Strike Suit Zero: Director's Cut
Arvioitu: | Playstation 4 |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 7 |
Kehittäjä: | Born Ready Games |
Julkaisija: | Born Ready Games |
Julkaisupäivä: | 08.04.2014 |
Pelin kotisivut |
Tähtitaivaan mechailua
Born Ready Games haki vuoden 2012 marraskuussa onnistuneesti rahoitusta Kickstarter-palvelun kautta uudelle futuristiselle avaruussodinnalleen. Ihmiset olivat aivan myytyjä pelin esittelystä ja 100 000 dollarin tavoite ylittyikin 75 tuhannella dollarilla. Peli ilmestyi pikapikaa viime vuoden tammikuussa PC:lle, jolle peli on jo ehtinyt saada jatkoakin. Kehittäjät päättivät kääntää pelin myös uudelle konsolisukupolvelle, minkä ansiosta sohvaperunatkin pääsevät taistelemaan avaruuden herruudesta.
Eletään vuotta 2299 ja ihmiskunnan on ryhdyttävä sotatoimiin suojellakseen Maa-planeettaa siirtokuntien käydessä hankaliksi. Taistelu käydään ilmakehän ulkopuolella, mikä ainakin ajatustasolla luo kuvan äärettömän suuresta taistelukentästä. Vaikka alue on suuri, taistelut ovat silti tiiviitä ja kaikkialla tuntuu jatkuvasti räjähtelevän.
Pelaaja istutetaan avaruushävittäjän puikkoihin. Mistään tavallisesta pikku lennokista ei ole kyse, vaan alus pystyy muuntautumaan napin painalluksella sodintaan tarkoitettuun Strike-tilaan. Siinä hävittäjä muuttuu ulkoisesti mechan näköiseksi. Tässä tilassa liikkuminen on hitaampaa, mutta ammukset muuttuvat kertalaakista tehokkaammiksi. Oman kokemukseni perusteella taistelutila ei kuitenkaan antanut tarpeeksi hyötyä verrattuna menetettyyn liikkumisvauhtiin, joten sen käyttö jäi selvästi vähemmälle. Kaunis idea olikin monella tapaa suutari.
Kontrollit tuntuivat kouraani enimmäkseen sopivilta alun pienen hapuilun jälkeen. Ensihetkien ohjauksen takertelu saattoi johtua kohdallani siitä, että lentopelejä en ole vuosiin pelannut. Erityisesti pidin hävittäjän liikuteltavuudesta, mutta varsinainen taistelutila tuntui hieman liian liukkaalta ja epätarkalta.
Avaruus on suuri, niin kuin tuli jo mainittua. Taisteluita ei kuitenkaan kaukaa tarvinnut hakea, vaan kaikki tapahtuu pienellä alueella. Kenttien välillä paikat toki vaihtuivat, mutta se käytännössä tarkoitti vain taustalla näkyvän planeetan muuttumista toiseksi. Graafisesti peli on kelpo tuotos uudelle sukupolvelle. Ruudulla pyörii mukavasti tavaraa ja räjähdykset näyttävät mahtavilta.
Pelissä on myös tarina, jota parilla sanalla jo tekstin alussa avasin. Se ei kuitenkaan muodostu minkään sortin syyksi ostaa tätä peliä. Tarinaa kuljetetaan radiokeskusteluiden ja välillä ruutuun pomppaavien välinäyttöjen avulla. Tylsän tarinan välinäytökset voi onneksi hypätä yli, jolloin on helppo keskittyä olennaiseen.
Pelissä on kaksi kampanjaa, joista ensimmäinen on PC-versiosta tuttu 12 kentän rymistely. Lisäksi päälle on liimattu 5 kentän lisäkampanja, joka tarjoaa hieman kiperämpiä haasteita. Yhteensä kokonaisuuden läpäisemiseen menee pelaajasta ja valitusta vaikeusasteesta riippuen 5 – 8 tuntia. Vaikeusaste tuntuu tosin poukkoilevan läpi kampanjan: välillä peli tuntuu helpolta ja sitten yht’äkkiä eteen pamahtaa mahdottomalta vaikuttava haaste. Sen yli päästessä taas voi olla edessä pitkä helpompi jakso. Joka tapauksessa peli tarjoaa haastavan kokonaisuuden kaikentasoisille pelaajille. Lisähaastetta tuottaa ja samalla ärsytysindeksiä korottaa pelin tallennuspisteet. Ne toimivat automaattisesti, mutta liiaksi niitä ei ole kenttiin ripoteltu. Pahimmillaan takapakki kuoleman jälkeen on kymmenen minuutin luokkaa, mikä ärsyttää nykypelaajaa melkoisesti.
