Ei ole helppoa olla robotti. Varsinkin jos omistaja hylkää pienelle asteroidille jättäen seuraksi vain punaisen ilmapallon. Mutta robotti jää odottamaan luottavaisena, että omistaja vielä palaa. Aikaa kuluu, ja robotti odottaa. Odottaa, kunnes paikalle ilmestyy avaruusolento, joka kertoo, että ei se ihminen ole palaamassa. Että robotti on vanhaa mallia ja huono robotti eikä tarpeeksi inhimillinen, ja että se aiotaan romuttaa. Mutta sitä ennen sillä on vielä mahdollisuus oppia inhimillisyyttä ja pelastaa itsensä. Tästä alkaa hyvin epätavallinen peli: Doki-Doki Universe.




Jotta robotti oppisi enemmän tunteista ja inhimillisyydestä, on aiheellista kiertää maailmankaikkeutta. Universumista löytyy planeettoja, joista jokaisella voi oppia jostain inhimillisyyden puolesta; vaikkapa rakkaudesta, kateellisuudesta tai epävarmuudesta. Kun robotti auttaa planeettojen asukkaita ja ratkaisee näiden välillä kyteviä ristiriitoja, oppii robotti samalla tunteista ja itsestään.

Planeettojen lisäksi robotti voi vierailla asteroideilla, joilta löytyy persoonallisuustestejä. Aina muutaman testin jälkeen voi vierailla uudella kotiplaneetallaan psykiatrin juttusilla, ja kuulla robotin (eli pelaajan) persoonallisuudesta. Vaikka tohtorin lausumia ei tietenkään kannata aina ihan tosissaan ottaa, niin kyllä ne toisinaan ihan hyvin kohdalleenkin osuvat.


Planeettojen ja asteroidien asettelussa eniten häiritsee, että osa selvästi näkyvillä olevista paikoista on lukittuja ja avattavissa vain ehdalla rahalla. Niinpä peliä ei saa koskaan pelattua täydellisesti läpi ilman lisämaksuja, ja itseä ainakin jäi häiritsemään että tohtorin kanssa jutellessa on aina selvää, että osaan kysymyksistä on jäänyt vastaamatta.




Pelimekaniikat ovat hyvin yksinkertaiset. Yleensä planeettojen olentoja voi auttaa antamalla heille mitä he pyytävät; oli se sitten kauniita kukkia, ruokaa tai vaikka uusi vaimo ja lapsi. Jos robotilta sattuu löytymään sellainen varastosta, homma on melko yksinkertaista: valitaan vain oikea kuva. Jos ei, täytyy haravoida planeettoja, sillä niille on piiloteltu lahjapaketteja, joista paljastuu lisää käytettäviä esineitä. Lisää lahjoja saa saamalla planeettojen asukkaat pitämään itsestään. Tai vaihtoehtoisesti vihaamaan, jolloin pelko tai halu päästä robotista eroon saa olennon luopumaan lahjasta.

Koko idea on tässä: kuljetaan planeetoilla, jutellaan asukkaille, suoritetaan tehtäviä ja etsitään lahjapaketteja. Mikään perinteinen peli ei ole kyseessä; haastetta ei ole käytännössä kuin se, että jaksaa koluta tarpeeksi paikkoja että tehtäviin tarvitut lahjat ovat hallussa. Asioiden luominen onnistuu lähes aina... Paitsi silloin harvoin kun se ei onnistu. Epäonnistuminen on täysin satunnaista ja turhaa, sillä sen jälkeen homma pitää vain tehdä uudestaan.


Se, että peli on hyvin yksinkertainen ja helppo, ei ole sille haitaksi. Vaikka se ei mitään suuria tunteita herätäkään, tulee pelaamisesta hyvälle tuulelle. Viehättävä piirrosmainen tyyli, persoonallisuudet herättävä animointi ja äänimaailma yhdessä dialogin kanssa tekevät pelistä sympaattisimman ja söpöimmän tekeleen pitkään aikaan. Puheen sijasta hahmot ääntelevät tunteikkaasti ja dialogien lauseet pidetään sen verran lyhyinä että ne jaksaa helposti lukea. Hahmoilla on usein tunteisiin vetoavaa, huvittavaa tai muuten vaan hölmöä sanottavaa. Ja myöhemmin samaiset hahmot lähettelevät robotille kirjeitä ja kertovat miten menee. Parasta on vierailla kotiplaneetalla katsomassa punaista ilmapalloa, joka aina odottaa ja kaipailee robottiaan. Ja halaa. Aww!

Hinta: 7,45 EUR, Starter Pack -versio ilmainen, Limited Edition Bundle -versio 12,95 EUR