Sandmasonissa pelaaja on juuri ison kaivosyhtiön leivissä aloittanut kaivostyöläinen, jonka tulee kulkea mineraaleja etsiessään vaarallisissa maanalaisissa tunneleissa. Siellä, missä valmiita käytäviä ei ole, niitä luodaan; työläisen perustyökalulla voi nimittäin poistaa ympäröivää maata. Työkalu varastoi poistetusta maasta rajallisen määrän, jota voi sitten myös sylkeä takaisin, jolloin saa kätevästi rakennettua siltoja ja ramppeja.


Näin muodostuu kivalta kuulostava pulmapeli, jossa on jonkinlaista Minecraftin ja Portalin sekoitusta, ainakin mitä pelimekaniikkoihin ja yleiseen rakenteeseen tulee. Sandmason on hyvin avoin peli, jossa puzzlet ovat tekosyy kokeilla mielikuvituksensa rajoja keksiessään luovia ratkaisuja mitä ihmeellisempiin pulmiin. Ainakin paperilla. Toteutus vain on jättänyt pelin prototyyppivaiheeseen, ja pelikokemus on sitä vastaava. Sandmason tuo vahvasti mieleen jonkinlaisen opiskelijaprojektin: idea on hyvä, mutta miltei kaikki tuntuu keskeneräiseltä.



Sandmasonin kenttien päätehtävänä on etsiä niiden poistumistie ja selviytyä seuraaviin kenttiin. Matkan varrelta pitäisi kuitenkin samalla kerätä mineraaleja ja aarteita. Mineraaleja tarvitaan (työnantajan tyytyväisenä pitämisen lisäksi) polttoaineeksi alukseen, jolla tulisi päästä työpäivän päätteeksi takaisin maan pinnalle. Aarteet sen sijaan antavat pelaajalle pisteitä hahmon kehittämiseen. Jokaisella pisteellä voi nostaa hiukan elinvoimaa, hypyn korkeutta, työkalun varastointikapasiteettia ja niin edelleen.


Siinä missä yksinpelipuoli on enemmänkin seikkailu- ja pulmapeli, vaikka se vihollisia ja vaaroja sisältääkin, on moninpeli perinteisempää FPS-toimintaa. Toisia pelaajia vastaan taistellaan erilaisin asein, mutta myös muokkaamalla ympäristöä. Mukavana erikoisuutena vihollisensa voi yrittää yllättää vaikka kaivautumalla tämän kimppuun seinän läpi. Valitettavasti moninpeliä kokeiltaessa pelillä ei ollut lisäkseni muita pelaajia, ja kaverinkin kanssa yhteispeliä yrittäessä yhteyden muodostaminen epäonnistui joka kerta. Niinpä moninpeli jäi omalta osalta kokeilematta.



Yksi isoimmista ongelmista Sandmasonissa on se, että se on väärällä tavalla vaikea. Vaikka tutoriaali opettaa perusteet, jää silti epäselväksi, mitä heti seuraavassa tasossa pitäisi oikein tehdä. Tasot ja pulmat ovat erilaisia, toisinaan jopa kekseliäitä, mutta pulmien ratkominen on turhauttavaa, kun tavoitteet ovat turhan usein hukassa. Tämä sama tunne jatkuu koko pelaamisen ajan.


Toinen pelaamista vaikeuttava seikka on kaivuutyökalun epätarkkuus. Työkalu ampuu maata palloina, ja on hyvin vaikeaa saada pallon muotoinen kappale ammuttua oikeaan kohtaan, saati muodostaa niistä järkeviä kokonaisuuksia. Vähänkään pidemmän sillan tekeminen laavameren yli on hankalaa, ja niin on sitten myös muhkuraisella, kapealla sillalla käveleminenkin.

Eräs tyypillisistä pulmista on liikkumareitin louhiminen tai luominen suurelle energiapallolle, joka oikeaan paikkaan päästyään tuottaa kaivokseen sähköä ja avaa esimerkiksi ovia. Suotuisan maaston luominen epätarkalla työkalulla on todella hankalaa, kun esineet jäävät helposti jumiin epätasaisuuksiin tai kierähtävät väärään suuntaan.


Juuri tässä tulee ero niihin genren hyviin peleihin. Niissä pelaaja tietää alusta asti, miten hänen työkalunsa toimivat ja pystyy luottamaan siihen, että kun keksii ratkaisun, sen toteuttaminen ei ole pelin töksähtelystä kiinni. Hankaluus ei tule hankalasta hallinnasta, vaan pulman älyllisestä haasteesta. Sandmasonissa tätä tunnetta ei tullut.



Sandmason on melko mittava peli, varsinkin kun ottaa huomioon, että se on ollut pitkälti yhden miehen projekti. Siksi ei ole kovin yllättävää, ettei se näytä tai kuulosta samalta kuin suuren budjetin pelit. Grafiikat ja käyttöliittymä ovat vaatimattomia, mutta erityisesti ääniefektit hämmentävät. Aivan oman lukunsa muodostavat pelin vihollisina toimivat tulikärpäset, jotka hyökätessään pitävät samaa ääntä kuin liitu kirskuessaan liitutaulua vasten.


Jos Sandmason olisi Early Access -henkinen, aktiivisesti kehitettävä prototyyppi, se voisi olla hyvä alku. Kiinnostava idea, joka esittelisi konseptin, mutta kaipaisi vielä runsaasti aktiivista kehittelyä ja hiomista, jotta toteutus pääsisi samalle tasolle. Näin ei kuitenkaan ole, vaan peli on olevinaan valmis. Nykykunnossaan Sandmason jättää aivan liian paljon toivomisen varaa, ja kun toiveita suurista uudistuksista tai parannuksista ei ole, on peliä kovin vaikea suositella.