#IDARB on erikoinen peli, mutta ehkäpä vielä erikoisempia ovat sen lähtökohta ja kehitysprosessi. Pelin nimi tulee sanoista “It Draws A Red Box”, ja viittaa tekijän, Mike Mikan projektin alkuperäiseen nimeen. Mika heitti tästä Twitteriin yksinkertaisen kuvan, jossa oli muutaman tason lisäksi punainen, suorakulmion muotoinen hahmo, ja kysyi, mitä pelissä voisi tapahtua. Muutama, mukaan lukien pelinkehittäjänä itsekin tunnettu Tim Schafer, vastasi. Mika heitteli Twitteriin ideoiden mukaisia kuvakaappauksia, ja homma meni viraaliksi. Ideoita sateli, ja peli kehittyi. Kun ideoita alettiin kerätä hashtagin “#IDARB” alle, jäi tämä myös pelin nimeksi.




Lukuisten ideoiden tuloksena on yksinkertainen mutta äärimmäisen vauhdikas pallopeli jopa kahdeksalle pelaajalle. Pelaajien tarkoituksena on saada pallo vastustajan maaliin ja kerätä pisteitä. Yhdestä maalista saa pisteitä parista jopa ainakin kymmeneen asti, riippuen kertoimista ja siitä, miten pallo kulkeutuu maaliin. Eriä yhdessä ottelussa on neljä, mutta ne ovat hyvin lyhyitä, vain puolentoista minuutin mittaisia.

Kontrollit ovat nekin yksinkertaiset, ja suurimman osan ajasta pärjää liikkumisen lisäksi parilla napilla. Samasta napista nimittäin sekä varastetaan pallo vastustajalta että laukaistaan se, ja kun mukaan lisätään hyppynappi, paljon muuta ei peruspeliin tarvitakaan. Kun taitoa kertyy, voi palloa syötellä kanssapelaajien kesken ja ladata hahmon sprinttivoimaa.

Maalinteko ja pallon vieminen vastustajalta ovat melko helppoja toimenpiteitä, pallon hallinta sen sijaan ei. Yleensä kun pelaajia on vähänkään enemmän, pysyy pallo yhdellä pelaajalla vain sekunteja, ja tilanteet muuttuvat jatkuvasti. Kun mukana on kahdeksan pelaajaa, on peli jo täyttä kaaosta.




Jotta kaaos olisi mahdollisimman täydellistä, mukana on mielenkiintoinen ominaisuus: hashtag-pommit. Jokaisella ottelulla on yksilöllinen hashtag-koodi, ja sen avulla voi Twitterin tai Twitchin kautta lähettää matsiin häiriötekijöitä. Komentoja on lukuisia erilaisia: yksi niistä kutistaa hahmot, toinen nostattaa kentälle tulvan, kolmas muuttaa pallon pommiksi ja niin edelleen.

Moninpeliä voi pelata sekä netissä että lokaalisti. Lokaalimoninpeliä rajoittaa todennäköisesti pelin sijaan ohjainten määrä, sillä harvalta löytyy kahdeksaa Xbox One -ohjainta, vaikka vähän kavereilta lainaisikin. Nettimoninpelissä rajoituksena on oman tiimin koko, sillä kyseessä on niin sanottu sohva vs. sohva -moninpeli. Vastaan saa niin monta pelaajaa kuin omassa tiimissä on paikan päällä. Jos siis haluaa pelailla yksin tuntemattomia vastaan, joutuu tyytymään 1 vs 1 -peliin.

Vaikka #IDARB on luotu moninpeliksi, mukana on myös muutamien kenttien mittainen yksinpeli. Aluksi pelataan yksin yhtä tietokonevastusta vastaan, mutta pikkuhiljaa sekä oman että vastustajan tiimin koko kasvaa ja pallon hallinta vaikenee. Haastetta yksinpelissä ei kuitenkaan oikein ollut yksinkertaisesti siitä syystä, että vaikka itse pelasi toisinaan vähän kehnomminkin, oman puolen tietokonepelaajat tuntuivat voittavan vastustajan lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Yksinpeli on kuitenkin hyvä tapa tutustua peliin ennen moninpeliin siirtymistä.




Yksinkertaisuus koskee myös tyyliä. #IDARB luottaa vahvasti pikseligrafiikkaan, ja siten “pallokin” on pelkkä neliö. Jokainen hahmo koostuu maksimissaan vain 128 pikselistä, mutta tästä määrästä onkin sitten saatu irti vaikka mitä. Mukana on lukuisten perushahmojen lisäksi pelikabinetteja, Worms-hahmoja, aamiaistarpeita, Intellivision-ukkoja… Jos kavalkadista ei löydy ihan kaikkea, voi puuttuvan luoda itse hahmoeditorilla, jossa rajoituksena on vain oma mielikuvitus.

Sivulta kuvatut kentät ovat minimalistisia, ja niin on myös äänimaailma. Varsinaisen musiikin sijaan tasot täyttyvät jalkapallo-ottelun äänistä: yleisön hurrauksesta, sekuntien tikityksestä ja selostajan huudoista. Maalien kohdalla selostaja huutaa hölmöjä elokuvalainauksia, kuten “I can’t feel my legs!” tai “I’ll be your Huckleberry!”.




Vauhdikkuus ja hölmöys tekevät #IDARBista yhden hauskimmista moninpeleistä hetkeen. Selostaja huutelee outouksia, pelata voi vaikka pekonipalalla, ja yhtäkkiä kenttä rickrollaa tai muuttuu järveksi. Näiden lisäksi väliajoilla on toisinaan hassuja minipelejä, kuten köydenvetoa tai Pongia. Hävinnyt tiimi itkee matsin jälkeen lammikkoa ruudun alaosaan oikeaa tattia heiluttamalla, kun taas voittajatiimissä samalla tavalla noustaan palkintokorokkeella.

Peli myös kehittyy koko ajan, ja tämänhetkinenkin versio poikkeaa jo varmasti siitä, mitä itse olen pelannut. Mukaan on tullut ainakin tietokoneliittolaiset, joita voi lisätä omaan tiimiinsä moninpelissä, sekä mahdollisuus säveltää oman tiiminsä tunnusmelodia. Mikä parasta, #IDARB aloittaa Xbox One -taipaleensa kuukauden Gold-pelinä, joten konsolin omistavien Gold-jäsenten ei tarvitse edes maksaa huvista. Suosittelen!