Risen 3: Titan Lords
Arvioitu: | Playstation 3 |
Genre: | Roolipelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 15 |
Kehittäjä: | Piranha Bytes |
Julkaisija: | Deep Silver |
Julkaisupäivä: | 15.08.2014 |
Pelin kotisivut |
Puujalkoja puusilmätoteutuksella
Saksalainen Piranha Bytes on tunnettu sen vuosituhannen alussa kehittämästä Gothic-roolipelisarjasta, joka menestyi hyvin ja keräsi joukoittain faneja. Kolmannen osan jälkeen pelisarjan julkaisija vaihtoi kehitystiimiä, jonka seurauksena piraija-tiimin oli keksittävä jotain uutta. He eivät kauas lähteneet onkimaan, vaan tyytyivät pitkälti totuttuun kaavaan. Uudessa Risen-pelisarjassa onkin otettu paljon vaikutteita Gothicista. Risenin kaksi ensimmäistä osaa ei suurta suosiota kriitikoiden silmissä saanut, mutta tarjosivat oivan annoksen roolipeliviihdettä.
Mitään suurta en odottanut sarjan uudelta kolmannelta osalta, mutta harmikseni jouduin miltei järkyttymään. Aiempia osia olen jonkin verran pelaillut PC:llä, jolla pelit ovat näyttäneet ihan hyviltä. Nyt iskiessäni kolmannen osan levyn Playstation 3:n sisään, alkoi jokaista paikkaa kolottaa. Valikot olivat rumat, peli vieläkin rumempi ja animointi mitä kauheinta. Pelin alkukohtaus ei päässyt kunnolla edes alkuun, kun peli jumahtaa ensimmäisen kerran. Sama toistui myös toisella kerralla. Olin jo valmis palauttamaan pelin, mutta päätin antaa vielä mahdollisuuden ja uudelleenasennuksen jälkeen peli lopetti tilttailun.
Asennuksen uusiminen ei valitettavasti poistanut muita ongelmia. Pelin ensimmäiset minuutit esittelevät vakuuttavasti pelin suurimman heikkouden; teknisen toteutuksen. En muista nähneeni pitkiin aikoihin vastaavaa diashowta Playstation 3:n aikakaudella. Alkukohtauksen välinäytökset pyörivät pelimoottorilla ja ne on leikattu tökerösti. Kamera pomppii miten sattuu - kuin ohjaaja olisi ottanut hieman liikaa ilolientä. Tai ehkä hänkin häiriintyi pelin graafisesta annista ja hitaasta ruudunpäivityksestä. Onneksi pelin soundtrack on kelvollinen ja pelastaa edes hieman tunnelmaa.
Alun kauheus pehmittyy, kun pääsee varsinaisen pelin pariin. Maailma on vaarassa ja päähenkilömme on tietysti ainoa ehdokas sen pelastamiseen. Sitten sankarin sielun kimppuun käydään, kuolemakin on lähellä, eikä unikaan maistu painajaisten häiritessä yö toisensa jälkeen. Elämä ei onneksi lopu pieniin vastoinkäymisiin, vaan se on startti seikkailulle. Pelin tarina on laihan tuntuinen, varsinkin kun sen tasapainotus ei tunnu olevan kohdallaan. Eniten juonen seuraamisessa ärsyttää pelattavan hahmon ääninäyttelijä, joka yrittää selvästi veret seisauttavaa roolisuoritusta. Lopputulos on kuitenkin hahmoon täysin sopimattoman tuntuinen. Muutkaan ääninäyttelijät eivät rooleissaan erityisesti loista, mutta tekevät kuitenkin asialliset suoritukset.
Pelin maailma koostuu saarista ja niiden välillä siirtyminen hoidetaan laivalla seilaten. Sankari on vanha merirosvo, joten odotin merellä käytävää toimintaa. Harmittavasti merenkäyntiä ei päästä itse harjoittamaan lainkaan, vaan latausruutu loikkaa silmille saarien välisen siirtymän ajaksi. Pelin alueet ovat melko laajoja ja niissä riittää tutkittavaa niin maan päällä, kuin sen alla olla olevissa hyytävän kolkoissa luolastoissa.
