Atarin comeback on jo itsensä parodiaa. Firma on tehnyt jotain kiistattoman legendaarista viimeksi noin 25 vuotta sitten, mutta yhä edelleen taskulaskinmiehet ajattelevat, että koska keski-ikäistyvät nörtit tykkäävät pitää Atari-paitaa, voidaan tuotemerkillä myydä pelejä. Arvon laskiessa yhä pienemmillä firmoilla on varaa ostaa itsensä ”uudeksi Atariksi”.

Kun kuulin Atarin uusimman paluun liittyvän lähinnä kasinopelaamiseen, naureskelin partaani. Mutta kun se sitten julkaisi pari ”kauhupeliä”, kiinnostuin etäisesti. Aivan erityisen oudolta kuulosti uusi versio vuoden 1982 Haunted Housesta. Oli nimittäin hieman vaikea kuvitella, miten tämä päivitetään nykyaikaan:






Mitä yhteistä vuoden 2014 Haunted Housella sitten on tämän (jonkun mielestä) klassisen pelin kanssa? Noh, nimi, tai ainakin sen osa. Cryptic Graves on Unreal Engine 4:ää käyttävä ”selviytymiskauhupeli”, jossa yllättäen kartanon perinyt meedio ja hänen rajatieteisiin paneutunut aisaparinsa yrittävät viettää yön kummitustalossa. Niin ja siellä talossa kummittelee sillai kauheesti,koska se on tehty sillai kaikista kirottujen rakennusten osista. Juoni on niin hölmö ja itsensä kanssa ristiriidassa, ettei sitä oikein halua edes ajatella.


Epäilykset heräsivät jo ylipitkän infodumppaus-johdannon aikana, kun kuljetin hahmoani WASD-kontrolleilla (joita ei voi muuttaa) ja seurasin pökkelösti animoitua ja huonosti ääninäyteltyä toista hahmoa kartanon pihalla. Kun lopulta pääsin kartanon sisään, olin hetken totaalisen hukassa, koska mitään vihjettä seuraavasta tarvittavasta toimenpiteestä ei tippunut. Kierreltyäni nurkissa ja yritettyäni avata noin kymmentä ovea kokeilin lopulta puhua toiselle hahmolle. Sen jälkeen käynnistyi lopulta ensimmäinen "kauhujakso" ja varsinainen peli alkoi.



HH:CG on erittäin kaksijakoinen peli. Se, mikä on peräisin Unreal Engine 4:stä, toimii ja näyttää ihan hyvältä. Se, mihin pelin varsinainen tekijätiimi on koskenut, on sekavaa ja epäpelattavaa.

Sohellus alkoi jo siitä, että päävalikko toimi hiirellä väärin, ja poistuin pelistä vahingossa kun yritin muuttaa asetuksia. Ohjaus toimii ainoastaan WASD+hiiri-yhdistelmällä, eikä peliä voi tallentaa kuin ennalta määritellyissä kohdissa, joita on muuten todella harvassa. Eikä tässä kaikki: kun sitten latasin tallennetun pelin ja klikkailin itseni ohi pitkistä dialogeista, ei peli enää edennytkään samoin kuin ennen tallennusta. Vaikka sain avaimen, ovi ei auennutkaan. Ladattuani tallennuksen kolmesti ja saatuani joka kerralla hieman eri tulokset päätin luovuttaa. Lopulta löysin huomautuksen, että peliä on korjailtu viime viikolla ja siinä yhteydessä rikottu tallennukset. Kiitti.


Eipä siinä sikäli mitään, sillä ilmeni, että olin kokenut pelin olennaisimman tarjonnan jo tässä vaiheessa. Se on ennen kaikkea piilotetun esineen mysteeri, jossa pitää tehdä jotakin huoneessa, että jotakin tapahtuu, ja sitten pääsee taas tekemään jotakin muuta. Asioilla ei ole juurikaan loogisia yhteyksiä, ja esimerkiksi siirrettäviä esineitä ei voi siirtää, ennen kuin on saanut johtolangan siitä, että ne ovatkin siirrettävissä. Tarkoituksena on lähinnä arvailla, mitä esinettä pelin skriptaaja on ajatellut. Myöhemmin peliin tulee mukaan mm. taikareseptejä ja sitä kautta hieman enemmän toimintaa, mutta olematon ergonomia karkoittanee useimmat jo kauan ennen sitä.

Pelin ”kauhu” koostuu pimeydestä, varsin painostavasta musiikista, erilaisista filttereistä sekä pelotteluanimaatioista, jotka käynnistyvät kun tietyt ehdot täyttyvät. Kyllä se toki onnistuu säikäyttämään ainakin kaltaiseni arkajalan keskellä yötä valot pois päältä pelatessa, mutta nämä lasten itkut, veriset jalanjäljet ja ilmassa leijuvat 2D-haamut on kyllä jo aika nähty. Ensimmäinen oikeasti kohdattava vihollinen on aika huvittava mölliäinen.


Haunted House maksaa Steamissa parikymppiä. Odotan sille erittäin nopeaa pudotusta mikäliebundleihin, joista sen voi napata parilla dollarilla. Sellainen hinta on tällaiselle indie-kötöstykselle huomattavasti oikeampi.