Onko mielessäsi koskaan käynyt eläintarhan pystyttäminen, sen kehittäminen ja ylläpito? Ei minullakaan, mutta en voinut vastustaa kiusausta Zoo Tycoonin tuodessa siihen mahdollisuuden. Moni on saattanut törmätä vuosituhannen alussa sarjan alkuperäisosiin PC:llä ja kokenut näin jo eläintarhan tarjoamat hauskuudet. Reilussa 10 vuodessa nimi ei ole muuttunut, mutta peli on täysin eri.


Taktista ja haastavaa luontipeliä kaipaavat täytyy käännyttää heti alkuvaiheessa. Alkuperäisteos saattoi olla sellainen, mutta nyt puhutaan enemmänkin söpöstä ja perheen junioreillekin sopivasta pelistä. Perusidea on tuttu: luo eläintarha ja tee siitä kannattava. Aluksi tarvitaan aidatut alueet, sitten niihin sopivat eläimet ja lopuksi hassun hauskaa oheistoimintaa. Eläinlajeja on tarjolla 21 erilaista ja niiden toisistaan eriäviä rotuja yhteensä 65 kappaletta. Monipuolisuutta toki kasvattaa, että eläin voi olla pentu, uros tai naaras.



Kun eläimet on sijoitettu aitauksiinsa ja ilmapallokioski löytänyt paikkansa, alkaa yleisö kiinnostua ja kassakone laulaa. Jotta viranomaiset eivät kiinnostuisi yhtä paljon, on eläimistä pidettävä asianmukaista huolta. Eläimien hyvinvoinnista voi huolehtia joko itse, tai pelaamista keventääkseen eläintarhaan voi palkata eri tasoisia ammattimiehiä.


Eläimien täyttämää puistoa rakennetaan ja ohjataan ylhäältä kuvatusta kuvakulmasta, jota pystyy jouhevasti siirtämään ja zoomaamaan. Hieman raskasrakenteiset valikot tekevät pelaamisesta melko kankeaa ja aikaa vievää. Esimerkiksi kolmea saman rodun leijonaa lisättäessä pelaaja joutuu hakemaan ne monen mutkan takaa sekavista valikoista yksitellen. Pelaamista helpottavilla pikatoiminnoilla peli voisi mukavoitua paljon.

Eläintarhan viihdyttävyyttä voi tarkastella tarkemmin kolmannesta persoonasta kuvatun pelihahmon perspektiivistä. Hahmolla voi juoksennella aluetta ympäri ja vauhtihirmut voivat ottaa alleen golf-kärryä muistuttavan menopelin. Tarhan tarkasteluun kyllästyy nopeasti, koska aktiviteettejä ei eläimien syöttämisen ja vedellä suihkuttamisen lisäksi juurikaan ole.




Pelin voi aloittaa harjoittelumuodossa, josta saa opit pelin perusteisiin. Vapaa pelimuoto on nimensä mukaisesti lähes rajoitukseton. Rahaa on loputtomasti ja eläintarhastaan voi nopeasti tehdä omansa näköisensä. Harmittavasti eläintarhan laajuutta on rajoitettu aidalla, jonka sisään mahtuu vain tietty määrä tavaraa. Aluksi vapaa rakentelu tuntui kivalta, mutta pelimuodon haasteettomuuteen kyllästyi nopeasti.

Tiiviimpää tekemistä kaipaaville tarjotaan haaste- ja kampanja-pelimuotoja. Haastemuodossa lähdetään liikkeelle tietyllä kassan summalla ja eläinpuiston pyöritys alkaakin tuntua heti todellisemmalta. Kampanjassa haastetehtäviä on taas ripoteltu ympäri maailmaa. Niissä loikataan ennalta rakennettuun eläintarhaan, johon tulee tehdä tehtävänannon mukaisia muutoksia ennen ajan loppumista.


Kokonaisuus on pikkukivaa rakentelua, josta on yritetty tehdä söpöä. Peli saattaa perheen junioriväelle olla melkoista karkkia, mutta vanhemman silmät töksähtävät hyvin nopeasti vanhentuneen näköiseen ulkoasuun ja tökkivään ruudunpäivitykseen. Peli tuntuukin kaikin puolin keskeneräiseltä. Asiat on tehty vähän sinnepäin ja se näkyy; kontrollit ja valikot ovat kankeat, eikä pelissä ole tarpeeksi syvyyttä ja haastetta. Perheen yhteiseksi peliksi tämä sopii, mutta kyllästyminen voi tulla vastaan yllättävän nopeasti. Parhaimmillaan peli onnistui koukuttamaan minut hetkeksi, mutta pakkopullan maku palasi suuhun hyvin pian.