Plants vs. Zombies on yksi ehdottomista suosikeistani mobiilipelipuolella ja sen pelaamiseen tulikin aikoinaan kulutettua luvattoman paljon aikaa. Pelissä suojellaan taloa zombeilta täyttämällä takapiha strategisesti kasveilla, joiden puolustukselliset mekanismit vaihtelevat kasvityyppien mukaisesti. Peli oli sopivan yksinkertainen ja samalla äärimmäisen koukuttava. Pelisarjan toinen osa oli hyvinkin samankaltaista tornipuolustusta, mutta ei kuitenkaan onnistunut olemaan yhtä nautinnollinen kokemus ärsyttävien mikromaksujensa vuoksi. Nyt pelisarja on kokenut täydellisen muodonmuutokseen ilmestyessään Garden Warfare –lisänimen kera Xbox 360:lle ja Xbox Onelle. PC-versio on tulossa myyntiin myöhemmin keväällä.


Electronic Artsin omistukseen siirtyneen Popcapin uusi Plant vs. Zombies on kuin alkuperäisen version ja perinteisen verkkoräiskinnän jälkeläinen. Idea on edelleen sama; kasvit puolustavat tonttiaan ja zombit yrittävät vallata sen. Kolmanteen persoonaan aseteltu kamera seuraa hyvin mukana, valitsit puoleksesi sitten kumman vain – kyllä, nyt päästään vaikuttamaan myös zombien puolella.



Sekä kasvien että zombien puolella on neljä eri hahmoluokkaa. Kaikilla niillä on omat aseensa ja erikoiskykynsä. Kasvien joukot koostuvat vauhdikkaasta hernekasvista, lähitaistelun osaavasta lihansyöjäkasvista, parannuskyvyn taitavasta auringonkukasta ja kaktuksesta, jolta hoituu teknikon työt. Zombien puolella on samankaltainen jaottelu, mutta eroja on sen verran paljon, että eri puolilla pelaaminen tarjoaa mukavaa vaihtelua. Eniten itseäni huoletti kuinka nämä erilaiset osapuolet toimivat toisiaan vastaan, mutta ei huolta – kyllähän ne hyvässä tasapainossa ovat.


Pelihahmoilla on perusiskunsa (miltei kaikilla ammunta) lisäksi kolme erikoisempaa iskua. Esimerkiksi jalkaväensotilas-zombin varustukseen kuuluu rakettireppu, joka pompauttaa hahmon korkeuksiin. Kaktus taas voi virittää maastoon perunamiinoja. Erikoisiskuihin pääsee käsiksi vasta hetken peluun jälkeen: Suorittamalla pelin antamia haastetehtäviä hahmo kehittyy ja oppii uusia taitoja. Vasta-alkajapelaajalla tämä on pieni harmi, koska enemmän pelanneet ovat erikoiskykyjensä kanssa selvästi niskan päällä.



Pelissä on ainoastaan moninpeli, joten Live-aikaa kannattaa varautua hankkimaan pelistä todella nauttiakseen. Garden Ops –pelimuoto on ainoa, jota voi pelata myös offline-tilassa jaetulla ruudulla. Muodossa mennään emopelistä tutun kaavan mukaisesti; kasveilla on alue, jota aalloittain saapuvilta puolikuolleilta tulisi suojata. Erän alussa valitaan kentässä suojattavan tukikohdan paikka. Kymmenen aallon zombilaumat vaihtelevat helpoista "peruszombien" aalloista haastaviin pomozombiaaltoihin. Lopuksi on aika pelastautua taistelukentältä ja siirtyä lentävän asuntoauton kyytiin.


Team Vanquish -pelimuodossa kasvit ja zombit ottavat toisistaan mittaa maksimissaan 24 pelaajan voimin. Se joukkue, joka kerää ensimmäisenä 50 vastustajan teloitusta voittaa. Näin monen pelaajan pelissä tuo lukema tulee melko nopeasti vastaan ja erät ovatkin melko nopeasti ohi. Joukkuepelaaminen on tärkeää, koska kaadetun joukkuetoverin voi herättää henkiin 20 sekunnin ajan. Näissä tilanteissa vastustaja ei saa tappopistettä ja kaverin pelastaminen onkin joukkueen kannalta tärkeää.

