LittleBigPlanet oli edelläkävijä peleissä, jotka hyödyntävät käyttäjien luomaa sisältöä. Toki sitä oli tehty aiemminkin ja muun muassa Minecraft on nyt osoittanut, kuinka uskomattomia suorituksia pelaajat voivat tehdä, kunhan heille antaa työkalut. Päähahmo Sackboysta muodostui myös nykypäivän Playstationin tunnetuin hahmo ja maskotti, joka iskettiin peliin jos toiseenkin. Kakkososa petrasi edeltäjästään, mutta uutuuden viehätys oli hieman haihtunut. Kolmas LBP tuulettaa soppaa uusilla hahmoilla ja päätekijätkin ovat vaihtuneet Media Moleculesta Sumo Digitaliin.




Newton on hehkulamppuolento, joka imaisee kovasti ihailemansa Sackboyn portaalin kautta Bunkum-planeetalle. Valopää kertoo tarvitsevansa sankarimme apua, jotta ilkeät titaanit eivät pääse valloilleen, mutta kappas kippas kummastusta - tietenkin juuri näin tapahtuu! Titaanien ja Newtonin maailmanvalloitus pitää siis estää, hoitaa hirvitykset takaisin säppien taakse ja täräyttää lamppujätkä takaisin järkiinsä. Juonen taustamotivaatio on kuitenkin ilmeinen: sen tarkoituksena on saada mukaan pelin uudet apujoukot.

Tällä kertaa Sackboy ei nimittäin ole yksin. Seikkailuun liittyy trio säkkiolentoja, joilla on kaikilla omat vahvuutensa ja kykynsä. Sen voi arvata, mitä tämä tasoloikkapelissä merkitsee: kentissä on pulmia, jotka voi ratkaista vain tietyllä hahmolla. Tämä onkin LBP3:n suurin piristys. Vauhdikas koiramainen Oddsock, kokoa muuttava öllerö Toggle ja lentävä Swoop sallivat entistä monimuotoisempaa ongelmointia matkan varrelle. Toki mukana on tuttuun tapaan taas paikkoja, joissa vaaditaan myös useampia pelaajia ja moninpeliin neljä erilaista hahmoa tuokin toki omat etunsa - kentästä riippuen.


Itse pelattavuudessa suurin uudistus on se, että aikaisemmissa peleissä 2D-maisemissa on ollut vain kolme eri syvyystasoa ja nyt niitä on kuusitoista. Lisäsyvyydellä on enemmän merkitystä luomispuolella, mutta peliosiossakin lähemmäksi ja kauemmaksi loikkimista hyödynnetään moneen kertaan. Pääsankarilla on myös muutamia uusia kykyjä: Sackboy pystyy kiipeämään tietyillä pinnoilla ja työkaluvalikoimasta löytyy muun muassa ilmaa puhkuva ja imevä Pumpinator, jolla voi liikutella kevyitä esineitä.

Tasoloikkaosion selvittämiseen menee yli viisi tuntia, mutta alle kymmenen. Suurin osa matkasta lutviutuu ilman suurempia otsapoimujen rypistelyjä - joskus jopa tuntui, että silkalla tuurilla. Loppua kohden haastetta on nostettu, mutta veikkaan, että tälläkin kertaa ne lopulta mieleenpainuvimmat elämykset tulevat löytymään pelaajien tekemästä sisällöstä ja sen nerokkuudesta. Pallo on tipautettu ehkä liiankin helposti yhteisön käsiin, koska tekijätkin tietävät, että sieltä löytyy uskomatonta kekseliäisyyttä, taitoa ja hiomisen jaksamista. Kaikki yli 7 miljoonaa aiempiin peleihin tehtyä tasoa toimivat myös uusimmassa osassa. Seitsemän. Miljoonaa.




Tullessaan markkinoille LBP:n ensimmäinen osa oli ulkoasultaan jotain lähes ennen näkemätöntä, kun kaikki ruudulla oli rakennettu ‘oikean maailman’ materiaaleista päiväkodin askarteluhetken hengessä. PS4:lle siirryttäessä tyyli on tietenkin yhä sama ja tässä on uudistumisen kannalta problematiikkaa: Ellei ruudulla olisi hahmoja ja asioita, joita ei edellisessä osassa ollut, ei peliä välttämättä erottaisi uudeksi tekeleeksi. Materiaalit eivät voi muuttua realistisesta ylirealistisiksi, vaikka resoluutiota nostettaisiinkin, kun ne oli tehty hyvin jo entuudestaan. Mitään sellaista maisemaa ei LBP3:ssa tullut vastaan, mikä olisi leuat loksauttanut. Laadukasta, vaan ei hämmästyttävää.

Äänipuolella LBP-sarja on aina loistanut ja siinä ei taaskaan petetä, vaikka suomenkielisessä toteutuksessa olisi ollut hiomisen varaa. Monissa kohdissa huomasi selvästi, että kunnollinen suomenkielinen vastine sille, mitä hahmo oli alunperin sanonut, ei olisi mahtunut sille varattuun aikaan, joten lauseet töksähtelevät ja kielikuvat ontuvat. Roolisuorituksille kuitenkin peukkuja, näyttelijät ovat tehneet sen, minkä ovat pystyneet. Sarjan ensimmäisistä osista pystyn edelleen muistamaan sävelmiä ja kappaleita, mutta ainakaan toistaiseksi näin ei ole käynyt kolmososan kanssa. Iloinen ja laidasta laitaan hullutteleva tunnelma on kuitenkin säilytetty, eikä mitään yliärsyttävää tungeta kuuloelimiin.




LittleBigPlanet 3 on kaikin puolin hiottu paketti, mutta suuhun jää sellainen maku, että intohimo projektin taustalla on haalistunut, eikä se johdu vain siitä, että Media Molecule luovutti valtikan eteenpäin uudelle studiolle. Peliin on lisätty juuri ne asiat, joita tasoloikka/rakentelupelin kolmanteen osaan voisi kuvitellakin lisättävän. Se on ihan hyvä asia, eikä isommassa mittakaavassa ajatellen pettymys, mutta sellaista oivaltamisen, mielikuvituksen pursuamisen ja uuden löytämisen tunnetta, joka LittleBigPlanetissa aikoinaan oli, ei vain täydellä voimalla enää synny.

Säkkipoikaan ensimmäistä kertaa tutustuvat saavat lisätä arvosanaan puoli tähteä lisää. Veteraaneille yksinpeli on nopeasti kaluttu ja luominenkin jäi helposti vain uusien kikkojen pikatestailuksi. Todennäköisesti LBP-pelisarja jatkuu vielä tulevaisuudessakin, mutta tiukasti saavat olla mietintämyssyt tekijöiden päässä, mikäli ei haluta jäädä junnaamaan paikoilleen.