Autojen ruuvailu on yksi niistä asioista, jotka pidän mielelläni niin sanotusti sopivassa roolissa elämässäni. Ymmärrän tekniikasta jotain ja on ihan mukavaa välillä askarrella harrasteauton parissa. Parhaimmillaan remppaaminen on kuin palapelin rakentamista. Samalla tiedän, että hommaan voisi myös todella leipääntyä, jos sitä pitäisi tehdä jatkuvasti. Car Mechanic Simulator 2014 vahvisti tätä käsitystäni.


Kuten nimestä voi kenties päätellä, CMS2014:n ideana on pyörittää autokorjaamoa. Hommat aloitetaan perinteisestä nyrkkipajasta, josta sitten edetään pikkuhiljaa kohti nykyaikaista huoltohallia. Samalla käyttöönsä saa enemmän diagnostiikkavälineitä. Alussa työt pitää tehdä paljolti asiakkaan kertomuksen ja mahdollisesti lyhyen koeajon perusteella. Koeajo-osuuden takia peliä ei kannata ostaa, sillä kyseessä on hyvin yksinkertainen testilenkki ennalta määrätyllä radalla. Hyvin huolestuttavaa on toki se, että tehokkailla autoilla voi suditella ympäri pihaa huoletta, eikä kukaan huomauta asiasta…

Peli on toteutettu asiallisesti. Korjaamo, autot ja osat on mallinnettu hyvin, ja alussa esiintyvän pikkuhallin seinälle kiinnitetyt FSO Polonezin ja Warszawan kuvat ovat mukava kumarrus kehittäjätiimin kotimaahan päin. Musiikkina tarjoillaan jonkinlaista heviä, drum'n'bassia ja dubstepiä, jotka kaikki lähinnä saivat haluamaan kääntää volyymit nollaan.




Perussuoritus pelissä on, että luetaan asiakkaan antama tehtävänanto ja ryhdytään purkamaan autoa. Urakalle annettu hinta-arvio tarjoaa jo ensimmäistä osviittaa siitä, miten laajasta hommasta on kysymys, ja lisäksi työlistassa on usein eriteltynä, mitä autolle pitäisi tehdä. Toisinaan merkittynä on kuitenkin vain jotain epämääräistä takapäästä kuuluvasta kolinasta.

Autoon on mallinnettu jonkinlainen määrä komponentteja, jotka jakautuvat karkeasti ottaen moottoriin, voimansiirtoon ja jousitukseen. Mukana olevat osat ovat realistisia, mutta samalla kyse on rankasta yksinkertaistuksesta. Moottoriin ei pääse käsiksi edes venttiilien tasolla, vaan kaikki viat korjautuvat pelkkien suodatinten ja apulaitteiden sekä sähköboksien vaihtelulla. Jonkun mielestä tämä voi toki olla kuvaavaa sen suhteen, mitä autokorjaamoissa nykyisin tehdään, mutta valitettavasti se myös tekee pelistä hyvin yksinkertaisen.


Keskimääräinen työsuoritus koostuukin siitä, että kierrellään autoa ja katsellaan, mitkä osat ovat kunnoltaan punaisena. Aluksi osia joutuu tutkimaan käsin, mutta pian oppii hyödyntämään OBD-lukijaa sekä jarru- sekä jousitustesteriä, joilla tutkimustyötä voi nopeuttaa huomattavasti. Peli tarjoaa myös käyttöön näkymiä, joissa osat näkyvät värikoodattuina rakenteiden läpi. Rikkinäiset osat pitää sitten joko vaihtaa uusiin (joita voi tilata kätevästi pajan tietokoneella) tai korjata ruuvipenkissä. Muutaman kymmenen tehtävän jälkeen mukaan tulee myös chip-tuning, jossa kliksutellaan palkkeja saman korkuisiksi.

Aina välillä autoon tilataan öljynvaihto. Se onkin ihan helkkarin hilpeää, sillä toimenpide onnistuu vain, jos onnistuu asettelemaan öljynkeruuastian juuri oikeaan kohtaan moottorin alle. Muussa tapauksessa ölkky valuu lattialle ja siivous maksaa 100 taalaa. En toistaiseksi ole keksinyt mitään pomminvarmaa keinoa, jolla astian voisi asetella oikein.


Ja tässä kaikki. Ihan oikeasti. Pelasin peliä yli 60 tehtävää, eikä vastaan tullut mitään muuta. Ilmeisesti tietyn määrän pelattuaan saa vielä käyttöönsä ”Endless”-pelimoodin, mutta minusta jo vakiopeli tuntui ihan riittävän loputtomalta saman toistamiselta.



Tietenkin peliä arvioitaessa pitää kiinnittää huomiota kahteen seikkaan: pelin hintaan ja Simulator-pelien yleiseen laatutasoon. CMS2014 maksoi julkaisutarjouksena 11 euroa, eikä se normaalistikaan ole juuri kalliimpi. Jos huomioidaan, että Steamin pelikello näyttää tälle kahdeksaa tuntia, ei viihteen hinta ole kovin korkeaksi muodostunut. Toisekseen Mikä Tahansa Simulator 20XX alkaa olla jo pelin nimenä vitsi, jonka varjolla voi julkaista mitä vain pelitestaamatonta sotkua. Tähän ei kuitenkaan ole sorruttu, vaan yritys tehdä jotain kiinnostavaa on ollut kova. Autoista kiinnostuneet kyllä löytävätkin tästä jotain itseensä vetoavaa.


Valitettavasti vain tekemistä on aivan liian vähän, halvaksikin peliksi. Ison osan peliajastani naksuttelin menemään tottumuksesta, halunani lähinnä nähdä, josko seuraava korjaamon laajennus toisi mukanaan jotain uutta ja mielenkiintoisempaa. Peli on kuin perinteinen piilotetun esineen mysteeri siirrettynä nelipyöräiseen muottiin: jossakin auton osien peitossa on kätkettynä se osa, joka sinun pitää löytää ja korjata. Jos kentän suunnittelija on ollut ilkeä, se on vaikkapa kytkimen kitkapinta, ja hoksaat asian vasta kun olet jo purkanut ja koonnut koko vaihteiston kertaalleen. Mitään vihjeitä ei ole tarjolla, ja kun tulee valmista, samat koeajot ja testit tehdään uudestaan erinäköiselle autolle. Tätä kymmeniä kertoja toistettuani aloin kaivata painiketta, josta asentaja iskisi hanskat naulaan ja korkkaisi kossulekan.

Testikokoonpano: Intel Core i7 3770K, 16 Gt RAM, GeForce GTX 660 Ti, Windows 7