista refleksinaputtelua, joka haastaa välttelemään yhä monimutkaisempia vihollisia. Tempo ei ehkä saavuta adrenaliininhuuruisten ajopelien luokkaa, mutta sykäyksittäin etenevä toiminta pitää silti otteessaan. Tai pitäisi, ellei sivussa joutuisi hinkuttelemaan jo tuota edellä mainittua Tantalumia, sillä parin hikisen nopan takia katkeava ajo-flow rasittaa. Kyseessä on selkeästi vain keinotekoinen tapa pidentää pelin kestoa, jolla valitettavasti ammutaan jalkaan pelin suurimpia vahvuuksia. Jos kaipaa hetkellistä vauhdin hurmaa, onkin melkein motivoivampaa pelata puhtaasti esteenväistelylle pyhitettyä Survival-moodia.




Kruisailua siivittää ilmeisesti myös tarina, mutta rehellisyyden nimissä skippasin itse kaikki sarjakuvamaiset väliepisodit, joiden pientä printtiä ei selvästikään ole tarkoitettu isolle ruudulle. Sama suunnittelutrendi näkyy toisaalta pelin monissa muissakin osa-alueissa: Switch Galaxy Ultra löytyy myös PS Vitalle, ja ei tarvitse olla insinöörivelho ennustaakseen, miten paljon paremmin se varmasti käsikonsolille taipuu. Monet keskinkertaisena näyttäytyvät piirteet pääsisivätkin paremmin oikeuksiinsa taskukoossa kuin PS4:n isolla estradilla.


Toisaalta juuri tästä syystä PS4-julkaisua on oikeutettua syynätä. Itse konsolista löytyy tehoja pienelle (tai vähän isommallekin) bolivialaiskylälle, joten odotukset “järjettömän koukuttavalle, nopeatempoiselle ja refleksipohjaiselle arcade-haasteelle” ovat auttamatta kovat. Koska uuden konsolin potentiaalin hyödyntämisessä kestää aina aikansa, lähemmäs totuutta päästään lisäämällä lainauksen alkuun sana “välillä”. Sekin on tosin tyhjää parempi, sillä kaikesta huolimatta Switch Galaxy Ultralla on annettavaa – joskin voi olla hyvä pitää mielessä, ettei sitä Hugoakaan ollut tarkoitus aina lankapuhelimella pelata.