Yksinkertaisuudessaan peli on annettujen kohteiden räiskimistä niiden tuhoutumiseen asti. Asepakista löytyy tavallisempaa sarjatuliasetta ja suurempia ohjuksia. Vastapuolen lentokoneistosta löytyy taas heppoisempia hävittäjiä ja suurempia lentotukialuksia, jotka vaativat tulitusta ihan kunnolla ennen tuhoutumistaan. Kokonaisuudessa harmittavinta on saman räiskinnän jatkuva toisto. Kun olet pudottanut vihollisten alusparven alas, on aika siirtyä seuraavan kimppuun. Pienissä paloissa tämä toimii hyvin, mutta pidempää pelisessiota räiskiessä koko homma alkaa maistua puulta.
Strike Suit Zero on kelpo peli genreen, jossa edustusta ei viimeaikoina ole liiaksi ollut. Peli on hieman ysärihenkinen, mutta teknisesti tätä päivää. SSZ:ää pelatessa tulikin hieman ikävä viime vuosituhannelle, jolloin tämän kaltaiset lentelyt olivat enemmän muodissa.
Hinta: 17,95 eur (PSN)
Eletään vuotta 2299 ja ihmiskunnan on ryhdyttävä sotatoimiin suojellakseen Maa-planeettaa siirtokuntien käydessä hankaliksi. Taistelu käydään ilmakehän ulkopuolella, mikä ainakin ajatustasolla luo kuvan äärettömän suuresta taistelukentästä. Vaikka alue on suuri, taistelut ovat silti tiiviitä ja kaikkialla tuntuu jatkuvasti räjähtelevän.
Monet ovat hävittäjän muodot
Pelaaja istutetaan avaruushävittäjän puikkoihin. Mistään tavallisesta pikku lennokista ei ole kyse, vaan alus pystyy muuntautumaan napin painalluksella sodintaan tarkoitettuun Strike-tilaan. Siinä hävittäjä muuttuu ulkoisesti mechan näköiseksi. Tässä tilassa liikkuminen on hitaampaa, mutta ammukset muuttuvat kertalaakista tehokkaammiksi. Oman kokemukseni perusteella taistelutila ei kuitenkaan antanut tarpeeksi hyötyä verrattuna menetettyyn liikkumisvauhtiin, joten sen käyttö jäi selvästi vähemmälle. Kaunis idea olikin monella tapaa suutari.
Kontrollit tuntuivat kouraani enimmäkseen sopivilta alun pienen hapuilun jälkeen. Ensihetkien ohjauksen takertelu saattoi johtua kohdallani siitä, että lentopelejä en ole vuosiin pelannut. Erityisesti pidin hävittäjän liikuteltavuudesta, mutta varsinainen taistelutila tuntui hieman liian liukkaalta ja epätarkalta.
Tilaa riittää
Avaruus on suuri, niin kuin tuli jo mainittua. Taisteluita ei kuitenkaan kaukaa tarvinnut hakea, vaan kaikki tapahtuu pienellä alueella. Kenttien välillä paikat toki vaihtuivat, mutta se käytännössä tarkoitti vain taustalla näkyvän planeetan muuttumista toiseksi. Graafisesti peli on kelpo tuotos uudelle sukupolvelle. Ruudulla pyörii mukavasti tavaraa ja räjähdykset näyttävät mahtavilta.
Pelissä on myös tarina, jota parilla sanalla jo tekstin alussa avasin. Se ei kuitenkaan muodostu minkään sortin syyksi ostaa tätä peliä. Tarinaa kuljetetaan radiokeskusteluiden ja välillä ruutuun pomppaavien välinäyttöjen avulla. Tylsän tarinan välinäytökset voi onneksi hypätä yli, jolloin on helppo keskittyä olennaiseen.
