Life is Strange on Dontnodin (muistetaan myös pelistä Remember Me) tekemä ja Square Enixin julkaisema viisiosainen episodiseikkailu, jonka pitäisi taas viedä tarinapohjaisten pelien genren uudelle tasolle. Peli seuraa valokuvaopiskelija Maxine "Max" Caulfieldia - ujoa, nörttimäistä selfieitä ottavaa varhaisteiniä, joka palaa kotikaupunkiinsa Arcadia Bayhin vietettyään elämästään viisi vuotta Seattlessa. Elämä suurkaupungissa ei ollutkaan ihan sitä mitä hän oli kuvitellut. "Kun me leikimme merirosvoja huoneessamme ja metsässä, tuntui siltä, että Seattle oli se tarunomainen kaukainen saari aarteineen ja seikkailuineen, jota olimme aina etsineet", lukee Maxin päiväkirjassa.




Jo alussa käy ilmi, että elämä arvostetussa Blackwellin akatemiassa ei ole sekään erityisen idyllistä. Hipsteriopettajan pitämän selfiepuheen jälkeen angstinen Max laittaa nappikuulokkeet korviinsa ja lähtee laahustamaan koulun käytäviä kohti vessaa pesemään kasvojaan. Vessassa tapahtuu kuitenkin ampumavälikohtaus. Pelin Riku Rikas (Nathan Prescott) ampuu kiistelyn ohessa sinihiuksisen punktytön. Yhtäkkiä ollaankin takaisin valokuvausluokassa, sama hipsteriopettaja, sama tunti. Kyse ei ole déjàvusta, vaan tapahtuma laukaisee Maxissa kyvyn kelata aikaa taaksepäin. Hänellä on siis mahdollisuus pelastaa sinihiuksinen tyttö. Voisi olettaa, että antamalla angstiselle teinille mahdollisuuden kelata aikaa, se johtaisi vain lopulliseen hermoromahdukseen tai puhtaaseen perseilyyn. Max osoittautuu kuitenkin älykkäämmäksi ja maltillisemmaksi kuin miltä hän näyttää. Kyky antaa hänelle myös hitusen toivoa estää Maxin näkemän tuhoisan vision tapahtumisen.


Aikamatkustelu on pelin uniikein elementti, mutta samalla myös ongelmallisin. Pelin juuret ovat seikkailukaavassa, joka on tehnyt muun muassa Walking Dead -sarjasta suositun. Kun juonta pitää liikuttaa eteenpäin, pelin sisäinen logiikka saattaakin rikkoutua: Maxin pitäisi säilyttää aikahyppelyn aikana tietonsa ja tavaransa, kuten itsensä ottamat valokuvat. Kouluvartijan uhkaillessa Kate Marshia, pelaajalla on mahdollisuus joko mennä väliin tai ottaa kuva todisteeksi myöhempää käyttöä varten. Luuletko olevasi nokkela ja tekeväsi molemmat? Aikahyppy pyyhkii tässä tapauksessa toisen vaihtoehdon.

Vaikka Life is Strangea voisi helposti vertailla Telltalen tuotoksien kanssa, erovaisuuksia on merkittävästi. Telltale-pelien hahmokaartit ovat suppeaa ja nopeasti vaihtuvaa sorttia, ja kohtaukset tapahtuvat erittäin rajatuilla alueella. Dontnodin maailmassa voi liikkua vapaammin, laajemmissa ja eloisammissa merkeissä, sekä olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja tehdä valintoja keskusteluiden aikana. Valintaa pohtiessa ei ole aikarajaa, ne olisivatkin tämän kaltaisen pelin kohdalla turhia. "Tällä toiminnalla on seurauksia" -vaikutuksen voimaa voi sarjan tässä vaiheessa vain pohtia. Dontnod on luvannut panostaa kauaskantoisiin seuraamuksiin sekä perhosvaikutukseen, jossa vähäpitoinen teko voi aiheuttaa jotain merkittävää.




Dontnod ansaitsee ehdottomasti kiitosta pelin visuaalisesti tyylistä ja miksei myös äänimaailmasta. Syksyistä tunnelmaa rannikkokaupungissa korostavat indie-musiikki sekä öljymaalausta muistuttava grafiikka. Kehittäjät ovat päässeet indiefiiliksen ytimeen ehkäpä liiankin hyvin. ”Realismia” koetellaan käsikirjoituksen osalta. Kampuksen hahmot ovat todella stereotyyppisiä: nörtti, kiusaaja, se musta, hyvännäköinen mutta ylimielinen tyttö, natsivartija, sekä friikki talonmies. Dialogi tuntuu väliltä siltä, että joukko keski-ikäisiä miehiä olisi yrittänyt purkaa teinien salaista puhekoodia. Se on kliseistä ja kiusallista, eikä Kickstarter- ja ysäriviittauksien heittäminen jatkuvasti mukaan ole paras tapa osoittaa, että pelin tapahtumat ovat nykypäivää.

Kun laitetaan juonenkerronnan epäjohdonmukaisuudet, ysärikliseet ja Klonkku-imitaatiot syrjään, löytyy pelistä mukava siivu elämää, ja se toimii - erityisesti Maxin ja Chloen yhteisen ajomatkan aikana tapahtuu juonen kannalta jotain merkittävää, joka luo toivoa seuraavilla episodeille. Dontnodin palkkaama periamerikkalainen käsikirjoittaja Christian Divine on kuitenkin onnistunut ajoittain aukaisemaan teinien sielunmaisemaa.




Se, kuinka syvälle kaninkoloon putoat tämän pelin parissa on täysin itsestäsi kiinni. Mitä enemmän aikaa vietät Maxin maailmassa, sitä enemmän saat irti Dontnodin luomasta pikku maailmankaikkeudesta. Itse asiassa pelissä on niin paljon tutkittavaa, että saatat vahingossa ajatella tärkeiden asioiden olevankin vain taustamelua. Ensimmäinen episodi on ihan maittava kokonaisuus ja juonikuvio jättää paljon kysymyksiä auki. Kuka kaikkien tuntema kadonnut Rachel Amber on? Tulemmeko löytämään Kate Marshin pornovideot, vai onko kyseessä rikkaan Victoria Chasen luoma katala valhe? Kliseisesti sanottuna peli on meren hiomaton helmi, joka pitää nähdä ja kokea. Kokonaisuutta kuitenkin naarmuttavat jatkuvat viittaukset popkulttuuriin, sekä sisäisen logiikan rikkominen.

Teksti: Patrik Selin
Hinta: 4,99 (per jakso), 19,99 (5 episodia)
Saatavana myös: PC, X360, PS3, PS4