Pelasin Hohokumia ensimmäistä kertaa viime vuoden Digiexpoilla, kun PS4 oli ensimmäistä kertaa Suomessa näytillä. Kymmenisen minuutin pelailu osoitti, että peli oli hauskan värikäs ja omaperäisen oloinen, mutta senkin jälkeen elin siinä käsityksessä, että Hohokum olisi vähän samaa sarjaa kuin vaikkapa LocoRoco. Siis japanilaisen sekopäinen, iloisen hupsu tasoloikka tai vastaava. Nyt, lähes vuotta myöhemmin, havaitsin että näin ei olekaan. Väriä kyllä piisaa.


Ensimmäinen asia, josta olin ajatustasolla väärässä oli se, että Hohokum on kaikin puolin peliksi määriteltävä digitaalinen tuote. Se on kyllä pelimäinen, pelihkö ja pelinoloinen, mutta siinä ei ole juonta, aikarajoja eikä pisteitä. Pelaaja tiputetaan mukaan ja sitten vaan liu’utaan sateenkaarikäärmeellä sujuvasti paikasta toiseen ja katsotaan, mitä seuraavaksi tapahtuu, kun eri asioihin törmäilee. Yleensä värejä. Niitä tapahtuu.

Olin pettynyt ja otti hetken asennoitua Hohokumiin uudelleen.


Kröhöm. Hohokum on rentouttavaa, satukirjamaista matopelilentelyä ympäri psykedeelistä Marimekon katalogia ja pelaajalle annetaan vapaus mielikuvitella sen syvin olemus itse (koska tekijät eivät sitä ole tehneet). Jonkinlainen tavoite on vierailu kaikissa niistä 17 erilaisessa maailmassa, jotka Hohokum tarjoaa tutkittavaksi. Vähitellen niistä jokainen herää eloon sekä kuvioiden että äänien lisääntyessä.

Jokaisessa maailmassa on tehtävä jotain, mutta mitään ei ohjeisteta, vaan ratkaisu löytyy yrityksellä, kokeilulla, päättömällä harhailulla, pyörimisellä ja parhaassa tapauksessa pienellä päättelylläkin. Enimmäkseen kuitenkin sinnikkäällä tylsistymisellä. En missään vaiheessa voinut välttyä siltä tunteelta, että teoksessa ei ole varsinaista johtolankaa. Jotkut voivat ajatella tällaista pelaajan uteliaisuuteen ja tutkimishaluun luottamista neroutena - naputtelivathan kymmenet tuhannet Curiosity-kuutiotakin - mutta minut se sai turhautumaan ja syyttämään tekijöitä laiskuudesta, potentiaalin hukkaamisesta.


Olen kuvataiteiden ystävä ja arvostan kyllä Hohokumin retrohtavia värikkäitä visuaaleja ja niitä pieniä sykähdyksiä, joita syntyy aivojen ja sydämen välillä, kun sen maailmasta löytyy jotain uutta. Se kaikki on kuitenkin vain pintaa ja enemmänkin tulee mieleen, että tekijätiimissä on katseltu sieniä syöneen graafikon aikaansaannosta, pohdittu hetken aikaa miten siitä saataisiin peli, ja lopulta todettu että “noh, kai se ihan jees noinkin on”. Sitten peli kiikutettiin esille taidenäyttelyyn Los Angelesiin.

Taiteelliset pelit ovat parhaimmillaan, kun ne herättävät syviä tunteita - surun, riemun, voiton, saavutuksen. Hohokum pallottelee tällä ajatuksella. Se kutittelee hieman ilonystyröitä, kiusoittelee mielikuvitusta ja leikkii löytämisen riemulla, mutta eksyy omaan tyhjään itseensä.

Hinta: 12,95 € (PSN Store)