Toisinaan raja mobiilipelien ja käsikonsolipelien välillä on yllättävän häilyvä. Etenkin PS Vita kosketusnäyttöineen tuntuu houkuttelevan puoleensa nimikkeitä, joista jokainen haluaa olla oman elämänsä Flappy Bird. Teknisesti kunnianhimoa löytyy toki pikselisuttua ja kahta peukaloa enemmän, mutta alle kymmenellä eurolla irtoavat pikkupelit elävät silti omassa todellisuudessaan, jossa yksinkertaisuus ei ole rikos vaan elinehto. Näiden joukossa Hungry Horde pyrkii erottumaan huumorilla, asenteella sekä lätkäkorttimentaliteetilla pitääkseen pelaajan hyppysissään viittä minuuttia kauemmin.




Zombeja vastaan on tapeltu jos jonkinlaisilla kukilla ja mehiläisillä, mutta Hungry Hordessa pelaaja komentaa itse infektoituneiden armeijaa. Kello käy, kun vähitellen yhä massiivisemmaksi kasvava lauma lyllertää asutusten halki. Check-pointit mittaavat etenemistä suoraviivaiseen kilpajuoksumalliin, mutta matkan varrelle on ripoteltu myös keräiltävää: litkuja naamaan tempomalla zombijoukkio voi hyödyntää erilaisia kykyjä, joilla niitata ihmisten epätoivoinen vastarinta. Isommista lahjapaketeista paljastuu puolestaan läjä minipelejä, jotka rytmittävät mukavasti kujanjuoksua.


Kontrollit on pidetty simppeleinä: pääasiassa kahden tatin varassa toimiva ohjaus saa aivoja haastavia ulottuvuuksia, kun zombeja voi juoksuttaa joko isossa kasassa tai kahteen ryhmään jakamalla – yksi kummallekin tatille. Jos mielii taklata jokaisen viattoman kansalaisen tai keräillä kaiken maastosta löytyvän rojun, silmän ja käden koordinaation multitaskauksesta muodostuu itsessään yksi pelin joko raivostuttavimpia tai koukuttavimpia puolia.




Visuaalisesti Hungry Horde luottaa tyylittelyn voimaan, sillä palikka-zombeista on kauhu kaukana. Huumori onkin toteutuksessa vahvasti läsnä: kommentaari pitää yllä kevyttä ilmapiiriä, mutta viimeistään minipelien myötä käy selväksi kielen liimaantuminen pysyvästi poskeen. Perinteisen matopelin konseptilla juhliva, diskopallojen välkkeessä pelattava Conga Zombies on hyvä esimerkki Hungry Horden mutkattomasta maailmasta, jossa zombit eivät koskaan tapa; he vain rekrytoivat.


Kaiken edellä mainitun riippakiveksi nilkkaan tarrautuukin se ainoa yllätysmuuttuja, eli kenttädesign. Päivittäin vaihtuvat maastot polveilevat hieman turhankin hanakasti sekuntikelloon nähden, eikä apokalyptisessä ympäristössä aina hahmota seuraavaa etappia. Epäselkeyden voi toki mieltää tietoiseksi haasteeksi, mutta juoksukilpailun sijaan huomaa pian kaipaavansa enemmän niitä minipelejä. Miksi hortoilla ympyrää tai potkia yksittäistä autoa, kun voi naputella nopeatempoisesti zombeja kryogeenisissä putkissa!


Onneksi minipelit aukeavatkin aikanaan erilliseksi pelimoodiksi, minkä lisäksi keräiltävää löytyy kokonaisen tarra-albumin edestä. Tämä ei sinällään ehkä poikkea lukemattomista muista kosmeettisista palkinnoista, mutta edustaa toteutuksellaan erinomaisesti Hungry Horden omaleimaista huumoria. Rehellisyydessä on jotain hyvin mutkatonta: jos pelkällä pelin käynnistyksellä plokkaa itselleen “Lazy Dev” -trophyn, ei kai tässä kovin hampaat irvessä kannata uusinta mestariteosta odottaa. Se, onko tällainen asenne hauskan sijasta kuitenkin vain laiskaa, riippuukin sitten itse pelaajasta.

Hinta: 7,95 euroa (PS Store)