Kirby: Triple Deluxe
Arvioitu: | Nintendo 3DS |
Genre: | Tasohyppelypelit |
Pelaajia: | 1, moninpeli |
Ikärajoitus: | 3 |
Kehittäjä: | HAL Laboratory |
Julkaisija: | Nintendo |
Julkaisupäivä: | 16.05.2014 |
Pelin kotisivut |
Kyvykäs pikku pallura
Kirby-pelejä voisi kuvata sanoilla herttainen, viihdyttävä, ihastuttava ja ystävällinen. Niin toki voisi monia muitakin Nintendon pelejä, mutta Kirbyt ovat jotenkin kaikkea tuota vielä piirun verran enemmän. Siksi niitä onkin mukava pelailla ankaran työpäivän päätteeksi tai vaikka tylsällä junamatkalla pilvisen ja kylmän suomalaisen suvipäivän piristykseksi. Sarjan uusin tulokas Triple Deluxe (3DX) on uskollinen kaikelle tälle ja enemmänkin, ehkä ei kuitenkaan triplasti.
Tarinalla ei ole juuri muuta merkitystä kuin kokonaisympäristön perustelu: Kirbyn takapihalle kasvaa jättimäinen pavunvarsi ja punapalleromme herää sen varrelta. Päivä ja kotiplaneetta pelastuu, kun läpi pelikenttien edetään ja lopulta kukistetaan syypää. Aloitin pelin pelaamisen 2DS:llä, mutta jo pian huomasin, että ehkä tässä on yksi niistä peleistä, joita kannattaa pelata 3DS:n 3D päällä - kaikki nimittäin tapahtuu kahdella syvyystasolla. Välillä etualalta loikataan taka-alalle touhuamaan, mutta sieltä voi myös kaatuilla puita tai kallioita, sinkoilla tykinammuksia, lennellä ja loikkia vihollisia, tai vaikka ajella juna päälle. 3D-efekti saa kaiken näyttämään kivemmalta ja auttaa vähän asioiden, olioiden ja esineiden sijainnin hahmottamisessakin.
Kahdesta ulottuvuustasosta saadaan myös uusi lisämutka pelin puzzleille, joista suurin osa liittyy Aurinkokivien löytämiseen ja niiden luokse pääsemiseen. Aurinkokiviä täytyy joka tason lopussa olla tietty määrä, jotta pomotaistelun portit avautuvat. Osa kivistä löytyi puolivahingossa, toisia sai etsiä täydellisyyden puuskissa tosissaan. Ellei kaikkia poimi ensimmäisellä kierroksella, ovatpa ne ainakin tekosyy pelailla kenttiä uudestaan. Lisää syitä antavat kenttiin piilotetut avaimenperät, joissa on hahmoja eri Kirby-peleistä - ja koko touhun läpäisyn jälkeen pääsee vielä uuteen pelitilaan kuningas Dededenä.
Pelinkehittäjät eivät ole jättäneet työkalupalettiaan puolitiehen, sillä Kirbyllä on kykyjä enemmän kuin koskaan ennen. Vanhojen parinkymmenen lisäksi on 5-10 uutta Kirbykykyä sekä Hypernova, jossa Kirbyn imeskelytaito nousee aivan uusiin sfääreihin. (Yli)voiman tunne on huumaava, kun puoli ruutua imeytyy palluran sisuksiin ja hypernovailustakin on revitty muutamia kivoja pulmia. Parhaat aivonystyräpulmat ovat usein piilotetuissa huoneissa, joista saa palkinnoksi aurinkokiven, mutta esimerkiksi peilikuvaa sisältävissä tasoissakin pitää olla silmä tarkkana. Välillä konsolia pitää kallistella, mutta ylimääräistä kikkailua ei onneksi ole käytetty liikaa.
Vaikka kenttäsuunnittelusta löytyy monenmoisia oivallisia kikkoja ja matkan varrella tulee koko ajan uutta, ei Triple Deluxea voi syyttää liiallisesta haastavuudesta. Pomotaistelutkin menevät enimmäkseen ensimmäisellä yrityksellä läpi, kunhan on kärsivällinen. Vaikka vaikeustaso hitaasti pelin edetessä nousee, ei yhdestä läpipeluukerrasta kovin monen illan hupia saa. Bonuksena mukana on kaksi lisäpeliä - “mini Smash Bros” Kirby Fighters sekä rytmipelipompinta Dedede’s Drum Dash. Fighters on pikkupeliksi ihan pätevä, mutta DDD vastaa lähinnä ilmaista mobiilipeliä. Ovatpahan sopassa särpiminä kuitenkin.
Teknisesti Triple Deluxessa ei ole mitään vikaa: graafinen anti on söpön värikästä deluxea, pelikontrollit ovat hiottua deluxea ja musiikit ovat remiksattua deluxea. 3D-efektikin on 3DS:n deluxeimmasta päästä. Taattua Nintendolaatua (®) siis. Tasoloikkapelimaailmaa eikä Kirby-pelejä ei kuitenkaan mullisteta, mutta KTD on värikäs ja makea välipala ilman vaaraa siitä, että pelikonsoli lentäisi välillä seinään.
