Soul Sacrifice oli kelpo peli jo vuosi sitten, mutta nyt se on saanut kaivattuja lisäyksiä Delta-lisänimeä kantavan uusioversion saavuttua markkinoille. Monster Hunter –fiboistaan huolimatta alkuperäisestä versiosta ei kehkeytynyt myyntihittiä, mutta pienet fanijoukot sekin on onnistunut keräämään. Deltaan on ympätty alkuperäinen peli, kaikki sitä korjanneet päivitykset, sekä kymmeniä uusia pomovastuksia. Tarinaa viedään entistä syvemmälle pelin muuttuessa aiempaa pidemmäksi uusien kenttien myötä.


Soul Sacrifice ei ole aivan tavallinen toimintaroolipeli, koska sen tarina ja kaikki muu taistelun ulkopuolinen toiminta viedään eteenpäin mystisen ja elävän Librom-kirjan sivuilla. Ratkaisu on mielenkiintoinen, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan perinteisesti roolipeleissä nähtyjä laajoja vapaasti tutkittavia alueita. Kokemus jää tarinansa puolesta hyvinkin mustavalkoisen tuntuiseksi, koska se etenee kankean tuntuisesti lyhyiden fraasien ja mietteiden avustuksella.



Pelin omalaatuisuuksiin kuuluvat myös taistelutantereilla tehtävät uhraukset. On kyseessä oma, vaihtuvien taistelutoverien tai vastapuolen henki, voi sen ennen lopullista kuolemaa uhrata tai vaihtoehtoisesti pelastaa. Henkensä menettäneen vastustajan kohdalla tehtävä valinta kehittää pelaajan valinnan mukaisesti joko pelihahmon kestävyyttä tai maagisia taitoja. Simppeliä hahmonkehitystä, jonka lisäksi taistelujen jälkeen saa kourallisen taistelutaitoja kehittäviä magioita.


Alkuperäisversion suurin ongelma oli saman toisto. Taistelut alkoivat tuntua nopeasti yksitoikkoisilta, vaikka hahmoa ja sen iskuvalikoimaa pystyi päivittämään ja muokkaamaan rutkasti pelin edetessä. Taisteluareenat olivat liian yksinkertaisia ja toistensa kaltaisia, mikä osaltaan lisäsi samankaltaisuuden tuntua. Helpompia perusvastuksia oli aivan liian vähän erilaisia ja isommatkin vastustajat tulivat liian tutuiksi pelin haastavuudesta johtuvan lähes pakollisen grindauksen seurauksena. Nyt isompia loppupomoja on rutkasti enemmän, mikä osaltaan tekee pelistä kiinnostavamman pidemmäksi aikaa. Se ei ratkaise täysin saman pyörittelystä aiheutuvaa ongelmaa, mutta tekee kokemuksesta selvästi pidempi-ikäisemmän.



Graafisesti peli ei ole kokenut näkyviä uudistuksia. Se on pääpiirteissään Vita-peliksi komea, mutta siellä täällä pelikentissä kummittelee suttuisia tekstuurimörköjä. Äänimaailma taas onkin asteen parempi. Musiikit ovat mahtipontisia ja kinkkisiin taisteluihin sopivia. Äänet onnistuvat luomaan juuri oikeanlaista tunnelmaa tähän teokseen.


Verkkopeli on ehkä pelin tärkein juttu. Se ei aivan heti avaudu pelattavaksi, mikä monia pelaajia saattaa ärsyttää. Toisaalta, ovatpa napit ja pelin perusteet kunnolla sitten hallussa, kun tunnin pari on jo treenannut yksinpelissä. Neljän pelaajan voimin pelattavat taistelut ovat yksinpeliä selvästi hauskempaa viihdettä. Yhteen pelaava kavereista muodostuva tiimi on parhautta tässä pelissä, mutta peli toimii hyvin myös tuntemattomien sooloilijoiden seurassa.

Soul Sacrifice oli ja on edelleen toimiva paketti. Uudistukset ovat pieniä, mutta tuovat peruspeliin lisää vaihtelua ja pitkäikäisyyttä. Tämän tyyppisistä peleistä pitäville ja alkuperäisen osan väliin jättäneille peli on oiva vaihtoehto, mutta peliä aiemmin pelanneiden kannattaa harkita hankintaa tovi pidempään. Periaatteeltaan peli on kuitenkin samaa kuin aiemmin, sitä samaa vain on nyt enemmän. Olisin toki odottanut enemmän uudistuksia, mutta näilläkin ansaitaan pari lisäpistettä viimevuotiseen verrattuna.

Pelin hinta: 17,95 euroa (PSN)