Taisteleminen hoidetaan enimmäkseen miekoin, mutta musketillakin voi halutessaan vastapuolta osoitella. Lähitaistelu on tasapaksua puurtamista, jossa tuurilla on turhankin paljon merkitystä. Vastustajan animaatiosta on hankala arvioida milloin on oikea hetki iskeä tai torjua. Lähitaisteluaseilla syöksyn ja iskun jatkuva vuorottelu tuntuikin olevan ainoa toimiva tapa selvitä taisteluista hengissä. Välillä päälle käyvät vihollislaumat muuttuivat melko suuriksi, kun kaikki lähimailla majailevat sattuivat huomaamaan sankarimme. Tässä tilanteessa peli muuttuu ärsyttävänkin vaikeaksi, kun taistelulle ei näy loppua. Tekoäly helpottaa tilannetta onneksi pikkuhiljaa, kun pahikset jumiutuvat tekemään muuta pelaajan kiusaamisen sijaan.
Pelissä pidemmälle päästessä pelihahmo saa maagisia kykyjä, joilla taistelu muuttuu monipuolisemmaksi. Magian käyttö onkin melko ylivertaista ja sen myötä taisteluista tuli välillä jopa liian helppoja. Pelin eteneminen muuttui samalla selvästi sujuvammaksi ja pikku mönkiäisten kaatoon ei enää tarvinnut käyttää tuhottomasti aikaa. Pelin perusjuonen läpikäyntiin kuluu aikaa parisenkymmentä tuntia ja sivutehtäviä koluamalla kokemukselle tulee selvästi lisää mittaa.
Vaikka Risenin kolmas osa ei loista erityisesti juuri millään osa-alueella, onnistui se koukuttamaan allekirjoittaneen välillä pidempiinkin sessioihin. Alkuvaikutelma oli surkea, mutta pidemmän päälle pelistä osasi paikoitellen jopa nauttia. Piranha Bytes tuntuu painottaneen sisällön määrää pelin laadun kustannuksella. Uskoakseni pelin tekniset heikkoudet vähenevät pelialustan vaihtuessa tietokoneeseen, mutta Playstation-versiota tällaisenaan suosittelen isolla varauksella roolipelien ystäville.
Mitään suurta en odottanut sarjan uudelta kolmannelta osalta, mutta harmikseni jouduin miltei järkyttymään. Aiempia osia olen jonkin verran pelaillut PC:llä, jolla pelit ovat näyttäneet ihan hyviltä. Nyt iskiessäni kolmannen osan levyn Playstation 3:n sisään, alkoi jokaista paikkaa kolottaa. Valikot olivat rumat, peli vieläkin rumempi ja animointi mitä kauheinta. Pelin alkukohtaus ei päässyt kunnolla edes alkuun, kun peli jumahtaa ensimmäisen kerran. Sama toistui myös toisella kerralla. Olin jo valmis palauttamaan pelin, mutta päätin antaa vielä mahdollisuuden ja uudelleenasennuksen jälkeen peli lopetti tilttailun.
Vikoja on vaikea olla huomaamatta
Asennuksen uusiminen ei valitettavasti poistanut muita ongelmia. Pelin ensimmäiset minuutit esittelevät vakuuttavasti pelin suurimman heikkouden; teknisen toteutuksen. En muista nähneeni pitkiin aikoihin vastaavaa diashowta Playstation 3:n aikakaudella. Alkukohtauksen välinäytökset pyörivät pelimoottorilla ja ne on leikattu tökerösti. Kamera pomppii miten sattuu - kuin ohjaaja olisi ottanut hieman liikaa ilolientä. Tai ehkä hänkin häiriintyi pelin graafisesta annista ja hitaasta ruudunpäivityksestä. Onneksi pelin soundtrack on kelvollinen ja pelastaa edes hieman tunnelmaa.
