Suomen peliskene pamahti aikoinaan maailmankartalle erityisesti Remedyn Max Paynellä, jonka luotisateinen rikosdraama väritettiin film noirilla ja sarjakuvakerronnalla. Turkulaisen Rival Gamesin The Detail käyttää hyväkseen samoja aineksia räiskintää lukuunottamatta, ammentaen tyylinsä honkkarileffojen sijaan kivenkovista dekkareista ja tarinapeleistä.




Päällisin puolin The Detail muistuttaa hyvin paljon Telltalen The Walking Deadia ja Wolf Among Usia. Alueita tutkitaan päällisin puolin 90-luvun seikkailupelien hengessä, mutta pääpaino on keskusteluissa ja toimintakohtauksissa, joiden tapahtumakulut muotoutuvat quick time eventien mukaan. Episodeittain julkaistavan dekkaritarinan lopussa vieläpä listataan tuttuun tapaan tärkeimmät valinnat.

Eroa pelimekaniikallisiin esikuviin syntyy visuaalisesta tyylistä. Pelimoottorilla pyöritettyjen toimintakohtausten ja keskusteluiden sijaan tarina etenee sarjakuvamaisesti yksittäiskuvilla, joiden päälle ponnahtaa tilanteesta riippuen valintoja tai quick time eventtejä. Ajoittain keskustelut käydään myös kahden puhuvan pään välityksellä. Erilaisten tyylien vaihtelu vieraannuttaa erityisesti aluksi, mutta noin puolitoistatuntisen episodin päätteeksi vaihteluun alkaa tottua. Keskusteluissa tyylit toimivat pääosin, mutta toimintakohtauksien energisyys ei ikävästi välity ruudun toiselle puolelle.


The Detail alkaa perinteitä kunnioittavalla tavalla. Pitkät, vahvat varjot maalaavat mustavalkoista näkymää, ja taustalla kaikuu synkkä monologi. Vuosien kuluttama etsivä mutisee katujen todellisesta luonteesta ja yrittämisen turhuudesta. Kun paikallinen mafioso löytyy kuolleena, poliisilaitoksen pomo vaatii pikaista selvitystä parantaakseen laitoksen imagoa. Tunnelma tuo mieleen paitsi perinteiset sateen ja viiman täyttämät film noir-dekkarit, myös David Fincherin elokuvat. Kliseekimppu on ilmeinen, mutta The Detail onnistuu ajoittain nousemaan materiaalinsa yläpuolelle. Välillä dialogi silti hapuilee, eikä hahmojen jutustelu ole aina luontevaa. Ensimmäisessä episodissa mysteeri ei tietenkään ehdi ratketa, mutta juoni ei silti takkua paikoillaan, vaan lähtee rullaantumaan vauhdilla.

Vaikka pääosassa on kaljuuntunut ja pessimistinen etsivä Moore, pelaajan näkökulmaa vaihdellaan Heavy Rainin tavoin tarinan niin vaatiessa. Ohjattavia hahmoja löytyy lain molemmilta puolin - välillä rikospaikalle saavutaan uniformuissa, toisinaan tilannetta selvitetään rikosorganisaation vasikkana. Vaihtelu virkistää ja lisää pelaajan välittämistä useampaa hahmoa kohtaan, mutta jää nähtäväksi kuinka sirpaleiseksi pelaaminen episodien myötä muuttuu. Ensimmäisessä episodissa homma pysyi hyvin hallussa, tarjoten jokaisesta tilanteesta kattavimman näkökulman.




Tunnelmasta huolimatta pelaaminen itsessään on leppoista. Keskusteluita ei voi suoranaisesti hävitä, quick time eventtien aikarajoitukset ovat höllät eikä johtolankojen löytäminen tuota ongelmia. Vaikka pulmat ovat helppoja, on mukavaa että pelaajan pitää etsivänä itse tehdä johtopäätökset ja kysyä oikeat kysymykset. Etenemiseen vaaditut vihjeet voi myös saada useampaa kautta, esimerkiksi raportteja tutkimalla tai jututtamalla rikospaikkatutkijoita. Erot eivät ole merkityksellisiä, mutta ne elävöittävät pelaamista.

The Detailin suositteleminen on vielä tässä vaiheessa hieman kaksijakoista. Tarinan kertominen yksittäiskuvilla tuntuu ajoittain tyylikkään sijaan halvalta, eikä vaihtelevan laatuinen dialogi herätä vielä täyttä luottamusta. Kokonaisuudessa on silti paljon hyvääkin. Juoni on mielenkiintoinen ja tunnelma pääosin kohdallaan, eikä tarinankerrontaan keskittyviä dekkaritarinoita ole pelimaailmassa liiaksi. Jos kaipaat ikuisen sateen ja valotaulujen valaiseman yön keskelle mutisemaan menetetyistä mahdollisuuksista, kannattaa The Detailiin tutustua.

Hinta: 5,99 eur (Steam)