Viime vuonna Ouyalle ilmestynyt Towerfall ehti niittää mainetta yhtenä parhaista, ellei jopa parhaana Ouya-pelinä. Kyseessä on mainio värikkäin retrografiikoin varustettu taistelupeli, jossa lahdataan kavereita nuolin sekä tasohyppelytyyliin toisten päälle pomppimalla. Nyt PlayStation 4:lle ja Windowsille ilmestynyt versio on saanut lisänimen sekä yhden uuden pelimoodin, joka laajentaa yksinpeliosuutta sekä tarjoaa mahdollisuuden co-op-pelaamiseen.




Kilpailuosuudessa mukaan mahtuu 2-4 henkilöä, ja mitä useampi pelaaja, sitä hauskempaa homma on. Kaikki kentät ovat ruudun kokoisia ja liikkumalla ruudun reunasta ulos siirtyy retrotyyliin vastakkaiselle puolelle kenttää. Joka ensimmäisenä saa tarpeeksi monta tappoa, voittaa koko pelin.

Pieni tila ja useampi yhtäaikainen pelaaja tekee toiminnasta nopeatempoista ja johtaa usein yllättäviin tilanteisiin. “Mitä tapahtui??” -repliikki kuultiin useampaankin kertaan, ja toisinaan voittajallekin selvisi vasta lopussa näytettävän uusinnan aikana kuinka kaveri lopulta kuoli. Tahattomilta itsemurhiltakaan ei pelissä vältytty, ja mikä sen hauskempaa kuin seurata vierestä, kun vastustajat onnistuvat tappamaan toisensa yhtä aikaa. Monipuolisuutta tuovat kenttiin ilmestyvät arkut, jotka tarjoavat niiden luo ehtiville erilaisia etuja, kuten tehokkaita nuolia, suojakilpiä ja siipiä.


Kaiken kaikkiaan toisia vastaan pelattava moninpeli toimi lähes täydellisesti. Yksinkertaiset kontrollit varmistavat sen, että aloittelijatkin pääsevät nopeasti mukaan. Taitojen ja taktiikoiden hiomista voi kuitenkin harjoittaa pitkään, ja taitavammat pelurit erottuvat ajan myötä helposti joukosta. Pelin viehätystä lisää kierroksen lopuksi jokaiselle pelaajalle jaettavat tittelit, kuten “Koala Award” seinissä roikkumisesta tai “Worst Accounting” yrityksistä ampua ilman nuolia. Jos ei mitään muuta palkintoa onnistu tavoittamaan, niin aina on “Consolation Prize”, jonka saa ihan vain paikalle ilmestymisestä.




Taktiikoita voi harjoitella yksinään myös rauhallisemmassa Trials-tilassa, jossa tulee tuhota paikallaan kököttäviä olkiukkoja. Triviaalia ei tämäkään homma ole, sillä tasoissa edetessä olkiukkojen tuhoaminen vaatii ketteryyttä ja kekseliäisyyttä, kun ukot ovat usein käsien ulottumattomissa.

Ascensionin uusi Quest-pelitila sen sijaan käsittää tehtäviä, joita voi suorittaa joko yksin tai yhteistyössä kaverin kanssa. Jokainen kartan alue vastaa yhtä tehtävää, ja sen suorittamiseksi tulee selviytyä vihollisaalloista. Vihollisia on kehitetty kiitettävän paljon erilaisia, ja niistä jokaisella on oma tapansa liikkua ja hyökätä. Alkupään tehtävissä vihollisia ilmestyy vielä rauhalliseen tahtiin, mutta myöhemmissä kentissä alueet alkavat vilistä mitä erilaisimmista otuksista, ja läpäisyä ennen ehtii kirota ja aloittaa tasot alusta monet kerrat. Lisähaastetta saa kenttien hardcore-moodista, joka tekee niistä huomattavasti vaikeampia.


Tehtävämoodi on tervetullut lisä jo muutenkin loistavaan peliin, ja laajentaa sen samalla sellaiseksi, jota mielellään tahkoaa myös yksinään. Kaikista parasta viihdettä tarjoaa kuitenkin kavereiden tappaminen, ja sen osalta iloa riittää pitkäksi aikaa sen jälkeen kun tehtävät on koluttu läpi. Towerfall Ascension nousikin PS4:n parhaiden pelien listallani ihan kärkisijoille asti.