Tarinalla ei ole juuri muuta merkitystä kuin kokonaisympäristön perustelu: Kirbyn takapihalle kasvaa jättimäinen pavunvarsi ja punapalleromme herää sen varrelta. Päivä ja kotiplaneetta pelastuu, kun läpi pelikenttien edetään ja lopulta kukistetaan syypää. Aloitin pelin pelaamisen 2DS:llä, mutta jo pian huomasin, että ehkä tässä on yksi niistä peleistä, joita kannattaa pelata 3DS:n 3D päällä - kaikki nimittäin tapahtuu kahdella syvyystasolla. Välillä etualalta loikataan taka-alalle touhuamaan, mutta sieltä voi myös kaatuilla puita tai kallioita, sinkoilla tykinammuksia, lennellä ja loikkia vihollisia, tai vaikka ajella juna päälle. 3D-efekti saa kaiken näyttämään kivemmalta ja auttaa vähän asioiden, olioiden ja esineiden sijainnin hahmottamisessakin.
Munasta on moneksi
Kahdesta ulottuvuustasosta saadaan myös uusi lisämutka pelin puzzleille, joista suurin osa liittyy Aurinkokivien löytämiseen ja niiden luokse pääsemiseen. Aurinkokiviä täytyy joka tason lopussa olla tietty määrä, jotta pomotaistelun portit avautuvat. Osa kivistä löytyi puolivahingossa, toisia sai etsiä täydellisyyden puuskissa tosissaan. Ellei kaikkia poimi ensimmäisellä kierroksella, ovatpa ne ainakin tekosyy pelailla kenttiä uudestaan. Lisää syitä antavat kenttiin piilotetut avaimenperät, joissa on hahmoja eri Kirby-peleistä - ja koko touhun läpäisyn jälkeen pääsee vielä uuteen pelitilaan kuningas Dededenä.
Pelinkehittäjät eivät ole jättäneet työkalupalettiaan puolitiehen, sillä Kirbyllä on kykyjä enemmän kuin koskaan ennen. Vanhojen parinkymmenen lisäksi on 5-10 uutta Kirbykykyä sekä Hypernova, jossa Kirbyn imeskelytaito nousee aivan uusiin sfääreihin. (Yli)voiman tunne on huumaava, kun puoli ruutua imeytyy palluran sisuksiin ja hypernovailustakin on revitty muutamia kivoja pulmia. Parhaat aivonystyräpulmat ovat usein piilotetuissa huoneissa, joista saa palkinnoksi aurinkokiven, mutta esimerkiksi peilikuvaa sisältävissä tasoissakin pitää olla silmä tarkkana. Välillä konsolia pitää kallistella, mutta ylimääräistä kikkailua ei onneksi ole käytetty liikaa.
Helpolla pääsee
Vaikka kenttäsuunnittelusta löytyy monenmoisia oivallisia kikkoja ja matkan varrella tulee koko ajan uutta, ei Triple Deluxea voi syyttää liiallisesta haastavuudesta. Pomotaistelutkin menevät enimmäkseen ensimmäisellä yrityksellä läpi, kunhan on kärsivällinen. Vaikka vaikeustaso hitaasti pelin edetessä nousee, ei yhdestä läpipeluukerrasta kovin monen illan hupia saa. Bonuksena mukana on kaksi lisäpeliä - “mini Smash Bros” Kirby Fighters sekä rytmipelipompinta Dedede’s Drum Dash. Fighters on pikkupeliksi ihan pätevä, mutta DDD vastaa lähinnä ilmaista mobiilipeliä. Ovatpahan sopassa särpiminä kuitenkin.
Teknisesti Triple Deluxessa ei ole mitään vikaa: graafinen anti on söpön värikästä deluxea, pelikontrollit ovat hiottua deluxea ja musiikit ovat remiksattua deluxea. 3D-efektikin on 3DS:n deluxeimmasta päästä. Taattua Nintendolaatua (®) siis. Tasoloikkapelimaailmaa eikä Kirby-pelejä ei kuitenkaan mullisteta, mutta KTD on värikäs ja makea välipala ilman vaaraa siitä, että pelikonsoli lentäisi välillä seinään.
Kirby: Triple Deluxe (Nintendo 3DS)
Kirby hurmaa taas, monipuolisempana ja moniulotteisempana kuin koskaan. Haastetta voisi olla enemmänkin, mutta pelattavaa riittää silti.
- kaikin puolin pätevää loikkaa
- kenttäsuunnittelussa helmiä
- piilohuoneiden puzzlet
- jaksaa pelata uudestaankin
- liiankin helppo
- en koskaan osu kentän lopun voimamittarin oikeaan reunaan
Keskustelut (2 viestiä)
02.06.2014 klo 12.26
04.06.2014 klo 20.04
"en koskaan osu kentän lopun voimamittarin oikeaan reunaan". Itket siis omaa huonouttasi?
mr huumorintajuton leetskills
Kirjoita kommentti