Vuodet vierivät vauhdilla ja Call of Duty -annos on sen myötä ilmestynyt kauppojen hyllyille yhtä varmasti kuin pukki oven taakse jouluna. Ennätysten kirjan lukijoiden parhaaksi valitsema CoD-pelisarja on edennyt osissaan niin pitkälle, ettei laskuissa meinaa pysyä. Jos oikein ynnäilin, on Advanced Warfare sarjan yhdestoista osa. Tietyissä piireissä puhutaankin, ettei sarja ole kehittynyt vuosien varrella lainkaan ja samaa tavaraa myydään vuodesta toiseen vain uusituilla kuorilla. Asia ei ole ihan näin, vaikkei vuosien varrella kehityksessä olekaan uskallettu ottaa isompia askeleita mihinkään suuntaan. Advanced Warfare muuttaakin kaavaa enemmän, kuin mikään pelisarjan osista pitkiin aikoihin.


Sledgehammer Games on työstänyt peliä suurella tiimillä kokonaiset kolme vuotta, kun aiemmat sarjan osat on pistetty kasaan kahden vuoden aikataululla. Pakettiin sisältyy jokavuotiseen tapaan yksinpelikampanja sekä suuressa suosiossa oleva moninpeli, ja nyt myös täysin uusi co-op-pelimuoto Exo Survival.



Yksinpelin tarina starttaa vuoden 2054 Soulista, jonne on lähetetty joukkio Yhdysvaltain sotilaita rauhoittamaan vallitsevaa kaaosta. Sotatantereella pelimme sankarit saavat tehtäväkseen tuhota vastapuolen hyvin varustellun sotakoneen. Pommia virittäessään Will Ironsin käsi jää koneen syövereihin kiinni eikä pelaajan ohjastama Jack Mitchell pysty pelastamaan ystäväänsä, vaan pommin räjähtäessä koneen mukana menee myös Will. Samassa hätäkässä Jack menettää vasemman kätensä.

Willin hautajaisissa Kevin Spaceyn ”näyttelemä” Jonathan Irons lähestyy kätensä menettänyttä Jackia tarjoten mahdollisuutta jatkaa sotilasuraa. Jack tarttuu tarjoukseen ja ottaa suunnakseen suuryhtiö Atlaksen tilukset, jossa uusinta tekniikkaa hyödyntämällä sankarillemme rakennetaan uusi käsi. Pikainen sotakuntoon palautuminen saavutetaan mielenkiintoisessa harjoituskentässä.


Tarina ei ole merkittävä, saati millään tavalla ennenkokematon. Homma rullaa hyvinkin perinteisellä kaavalla, mutta parit ihan hyvät juonenkäänteet on peliin saatu lisättyä. Call of Duty -mittapuulla voidaan puhua onnistuneesta juonesta, johon on ylletty aiempaa mielenkiintoisemmilla henkilöhahmoilla.



Yksinpeli painottuu enimmäkseen perinteiseen ensimmäisen persoonan räiskintään. Hommaa väritetään lukuisilla erilaisilla kulkuvälineillä, hahmon uusilla Exo-kyvyillä ja mukavilla hiivintäkohtauksilla. Näillä mausteilla hyvinkin tasapaksut räiskintäkohtaukset eivät ehdi maistua missään vaiheessa liikaa puulta. Pitkäveteisyys on saatu pidettyä pelistä poissa myös vauhdikkaasti etenevillä kohtauksilla ja lyhyellä kokonaiskestolla.


Hollywood-luokan kokemus ei siis pituudella ilottele, vaan lopputekstit tulevat vastaan jo 6–7 pelitunnin kohdalla. Tästä voidaan laskea tunti pari heti pois peliajasta välinäytösten ja satunnaisten quick time eventtien vuoksi. Kuulostaa lyhyeltä, mutta toisaalta kokonaisuus ei varmastikaan olisi yhtä vetovoimainen ja elokuvamaisuudesta jouduttaisiin tinkimään, jos pituus venytettäisiin tuplaan. Jos verkossa sotiminen ei kiinnosta lainkaan, niin silloin kannattaa miettiä kahdesti, maksaako täyttä hintaa näin lyhyestä paketista.

Pelin suurin uutuus, Exo-haarniska, tuo kasan uusia ominaisuuksia. Sen tarjoamat korkeat loikat ovat kauhistuttaneet pelimaailmaa videoiden välityksellä koko kesän ja syksyn ajan. Onko nyt menty ojasta allikkoon? Ei. Rakettirepun avustamat korkeat loikat ovat onnistunut uudistus ja ominaisuutta käytetään kampanjassa säästellen. Uusiin kykyihin kuuluvat muun muassa myös magneettihanskat, joiden avulla sopivaa materiaalia olevien pystysuorien seinien kiipeäminen onnistuu vaivatta. Näkymättömyyskyvyllä voi taas rauhassa hiippailla vastapuolen selustaan.