Alun kauheus pehmittyy, kun pääsee varsinaisen pelin pariin. Maailma on vaarassa ja päähenkilömme on tietysti ainoa ehdokas sen pelastamiseen. Sitten sankarin sielun kimppuun käydään, kuolemakin on lähellä, eikä unikaan maistu painajaisten häiritessä yö toisensa jälkeen. Elämä ei onneksi lopu pieniin vastoinkäymisiin, vaan se on startti seikkailulle. Pelin tarina on laihan tuntuinen, varsinkin kun sen tasapainotus ei tunnu olevan kohdallaan. Eniten juonen seuraamisessa ärsyttää pelattavan hahmon ääninäyttelijä, joka yrittää selvästi veret seisauttavaa roolisuoritusta. Lopputulos on kuitenkin hahmoon täysin sopimattoman tuntuinen. Muutkaan ääninäyttelijät eivät rooleissaan erityisesti loista, mutta tekevät kuitenkin asialliset suoritukset.
Pelin maailma koostuu saarista ja niiden välillä siirtyminen hoidetaan laivalla seilaten. Sankari on vanha merirosvo, joten odotin merellä käytävää toimintaa. Harmittavasti merenkäyntiä ei päästä itse harjoittamaan lainkaan, vaan latausruutu loikkaa silmille saarien välisen siirtymän ajaksi. Pelin alueet ovat melko laajoja ja niissä riittää tutkittavaa niin maan päällä, kuin sen alla olla olevissa hyytävän kolkoissa luolastoissa.
Niin kauhean kankeaa ja tyhmää
Taisteleminen hoidetaan enimmäkseen miekoin, mutta musketillakin voi halutessaan vastapuolta osoitella. Lähitaistelu on tasapaksua puurtamista, jossa tuurilla on turhankin paljon merkitystä. Vastustajan animaatiosta on hankala arvioida milloin on oikea hetki iskeä tai torjua. Lähitaisteluaseilla syöksyn ja iskun jatkuva vuorottelu tuntuikin olevan ainoa toimiva tapa selvitä taisteluista hengissä. Välillä päälle käyvät vihollislaumat muuttuivat melko suuriksi, kun kaikki lähimailla majailevat sattuivat huomaamaan sankarimme. Tässä tilanteessa peli muuttuu ärsyttävänkin vaikeaksi, kun taistelulle ei näy loppua. Tekoäly helpottaa tilannetta onneksi pikkuhiljaa, kun pahikset jumiutuvat tekemään muuta pelaajan kiusaamisen sijaan.
Pelissä pidemmälle päästessä pelihahmo saa maagisia kykyjä, joilla taistelu muuttuu monipuolisemmaksi. Magian käyttö onkin melko ylivertaista ja sen myötä taisteluista tuli välillä jopa liian helppoja. Pelin eteneminen muuttui samalla selvästi sujuvammaksi ja pikku mönkiäisten kaatoon ei enää tarvinnut käyttää tuhottomasti aikaa. Pelin perusjuonen läpikäyntiin kuluu aikaa parisenkymmentä tuntia ja sivutehtäviä koluamalla kokemukselle tulee selvästi lisää mittaa.
Vaikka Risenin kolmas osa ei loista erityisesti juuri millään osa-alueella, onnistui se koukuttamaan allekirjoittaneen välillä pidempiinkin sessioihin. Alkuvaikutelma oli surkea, mutta pidemmän päälle pelistä osasi paikoitellen jopa nauttia. Piranha Bytes tuntuu painottaneen sisällön määrää pelin laadun kustannuksella. Uskoakseni pelin tekniset heikkoudet vähenevät pelialustan vaihtuessa tietokoneeseen, mutta Playstation-versiota tällaisenaan suosittelen isolla varauksella roolipelien ystäville.
Risen 3: Titan Lords (Playstation 3)
Risenissä tekeminen ei tunnu millään loppuvan, mutta yllätyksettömyyden takia vähempikin olisi riittänyt.
- Tekemistä riittää
- Teknisesti hirveä
- Kankeat ja yksitoikkoiset taistelut
- Yllätyksetön kokonaisuus
Keskustelut (5 viestiä)
05.09.2014 klo 15.57 1
Rekisteröitynyt 26.09.2007
05.09.2014 klo 16.27 3
05.09.2014 klo 17.24 8
Pc:llä näitä kuuluu pelata eikä millään hikisellä PS3:lla.
Mitäs niille PC:n Megamaneille kuuluu?
Rekisteröitynyt 25.09.2011
06.09.2014 klo 17.25
Rekisteröitynyt 22.03.2012
20.09.2014 klo 21.15
Kirjoita kommentti