Mitä sitä kiertelemään. Ensivaikutelma Fantasy Lifesta toi itselleni hämäävästi mieleen DS-alelaarista kympillä irtoavat, pikkuveljelle Lanzaroten lentomatkaa varten ostettavat skeidapelit. Yllätys oli kova, kun taustajoukoista paljastuivatkin sekä Level-5 että itse Yoshitaka Amano, sillä namedroppauksella jos millä saa odotukset nostettua epärealistisiin sfääreihin: jos puitteet ovat kunnossa, kyllä sitä voi jos jonkinlaista Maplestorya pelata!



Fantasy Life on puhdas Japani-rpg, jossa taustalla häilyvä tarina on taustaverho tuomionpäivään asti jatkuvalle grindaukselle. Hahmonluonnin jälkeen valitaan nimittääin Laiffi, kuten peli itse luokituksiaan kutsuu, ja naputellaan ankarasti menemään fantasiamaailman urapolulla kohti mainetta ja mammonaa. Sivussa voi keräillä Autuutta ja Fyffeä, joskin jää hieman hämärän peittoon häämöttääkö horisontissa loppujen lopuksi ikinä "Congratulations on your adequate Life!" -tyylisiä lausahduksia tähdekkäämpää.

Tie noviisista kivenkovaksi ammattilaiseksi käy tietysti haasteiden kautta. Uraa voi luoda esimerkiksi kaupparatsuna, viranomaisena tai vaikkapa oman elämänsä Jeesuksena eli kirvesmiehenä. Kokemusta karttuu pääasiassa erilaisia tehtäviä suorittamalla, sillä joka toisella kyläläisellä on kova hinku päästä juoksuttamaan pelaajaa. Harmi vain, että valtaosa näistä tuntuu enemmänkin satunnaisgeneraattorilla luoduilta "hae mulle viiskytä munaa ku en ite kato just nyt jaksa" -hinkutusmissioilta, joissa peliaikaa käytetään tehokkaasti juoksemalla kehää. Jos mielii merten halki tai edes viereisille nummille parempien apajien pariin, tulee ensin todistaa kyvykkyytensä Laiffissa – aivan oikein, suorittamalla tarpeeksi edellä mainittuja tehtäviä.



Puisevuus ei toki leimaa koko toteutusta. Teknisesti Fantasy Life on yllättävänkin toimiva paketti, jossa Level-5:n kokemus näkyy ja tuntuu: taistelusysteemi istuu kaikille Zeldansa hakanneille näppärästi ja maailma on yksityiskohtaisen kaunis aina animoituja välivideoita myöten. Uravalintoja löytyy roppakaupalla, eikä tylsyys iske ainakaan tekemisen puutteen vuoksi. Se Lanzarotenkin lento kuluu varmasti Fantasy Lifen parissa silmänräpäyksessä, sillä puolisuoritettu tehtävälista herättää kummasti perfektionismin kipinän.

Silti alkuodotusten jälkeen yleisfiilis on penseä. Vika ei ole täysin Fantasy Lifessä, sillä peli on selkeästi nuoremmalle yleisölle suunnattu, ja sellaisenaan toteuttaa tarkoituksensa enemmän kuin hyvin. Vahvasta tekijätiimistään huolimatta Fantasy Life ei silti ole niin omaleimainen tai joukosta erottuva, että se täysin oikeuttaisi sisällön pääasiallisen korvaamisen questeilla, mikä pelitrendinä on viime aikoina ollut hieman liiankin silmiinpistävä.

Mutta onhan se ihan kiva, että joku tässä maailmassa vielä kehuu säälittävän humanistin elämää – edes virtuaalisesti.