Moninpeli on CoD-sarjaa aiemmin pelanneille tuttua kauraa Exo-kyvyillä ehostettuna. Käytännössä tämä tarkoittaa yksinpelissä nähtyjä rakettirepun avulla hypittäviä korkeita loikkia, nopeita syöksyjä ja valinnaisia erikoisvoimia. Exo-haarniskan tuomat kyvyt ovat suurin uudistus sarjaan sitten Call of Duty 4:n perkkien ja kill streakkien. Toki nekin löytyvät uutukaisesta, mutta tappoputkien sijaan yritetään tahkota mahdollisimman paljon pisteitä kuolematta. Tätä kautta voi ansaita ilmatukea ja sen sellaisia vastapuolen teloittamista helpottavia palkintoja.

Pelimuotoina pelaajille tarjotaan hyvinkin tuttua valikoimaa tappomatseista pommin virittelyyn. Uutuutena nähdään koripalloilua ja lipunryöstöä yhdistelevä Uplink-pelimuoto. Siinä pelikentän keskelle ilmaantuva pallo tulee kuljettaa omaan pesään ennen kuin vastustaja onnistuu samassa. Moinen tuntui itselleni turhan sekavalta ja vauhdikkaalta, joten palasin nopeasti perinteisempiin muotoihin. Exo-kykyä vieroksuvien ei tarvitse hyppimistä katsella, vaan heille on tehty omat pelimuotonsa ilman loikintaa.


Verkkotaistelua pääsee harjoittamaan kolmessatoista erilaisessa kentässä. Näissä kaikissa on otettu hyvin huomioon pelihahmojen korkeat loikat ja laskeutumiseen soveltuvia tasoja löytyy korkeuksista reilusti. Kaikkia konsoleille julkaistuja CoDeja pelanneena ja joitakin maksullisia karttapaketteja hankkineena olen nähnyt melkoisen kavalkadin enemmän ja vähemmän hyviä verkkopelikenttiä. Pelissä on pari oikein hyvää karttaa ja loput painuvat ”ihan ok” –tasolle. Tarjonnasta jäi hieman väsynyt fiilis. Positiivista on se, ettei toistaiseksi mistään kentästä ole muodostunut varsinaista inhokkia ja kokonaisuus ylittää viime vuotisen CoD-pelin tason.



Aloittelijoita ja rentoja verkkopelihetkiä halajavia on muistettu uudella Combat Readiness Program -pelimuodolla. Siinä pelaaja valitsee aseistuksensa yksinkertaistetusti muutamasta valmiista luokasta. Pelimuotona toimii kahden joukkueen välinen tappomatsi, jossa pelaajien nimiä ei näytetä. Osa on botteja ja osa oikeita pelaajia. Peli kertoo ainoastaan, ketkä kuuluvat samalle puolella ja ketkä eivät. Kuolemista ei pidetä kirjaa ja palkintoja satelee ilman huippusuorituksiakin. Hyvä idea, joka toimii.


Exo Survival on peliin kehitetty uusi co-op-pelimuoto. Vastaavia yhteistyömuotoja on pelisarjassa ollut Modern Warfare 2:sta lähtien, niistä tunnetuimpia lienee Black Opsien zombien lahtaus. Tällä kertaa elävät kuolleet ja avaruuden murmelit on heitetty (ainakin toistaiseksi) romukoppaan ja tilalla on tavallisia jalkaväen sotilaita. Ne yrittävät viedä neljän hengen pelaajaporukalta henget aalloittain. Voitetuista aalloista pelaajat ansaitsevat pisteitä, joita voi hyödyntää ostamalla päivityksiä haarniskaan ja asevarustukseen. Aalloissa on myös vaihtelevia tehtäviä. Välillä kerätään dogtageja ja toisinaan puretaan pommeja. Epäonnistuneista tehtävistä pelaajaporukkaa rankaistaan pääaseiden hetkellisellä jumiutumisella. Peli loppuu, kun kaikilta ihmispelaajilta on henget viety. Yhteen pelaavassa porukassa homma rokkasi ja oli oikein viihdyttävää. Sooloilijoiden seurassa erät loppuivat alta aikayksikön.

Kokonaisuutena uusi Call of Duty on ... noh ... CoDi. Vaikka peliä on paistettu keskivertoa kovemmassa rasvassa, niin eihän se perusydin siitä muuksi muutu. Räjähtävän elokuvamainen yksinpelikampanja on mainio. Juoneltaan se ei ole mestariteos, mutta siihen panostaminen näkyy kelvollisena lopputuloksena. Se on erittäin viihdyttävä putkiräiskintä, jonka kipittää mielellään läpi. Moninpeli on taattua laatua, jonka seurassa viihtyy mielellään illasta toiseen. Eiköhän tällä pärjätä taas ensi vuoteen.