Infamous Second Son oli komea ja viihdyttävä peli, joka sai pelaajan tuntemaan itsensä supersankariksi, vaikka sen juoni vähän ontuikin ja tehtävät toistivat itseään. Hieman yllättäen Sucker Punch julkisti pelille itsenäisen lisäosan, jossa keskitytään emopelissä sivuhahmona esiintyneeseen Fetch-hahmoon ja neidon neonkaasuun ja -valoihin perustuvaan supervoimaan. Neonvoima olikin monelle, itseni mukaan lukien, se paras pelin kyvyistä. Seattleen palaa siis vallan mielellään luomaan valoa syksyn pimeyteen.


Fetchin taustoista kuultiin hieman Second Sonissa ja kun sana First Lightin päähenkilöstä kantautui, itseäni alkoi heti kiinnostaa tarkemmat yksityiskohdat: neonvoimiin herääminen, veljen kohtalo ja niin edelleen. Valitettavasti kovin syvällisesti näihin asioihin ei pureuduta. Sen sijaan puolet ajasta Fetch tekee tehtäviä kuspiä-ääliölle, joka nappasi veljen ja toiset puolet ollaan natsimummo Augustinen valvovan katseen alla esittelemässä kykyjä yksi kerrallaan. Ratkaisu on pettymys. Tarina jää vaisuksi ja hajanaiseksi.


Kaksi asiaa First Lightissakin on taas ylitse monen muun: graafinen ulkoasu ja ääninäyttely. Neonvärejä ja -valoja on viljelty Seattleen entistä enemmän, jotta Fetchillä olisi aina energiapisteitä lähettyvillään. Kaupunkiin on lisätty myös neonkaasupilviä, jotka vauhdittavat päähahmon liki-valonnopeutta vielä entisestään. Yksityiskohtia, partikkeliefektejä, värejä ja vauhtia piisaa ja sitä kaikkea on hyvin kaunis katsoa. Laura Bailey pääosan esittäjän äänenä tekee erinomaista työtä.


Sucker Punchin on täytynyt kulkea hankalalla rajalla First Lightin sisältöä miettiessään. Sen piti olla samalla sekä jotain lisää Second Sonia pelanneille, että porttihuume sitä pelaamattomille. Siksi valintoja on täytynyt tehdä, jottei pääpeli spoilaannu. Ehkä vähän tästä johtuen se toimii vähän huonosti molemmista näkökulmista. Second Son -veteraaneille se ei tarjoa juurikaan uutta, ja ärsyttävät aika- tai paikkarajoitetut tehtävät sekä toiminnan katkominen tutoriaalimaisen tylsällä virtuaalivastustajien mätöllä saattavat karkottaa ajatukset emopelin ostamisesta. Mukavaa huumoriakaan ei ole niin paljon kuin Rowen veljesten naljailussa oli.

First Light on enemmän kuin “maksullinen demo” mutta vähemmän kuin itsenäinen peli. Se on erinomaisen korkeilla tuotantoarvoilla toteutettu, vauhdikas toimintapläjäys, jolta olisi kuitenkin odottanut vähän enemmän syvyyttä ja mieluusti jotain pirtsakkaa uuttakin - siis jotain muuta kuin niitä vankilajaksoja.