Grim Fandango Remastered
Arvioitu: | Playstation 4 |
Genre: | Seikkailupelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 12 |
Kehittäjä: | Double Fine Productions |
Julkaisija: | Double Fine Productions |
Julkaisupäivä: | 28.01.2015 |
Pelin kotisivut |
Viikatemiehen pintasiloittelu
Grim Fandango oli aikansa legenda ilmestyessään vuonna 1998. Allekirjoittaneella peli jäi tuolloin demon läpipeluuseen, mikä johtunee 8-vuotiaan pikkumiehen mielenkiinnon kohdistumisesta enemmänkin Crash Bandicooteihin. Remastered-version tullessa markkinoille on nyt hyvä hetki korjata kulttuuritietouteen jäänyt vajaus.
Pelin tarinassa ihminen joutuu kuoltuaan Manalaan. Hyvin eläneet pääsevät vauhdilla sen viimeiselle tasolle, missä odottaa lopullinen leposija. Rötöksiä tehneet taas joutuvat talsimaan pitkän ja epämukavan matkan ennen haudan lepoa. Pelin sankari Manuel Calavera kärsii omista virheistään ja joutuu työkseen tarjoamaan matkoja kuolleille. Todellisen maailman lailla kilpailu parhaista asiakkaista on kovaa ja Manuel joutuukin keksimään vippaskonsteja nopeuttaakseen maaliin pääsyään.
Juoni etenee alusta loppuun hyvällä vauhdilla, pitäen jatkuvasti pelaajan mielenkiinnon yllä. Keskusteluita ja tapahtumia on maustettu runsaalla määrällä hyvän maun rajojen sisäpuolella pysyvää huumoria. Varsinainen peli on point and click –tyyppistä seikkailua, mutta sen 3D-maaston ansiosta liikkuminen on perinteisiin genren peleihin verrattuna vapaampaa.
Pelityylin mukaisesti tarinan edetessä eteen sattuu toinen toistaan veikeämpiä pulmia. Ne haastavat miettimään, ja yleensä ratkaisu on järkeenkäypä. Pelin maailmassa on paljon ongelmien ratkaisussa käytettävää kerättävää. Kerätyt tavarat Manuel pistää takkinsa alle, mistä niiden käyttö on hieman hankalaa kankean inventaariovalikon vuoksi.
Pelin kontrolleja on uudistettu Playstationin ohjainta ajatellen. Alkuperäinen tankkimainen ohjaustapa löytyy pelistä edelleen, mutta uudistettu osoitettuun suuntaan perustuva liikkuminen on paljon luontevampaa. Liikkuminen ja asioiden teko on muuten sujuvaa, mutta valitettavasti lukitun kameran kanssa saa miltei jatkuvasti tapella. Peliruutujen välillä kuvakulma muuttuu yleensä täysin ja vaatii melkoisesti totuttelua, ettei pelihahmo pyöri vain typerän näköisesti ympyrää.
Pelin lisänimenä komeilee uudistunutta yleisilmettä lupaava sana Remastered. Sitä tukee melko onnistuneesti päivittynyt ohjaus, mutta kokonaisuutena nimeen kohdistuneet odotukset pettävät. Grafiikka on yleisin asia, jota uusintaversioissa on petrattu, mutta tämän teoksen kohdalla ulkoiselle annille on tehty vain pieni kohennus, jonka voi havaita silotellummista pelihahmoista. Pelimaailma näyttää tismalleen siltä, miltä ennenkin ja olisinkin toivonut sille lisää päivitystä graafisesti tähän päivään. Pienten visuaalisten uudistusten lisäksi fanit pääsevät nauttimaan peliin lisätystä kommenttiraidasta, taidekuvista ja uudelleen äänitetystä ääniraidasta. The Secret of Monkey Island –pelien mainiosti toteutettujen uusintajulkaisujen jälkeen pienen pieni grafiikkapäivitys ei vaan tunnu oikein miltään.
Uudistusten hieman pettäessä on kuitenkin iloista todeta, että pelin sydän toimii erinomaisesti ja peli itsessään on edelleen mainio. Sen pulmat ovat idearikkaita ja tarina mielenkiintoinen. Myös pelihahmoissa on mustavalkoisuudestaan huolimatta syvyyttä ja mukana on muikeasti toteutettuja persoonia. Kaatuneet odotukset uudelleenmasteroinnin tason suhteen laskevat hieman lopullisia pisteitä.
Pelin tarinassa ihminen joutuu kuoltuaan Manalaan. Hyvin eläneet pääsevät vauhdilla sen viimeiselle tasolle, missä odottaa lopullinen leposija. Rötöksiä tehneet taas joutuvat talsimaan pitkän ja epämukavan matkan ennen haudan lepoa. Pelin sankari Manuel Calavera kärsii omista virheistään ja joutuu työkseen tarjoamaan matkoja kuolleille. Todellisen maailman lailla kilpailu parhaista asiakkaista on kovaa ja Manuel joutuukin keksimään vippaskonsteja nopeuttaakseen maaliin pääsyään.
