God of War -sarjan ensimmäiset osat remasteroitiin PS3:lle jo vuosikymmenen vaihteessa, mutta Vita sai odottaa omaa julkaisuaan aina kuluvaan vuoteen asti. Sarjan ensimmäiset kaksi peliä sisältävä versio on käytännössä porttaus tästä aiemmasta mainiosta God of War Collectionista, ja kysymyksenä onkin lähinnä se, kuinka onnistunut käännös tällä kertaa on kyseessä.




Jos God of Warit ovat jostain syystä vielä pelaamatta, kyseessä on kreikkalaiseen jumaltarustoon sijoittuva sarja. Ensimmäiset, sittemmin remasteroidut osat ilmestyivät PS2-konsolille vuosina 2005 ja 2007, ja aloittivat eeppisen tarinan spartalaisesta Kratoksesta, väkivaltaisesta ja kirotusta jumalten pelinappulasta. Tunnetusti pikkumaiset ja huonosti keskenään toimeen tulevat jumalat milloin aseistavat Kratoksen muiden olymposlaisten kimppuun, milloin riisuvat voimista ja yrittävät tuhota ongelmalliseksi osoittautunutta ex-apuriaan.

Yliluonnollisten voimiensa avustamana spartalainen kohtaa niin loputtomia vihollisaaltoja kuin eeppisiä, kerrostalon kokoisia kreikkalaisen mytologian hirviöitä. Aseenaan legendaariset Kaaosterät ja jumalolennoilta saadut erikoisvoimat, pelaaja sekä kylvää että kohtaa silmitöntä väkivaltaa, ja tuhoaa kaiken tieltään.




Miten tämä eeppisyys sitten muuntuu pienelle käsikonsolille? Koska kyseessä on Vita, on kontrolleissa tietenkin ollut pakko hyödyntää Vitan kosketuspintaa. Niinpä arkkuja ja ovia avatessa, laatikoita työntäessä sekä vipuja ynnä muita vastaavia käyttäessä tulee koskettaa konsolin taustapintaa. Moinen kikkailu tuntuu varsinkin alussa hankalalta ja lähinnä ärsyttää, saman kun olisi voinut toteuttaa yksinkertaisemminkin. Jos pitelee Vitasta kiinni vähänkin huolimattomasti, virhepainalluksia tapahtuu.

Heikompi lenkki on kuitenkin pelien ulkoasu. Vaikka PS3-laatua ei käsikonsolilta voi odottaakaan, jää uusi käännös pahasti jälkeen, ja grafiikat näyttävät hyvin suttuisilta. Pieneltä ruudulta pelattuna ongelma ei ole ihan niin suuri kuin se voisi olla, mutta kun lisäksi suorituskyky takkuilee, on pelaaminen vähintäänkin rasittavaa. Siinä missä PS3-versio pitää 60 FPS:n hyvinkin vakaasti, Vitan puolta alhaisempi tipahtelee jatkuvasti, toisinaan todella häiritsevästi. Edes äänissä ei ole onnistuttu; esimerkiksi Kratoksen kommentit kantautuvat kuin jostain kauempaa.




Vaikka yllämainituista syistä sekä God of War että God of War II ovat ehkä huonoimmillaan Vitalla, ei heikohko porttaus muuta sitä, että ne ovat edelleen hyviä pelejä. Pelit ovat sisällöltään identtisiä aiempaan versioon verrattuna, trophyt ovat mukana, ja uudelleenpeluukierros maistuu. Silti, jos vaihtoehtoja on, eikä ihan välttämättä halua kokea Kratoksen seikkailuja bussimatkalla tai laiturin nokassa, suosittelisin pysyttelemään aiemmassa PS3-versiossa.