Free-to-play -pelejä pusketaan markkinoille jatkuvasti kovalla tahdilla. Erityisesti mobiililaitteet ovat ottaneet nämä ”ilmaispelit” omikseen. Valitettavasti on sanottava, että edelleenkään en ole yhtään tämän tyypin peliä hetkeä pidempään pelannut, saatika olisi niiden pelaamiseen rahaa kuluttanut. Se ei niinkään johdu ajan puutteesta, vaan pelien kehnoudesta ja/tai ideaköyhistä maksumalleista. Toy Rush on uusi tulokas Applen iOS-laitteille ja lupaa mukavaa tornipuolustusviihdettä.


Toy Rush on siis tornipuolustuspeli, mutta se eroaa normaalista kaavasta jonkin verran. Pelaamissani genren edustajissa puolustus on ollut selkeä pääelementti, mutta tällä kertaa pääpaino on hyökkäyksessä. Pelaaminen tapahtuu korteilla, joita pelin sisäisellä valuutalla voi ostaa. Korttipakoista saa apua sekä hyökkäykseen, että puolustukseen. Puolustusta pidetään yllä siltä varalta, että joku ihmispelaaja sattuisi hyökkäämään. Pelin pääpaino tuntui kokemani perusteella olevan kuitenkin yksinpelissä, jossa puolustuksen sijaan hyökätään läimimällä ostettuja kortteja pöytään. Kortin mukainen hahmo tekee parhaansa vastustajan puolustuksen eliminoimiseksi. Jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä, on pelaajan taktikoitava sen suhteen, minkälaista hyökkäyskalustoa se käyttää missäkin kentässä. Usein pelaaminen oli kuitenkin melkoista sähellystä, kun aina on pelattava niillä korteilla mitä käteen sattuu.




Sitten pari sanaa free-to-play -pelien ansaintakonsteista – pelin sisäisistä maksuista. Alussa kentät ovat helppoja ja rahan kanssa ei ole ongelmaa. Pelin vaikeusasteen noustessa jossain kohtaa tulee seinä vastaan, ja pelaajan onkin miltei pakko siirtyä pelaamaan oikeilla rahoilla, jotta korttikäsi pysyisi tarpeeksi hyvänä. Ilmaisvaluuttaa pystyy pikkuhiljaa noukkimaan pelin kotipesästä, mutta tarpeeksi suuren rahasaaliin ansaitseminen voi viedä useita päiviä. Vaihtoehtona ärsyttävälle ilmaisrahan poimimiselle on lompakon raotus. Rahaahan se vaan on, mutta hinnat on lyöty sen verta överiksi, etteivät nuoren sähkösuunnittelijan palkat riitä tähän leikkiin. Kolmas vaihtoehto rahan ansaitsemiselle on perinteinen grindaus, mutta itse en innostunut helppojen tasojen uudestaan ja uudestaan pelaamisesta.


Pelissä on useita ärsyttäviä asioita. Jo mainittu pelivaluutan älytön hinta on ehkä se suurin – kympillä et vielä tee käytännössä mitään. Pakollista rahan käyttö ei tietenkään ole, mutta olisi kiva, että hinnat olisivat järkevässä balanssissa sen suhteen, mitä niillä saa. Peli vaatii jatkuvaa ja hyvälaatuista verkkoyhteyttä, mikä ei yleensä ole tänä päivänä ongelma, mutta itselleni se yhtenä päivänä osoitti ongelmallisuutensa, kun sopiva peliaika kului hukkaan verkko-ongelmien takia.


Toy Rushin grafiikka on heikkoa iPadin Retina-näytöltä katsottuna ja sen musiikki on ärsyttävää pilipalia. Pientä taktisuutta pelistä irtoaa sen pelaajalle tarjoamasta vaihtelevasta hyökkäyskalustosta, mutta se on melko laiha lohtu pelin ollessa pidemmän päälle tylsä yksinkertaisine kenttineen. Aikuiselle pelaajalle en peliä lähtisi suosittelemaan, koska samantyyppisiä ja parempia on tarjolla hirveät määrät. Lapsi tästä voi pitää, mutta heidän pelatessaan on oltava tarkkana, ettei Visa-lasku pääse yllättämään.

Hinta: ilmainen (Apple Store)