Pelimarkkinat ovat vuosien saatossa saaneet useamman kuin yhden retrografiikoilla vuoratun maailmantutkimispelin. Platformines lukeutuu tähän samaan, jo entuudestaan monilukuiseen sarjaan. Rentouttavien maaseutumaisemien sijaan koluamispaikkana kuitenkin toimii hirviöiden täyttämä scifiluola.




Platforminesin premissi on yhtä yksinkertainen kuin se on yhdentekevä. Maanalaiseen luolastoverkostoon jumiin jäänyt sankari haluaa paeta, mutta hommaan tarvittava pora kaipaa kipeästi korjausta. Uusien osien vaarantäytteinen etsiminen vie aikansa, sillä pelin satunnaisgeneroitu maailma on täynnä tappavia ansoja sekä vihollisia. Hirviöiden uhmaamista varten scifimainari varustetaan paitsi monilukuisella asekavalkadilla, myös viisinkertaisiin hyppyihin mahdollistavilla boosterikengillä.

Platforminesin suurin heikkous on sen keskinkertaisuus, minkä vuoksi siitä on myös vaikeaa keksiä mitään sanottavaa. Positiivisista fiiliksistään huolimatta kaikki mekaniikat ja ajatukset tuntuvat muualta lainatuilta, eikä mikään oikeastaan yllätä tai jää mieleen. Tämän seurauksena myös innostus pelaamiseen pysyy kokoajan varsin alhaisena. Pikseligrafiikalla luotu 2D-luolastomaailma muistuttaa viime vuosina nähdyistä peleistä muun muassa Spelunkya ja Terrariaa. Massiivinen kartta varmistaa että halukkaille löytyy tutkittavaa, mutta motivaatio päättömään paikkojen koluamiseen on täysin kadoksissa.


Hahmon ulkomuodon muokkaaminen on vapaata, ominaisuuksien muuttaminen taas tapahtuu päähineitä vaihtamalla. Hattumetsästys tuo oitis mieleen erään toisen räiskintäpelin. Kun sankarille (tai sankarittarelle) on valittu sopiva ulkonäkö, heitetään hänet tutkimaan luolastoja, sekä ennen kaikkea keräilemään kaikkea irti lähtevää. Tiuhaan sijoitetuilla teleporteilla edestakaisin matkustelu ja tavaran myyminen on tehty jouhevaksi, mutta meno muuttuu silti turhauttavaksi ramppaamiseksi kaupan ja eturintaman välillä. Parhaimmillaan kotipesään on palattava minuutin välein myymään turhat roskat pienikokoisesta inventaariosta, mitä ei helpota edes kantokyvyn nostaminen. Hommaa helpottavan “myy kaikki”-namiskan poissaollessa suuri osa peliajasta kuluukin myyntinapin rämpyttämiseen.

Muutaman tunnin edestakaisen rahankeruun jälkeen kolikoiden käyttökelvottomuus tulee pelaajalle surullisen selväksi. Poran korjausosat eivät ole ostettavissa, vaan ne täytyy löytää maailmasta, eikä kaupasta ostettavat aseet juurikaan eroa kirstuista kaivetuista. Kun parannuspulloina toimivat, kilpien energiaa lisäävät kristallitkin löydetään luolastosta eikä kauppojen hyllyiltä, syyt rahan haalimiseen hupenevat. Tämä johtaa auttamatta siihen, että pelaajan ainoana tehtävänä on korjausosien keräily maastosta, ja se onnistuu parhaiten ohittamalla kaikki ansat ja turhat taistelut.




Aiemmassa kappaleessa mainittu läpijuoksentelu ei muutenkaan pelaajaa juuri harmita, sillä Platforminesin taistelu on tasapainoisuudesta ja hauskuudestaan huolimatta varsin itseääntoistavaa. Neljän asetyypin - pistoolit, haulikot, konepistoolit ja singot - oikeaoppiseen käyttöön keskittyvä 2D-räiskiminen saa omintakeisen ripauksensa Duracell-pupuna hyppimisestä, sillä sankarilla on käytössään jopa viisinkertaiset hypyt mahdollistavat rakettipopot. Rakettisaappaat ovat mainio ja hauska lisä muuten puuduttavaan räiskimiseen, mutta ne eivät yksinään riitä mielenkiinnon ylläpitoon. Taistelu on ohjaukseltaan varsin hiottua ja pienissä annoksissa nautittavaa, mutta juuri monotonisuus hapattaa räiskinnän ilon pidemmällä aikavälillä.

Graafisesti Platformines on stereotyyppistä indietä. Pikseligrafiikan lisäksi käyttöliittymä ja visuaalinen tyyli itsessään on toimivaa retroa, herättämättä sen suurempia ihastuksen tai vihastuksen tunteita. Pelin ehkäpä vahvimmaksi osapuoleksi nousee soundtrack, joka sisältää chiptune-versioita klassisista kappaleista. Hienosti tunnelmaa nostattavat luritukset jäävät sekä soimaan päähän, että auttavat jaksamaan turhauttavampien peliosioiden läpi.


Platformines ei ole suoranaisesti huono peli, sen vahvuudet eivät vain onnistu nostamaan sitä keskinkertaisuuden suosta. Lyhyissä pätkissä nautittuna Platforminesin luolastokoluaminen onnistuu viehättämään, mutta vähänkin pidemmät pelisessiot alkavat puuduttaa yksitoikkoisuudellaan.