Gardens & Graveyards -pelimuodossa on seitsemän pistettä, mitä kasvit pyrkivät suojelemaan päälle käyvältä zombipuolueelta. Yhteen pisteen valtaamiseen annetaan aikaa viisi minuuttia. Peli loppuu jos zombien valtausretki ei onnistu annetussa ajassa. Valtauksen onnistuttua pelikartta laajenee ja uusi piste avautuu vallattavaksi. Laajenevasta kartasta ja lisääntyvästä ajasta johtuen erä saattaa kestää yli 30 min. Itse nautin ehkä eniten tämän pelimuodon pelaamisesta, koska laajeneva kartta ja vaihtuvat valtaus-/puolustuspisteet tarjosivat jatkuvasti uutta peliympäristöä. Tässäkin pelimuodossa 24 pelaajaa jaetaan kasveihin ja zombeihin, mikä takaa ruudulle melkoisen määrän toimintaa.


Hiljattain ilmestyneen päivityksen yhteydessä peliin avautui uusi Gnome Bomb –pelimuoto. Siinä molemmille joukkueille on merkitty kolme pistettä, joita tulisi suojata ja samanaikaisesti tuhota vastustajan vastaavat. Tuhoaminen onnistuu pelikenttään yksittäin ilmestyvillä pommeilla. Pommeja on vain yksi yhdenaikaisesti, joten kaikkia pisteitä ei pamauteta samanaikaisesti. Ensimmäisenä kilpailijan kaikki pisteet tuhonnut voittaa.

Pelimuotoja on harmittavan vähän, mutta onneksi ne kaikki ovat mieluisia pelattavia. Karttoja on uusimman päivityksen jälkeen yhteensä kuusi kappaletta, joista jokaisesta on erilaiset variaationsa kaikkiin pelimuotoihin. Sinänsä niitä ei liiaksi ole, mutta onneksi niissä vähissä on onnistuttu varsin mallikkaasti. Xbox Onen versiossa normaalin sodinnan lisäksi voi asettautua ilmatilaan pomon paikalle. Sieltä on mahdollista auttaa joukkuetovereita energiapakkauksilla ja ilmaiskuilla. Jatkuvaa tykitystä ilmasta ei voi tehdä, vaan ominaisuuksien on latauduttava hetken aikaa ennen jokaista iskua. Ihan hauska lisä, mitä ei kuitenkaan montaa erää viitsi tehdä.




Isoon rooliin pelissä on nostettu pelisuoritusten mukaisesti ansaittavat pelirahat. Niillä voi ostaa keräilytarrapakkauksia, joista saa uusia hahmoja, rekvisiittaa, kenttiin kylvettäviä siemeniä ja muita tehosteita. Tämä on toinen tekijä, joka vie enemmän pelanneita niskan päälle. Onneksi mikromaksuilla ei ole lähdetty pelleilemään, vaan kaikki pelirahat on ansaittava raa’asti pelaamalla.

Peli näyttää kaikessa värikkyydessään erittäin veikeältä. Silmä lepää hauskassa maailmassa ja hahmot ovat hulvattoman näköisiä. Grafiikallaan se ei kuitenkaan kilpaile uusimman sukupolven komeimman nimikkeen tittelistä, mutta tuo nyt ei varmasti ketään haittaa. Äänipuolellakin on onnistuttu hyvin ja laatu paistaa kasvien kiljaisuissa ja aseiden paukkeessa.



Sinänsä Plants vs Zombies: Garden Warfare ei tarjoa genreen mitään henkeäsalpaavaa uutta, mutta sen värikäs ulkoasu piristää kummasti. Peli on kasattu niin, että sen voi ottaa rennommin ja uskon ettei kukaan pelaa tätä samalla tavalla otsa rypyssä, kuin muita ”oikeita räiskintöjä”. Okei, nyt huijaan itseäni. Pointti on kuitenkin se, että peli kannustaa pelaamaan joukkueen eteen – ei tuijottamaan tuloslistoja. Sitä paitsi, söpön kuosin ansiosta tätä voi pelata ihan hyvin 5-vuotiaan Elmerin nähden. Kerättävät tarrat, sekä pelihahmojen toisistaan eroavat aseet ja erikoisliikkeet lisäävät pelin ikää mukavasti.