Juoni etenee alusta loppuun hyvällä vauhdilla, pitäen jatkuvasti pelaajan mielenkiinnon yllä. Keskusteluita ja tapahtumia on maustettu runsaalla määrällä hyvän maun rajojen sisäpuolella pysyvää huumoria. Varsinainen peli on point and click –tyyppistä seikkailua, mutta sen 3D-maaston ansiosta liikkuminen on perinteisiin genren peleihin verrattuna vapaampaa.
Pelityylin mukaisesti tarinan edetessä eteen sattuu toinen toistaan veikeämpiä pulmia. Ne haastavat miettimään, ja yleensä ratkaisu on järkeenkäypä. Pelin maailmassa on paljon ongelmien ratkaisussa käytettävää kerättävää. Kerätyt tavarat Manuel pistää takkinsa alle, mistä niiden käyttö on hieman hankalaa kankean inventaariovalikon vuoksi.
Vähän uutta ja paljon vanhaa
Pelin kontrolleja on uudistettu Playstationin ohjainta ajatellen. Alkuperäinen tankkimainen ohjaustapa löytyy pelistä edelleen, mutta uudistettu osoitettuun suuntaan perustuva liikkuminen on paljon luontevampaa. Liikkuminen ja asioiden teko on muuten sujuvaa, mutta valitettavasti lukitun kameran kanssa saa miltei jatkuvasti tapella. Peliruutujen välillä kuvakulma muuttuu yleensä täysin ja vaatii melkoisesti totuttelua, ettei pelihahmo pyöri vain typerän näköisesti ympyrää.
Pelin lisänimenä komeilee uudistunutta yleisilmettä lupaava sana Remastered. Sitä tukee melko onnistuneesti päivittynyt ohjaus, mutta kokonaisuutena nimeen kohdistuneet odotukset pettävät. Grafiikka on yleisin asia, jota uusintaversioissa on petrattu, mutta tämän teoksen kohdalla ulkoiselle annille on tehty vain pieni kohennus, jonka voi havaita silotellummista pelihahmoista. Pelimaailma näyttää tismalleen siltä, miltä ennenkin ja olisinkin toivonut sille lisää päivitystä graafisesti tähän päivään. Pienten visuaalisten uudistusten lisäksi fanit pääsevät nauttimaan peliin lisätystä kommenttiraidasta, taidekuvista ja uudelleen äänitetystä ääniraidasta. The Secret of Monkey Island –pelien mainiosti toteutettujen uusintajulkaisujen jälkeen pienen pieni grafiikkapäivitys ei vaan tunnu oikein miltään.
Uudistusten hieman pettäessä on kuitenkin iloista todeta, että pelin sydän toimii erinomaisesti ja peli itsessään on edelleen mainio. Sen pulmat ovat idearikkaita ja tarina mielenkiintoinen. Myös pelihahmoissa on mustavalkoisuudestaan huolimatta syvyyttä ja mukana on muikeasti toteutettuja persoonia. Kaatuneet odotukset uudelleenmasteroinnin tason suhteen laskevat hieman lopullisia pisteitä.
Grim Fandango Remastered (Playstation 4)
Mielenkiintoisella tarinalla ja oikeanlaisella huumorilla kuorrutettu ysäriseikkailu on vielä tänäkin päivänä viihdyttävä teos.
- Erittäin mielenkiintoinen seikkailu
- Hauskat dialogi
- Hyvät pikkupulmat
- Remastered antaa väärän kuvan uusintajulkaisusta
- Kuvakulman kanssa tappelu
Keskustelut (7 viestiä)
09.02.2015 klo 17.21
09.02.2015 klo 17.42 7
09.02.2015 klo 20.03 3
Rekisteröitynyt 13.02.2011
10.02.2015 klo 20.50
taustat ja välidemot ovat suoraan alkuperäisistä renderöinnistä, eikä ole pakattu toisin kuin alkuperäisessä versiossa.
Ainakin PC:llä hirveän näköiset taustat kun on nokka kiinni monitorissa. Pitänee varmaan pelata padin kanssa televisioruudulta.
10.02.2015 klo 21.05 1
taustat ja välidemot ovat suoraan alkuperäisistä renderöinnistä, eikä ole pakattu toisin kuin alkuperäisessä versiossa.
Ainakin PC:llä hirveän näköiset taustat kun on nokka kiinni monitorissa. Pitänee varmaan pelata padin kanssa televisioruudulta.
Kun masterracelle ei kelpaa 2010-luvulla tehtyjen pelien visuaalit niin miten ysäripelillä on mitään mahdollisuutta vaikka olisi kuinka remasteroitu?
Rekisteröitynyt 14.10.2013
11.02.2015 klo 09.38 4
12.02.2015 klo 12.44
Kirjoita kommentti