Pelissä on kaksi kampanjaa, joista ensimmäinen on PC-versiosta tuttu 12 kentän rymistely. Lisäksi päälle on liimattu 5 kentän lisäkampanja, joka tarjoaa hieman kiperämpiä haasteita. Yhteensä kokonaisuuden läpäisemiseen menee pelaajasta ja valitusta vaikeusasteesta riippuen 5 – 8 tuntia. Vaikeusaste tuntuu tosin poukkoilevan läpi kampanjan: välillä peli tuntuu helpolta ja sitten yht’äkkiä eteen pamahtaa mahdottomalta vaikuttava haaste. Sen yli päästessä taas voi olla edessä pitkä helpompi jakso. Joka tapauksessa peli tarjoaa haastavan kokonaisuuden kaikentasoisille pelaajille. Lisähaastetta tuottaa ja samalla ärsytysindeksiä korottaa pelin tallennuspisteet. Ne toimivat automaattisesti, mutta liiaksi niitä ei ole kenttiin ripoteltu. Pahimmillaan takapakki kuoleman jälkeen on kymmenen minuutin luokkaa, mikä ärsyttää nykypelaajaa melkoisesti.
Turhan yksinkertaista
Yksinkertaisuudessaan peli on annettujen kohteiden räiskimistä niiden tuhoutumiseen asti. Asepakista löytyy tavallisempaa sarjatuliasetta ja suurempia ohjuksia. Vastapuolen lentokoneistosta löytyy taas heppoisempia hävittäjiä ja suurempia lentotukialuksia, jotka vaativat tulitusta ihan kunnolla ennen tuhoutumistaan. Kokonaisuudessa harmittavinta on saman räiskinnän jatkuva toisto. Kun olet pudottanut vihollisten alusparven alas, on aika siirtyä seuraavan kimppuun. Pienissä paloissa tämä toimii hyvin, mutta pidempää pelisessiota räiskiessä koko homma alkaa maistua puulta.
Strike Suit Zero on kelpo peli genreen, jossa edustusta ei viimeaikoina ole liiaksi ollut. Peli on hieman ysärihenkinen, mutta teknisesti tätä päivää. SSZ:ää pelatessa tulikin hieman ikävä viime vuosituhannelle, jolloin tämän kaltaiset lentelyt olivat enemmän muodissa.
Hinta: 17,95 eur (PSN)
Strike Suit Zero: Director's Cut (Playstation 4)
Strike Suit Zero tarjoaa sellaista lentosotaherkkua, jota ei liiaksi ole tarjolla. Valitettavasti peli on turhan tasapaksu noustakseen klassikoksi.
- Paljon nättiä räiskettä
- Lentely on mukavaa
- Turhan tasapaksu kokonaisuus
- Huono tarina
- Tallennuspisteiden vähyys
- Ei moninpeliä
Keskustelut (5 viestiä)
Rekisteröitynyt 26.09.2007
07.06.2014 klo 19.29 5
08.06.2014 klo 14.02 2
Kysymys muuten: Miksi V2:n väki arvostelee niin harvoin pc-pelejä? Haluaisin tehdä arvostelun Rambo: The Video Gamesta. Julkaisetteko jos kirjoitan? :D
Haha! :D 33/100 Metacritikis. Kuka tommosta paskaa haluaisi arvostella. :D
Rekisteröitynyt 26.09.2007
08.06.2014 klo 19.12
Kysymys muuten: Miksi V2:n väki arvostelee niin harvoin pc-pelejä? Haluaisin tehdä arvostelun Rambo: The Video Gamesta. Julkaisetteko jos kirjoitan? :D
Haha! :D 33/100 Metacritikis. Kuka tommosta paskaa haluaisi arvostella. :D
08.06.2014 klo 22.58 4
Minä haluaisin arvostella. Haluaisin arvostella kyllä muitakin pelejä aikani kuluksi ja vaikkapa auttaakseni V2:n peliarvostelutarjontaa.
Sinun arvostelusi olisi tässä: "Köyhän miehen project cars".
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
09.06.2014 klo 13.53 2
Kysymys muuten: Miksi V2:n väki arvostelee niin harvoin pc-pelejä? Haluaisin tehdä arvostelun Rambo: The Video Gamesta. Julkaisetteko jos kirjoitan? :D
Voimme julkaista, jos se on tekstinä julkaistavan kuntoinen.
Kirjoita kommentti