Sanotaan, että iho muistaa kosketuksen. Minun peukaloni muistavat yhä erittäin hyvin Gran Turismo 1:n endurance-kisat digitaaliohjaimella. Samoin muistiin on jäänyt ikiajoiksi pelin upea introjakso Chemical Brothers -ääniraitoineen. Muutenkaan nykytyylisestä ”autopornoksi” kutsumastani genrestä ei oikein voi edes puhua ilman tätä perusteosta.


Tämän jälkeen GT-saagan osista minua ovat puhutelleet melko tarkkaan puolet. GT2 paisutti alkuperäistä konseptia mielettömällä automäärällä, mutta sen grafiikka oli jo paikoin todella rujoa ja rallikisat eivät tuntuneet lainkaan realistisilta. GT3 oli selvästi tehty melko hätäisesti PS2:lle, mutta GT4 oli tuon alustan pääteos, josta jaksoin innostua. Pitkään viivästyneen GT5:n suuruudenhullu maalailu sitten jäikin rehellisesti ja ansaitusti Forza 4:n (ja itse asiassa jo sitä edeltäneiden osien 2 ja 3) varjoon. Nyt GT6 kääntää taas pelisarjan kurssia siihen suuntaan, että minuakin sentään hiukan kiinnostaa.



Ainakin länsimaisesta näkökulmasta GT6:n julkaisuaika tuntuu hieman epäonniselta. Suomessakin tämä PlayStation 3:lle tarkoitettu jättipeli julkaistiin viikko PS4:n lanseerauksen jälkeen. Tokihan PS3:lla on isompi ostajakunta ja PS4:ää ei ole riittänyt likikään kaikille halukkaille, mutta en voi välttyä ajatukselta, että pienestä pelipulasta kärsivä nelospleikkari olisi tarvinnut tätä enemmän kuin jo asemansa vakiinnuttanut ja elämänsä ehtoota elävä kolmonen. Japanin suhteen aikataulussa sentään on enemmän järkeä, sillä PS4 julkaistaan siellä vasta ensi keväänä.


Eipä silti, että kehittäjä Polyphonya olisi ennenkään ajanlasku kiinnostanut: julkaistiinhan GT5:kin miltei neljä vuotta konsolin esittelyn jälkeen. On kuitenkin tosiasia, että kuutosta tullaan ulkoisesti vertaamaan Xbox Onen Forza 5:een, jolle se ei tietenkään pärjää, ja iso osatekijä tässä on laitteisto. Ruudunpäivitys ei ole kovinkaan sulavaa ja aina välillä se nykäiseekin rumasti.



GT6 tarjoilee juuri sitä mitä peliltä odotetaankin: ison autovalikoiman, eri ”ajokorttiluokat” ajokokeineen, kisoja, pieniä välitehtäviä, jotain vähän japanilaisen hassua ja yleistä autonpalvontaa. Tällä kertaa mukaan on päässyt mm. Goodwood Festival of Speed, jonka nimissä päästään käskyttämään klassista kalustoa. Coffee breakit ovat edelleen mukana, samoin tarjotaan muita pieniä ajotehtäviä.


Myös sellaiset asiat ovat ennallaan, joiden olisi suonut muuttuvan. Käyttöliittymä on edelleen se perinteinen, eli jotakin sekavan ja hankalan välimaastosta. Jos voitan kilpailun, en todellakaan halua, että minulle tarjotaan oletusvaihtoehtona saman kisan ajamista uudelleen, ja päästäkseni seuraavaan kisaan minun pitää ensin erikseen poistua tästä nykyisestä valikon viimeisen vaihtoehdon kautta. Samoin en arvosta, että peli palauttaa ajoapujen asetukset oletusarvoihinsa, kun hankin uuden auton (vai enkö vain löydä jotain masterasetusta?). Joka paikkaan siirtymiseen liittyy kauheasti turhaa selaamista. Myös taustalla pimputtelevan jazz-pianistin voi puolestani laittaa jo eläkkeelle.



Autovalikoimasta on hyviä ja huonoja uutisia. Kyllä, autoja on oikeasti 1200 erilaista, mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Ensinnäkin laskutapa ottaa – hyvin granturismomaisesti – huomioon sen seitsemän eri varusteversiota samoista autoista. Niiden mallintamiseen nyt ei varsinaisesti ole tarvittu ihan samanlaista vaivaa kuin muiden. Kirjoitinkin jo tämän numeroleikin turhuudesta taannoisessa Listasunnuntaissa. Oikeasti uusia autoja on 124, johon sisältyy mm. 5 kpl samanlaista kilpa-autoa eri tarroilla.


Toisekseen GT5:n tapaan toiset autot ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Ero ei ole niin dramaattinen kuin vitosessa, jossa suoraan GT4:stä letkutetut ja sahalaitaisin tekstuurein varustetut ”Standard-autot” olivat monin tavoin rajoitettuja, mutta edelleenkään näissä autoissa ei ole esimerkiksi sisäohjaamoa eikä niiden polygonimäärä päätä huimaa.

Ja vielä lisäksi mukana on huomattavan suuri määrä puhtaita kuriositeetteja, joihin GT toki on sortunut alusta asti. NASAn kuuajoneuvo on toki oi niin hassunhauska, mutta sen tilalle olisin voinut ottaa vaikka kattavammin muiden mantereiden kuin Japanin pikkusportteja ja vanhempaa kalustoa. Hieman kotiinpäin vetämiseltä nimittäin haiskahtaa, kun jostain Mazda MX-5:stä on yli 20 versiota ja samalla vaikkapa Ford Escortit alkavat vuosimallista 1998. Useimpien autojen vauriomalli on sekin hyvin viitteellinen.




Tämän nupinan jälkeen voisi ajatella, etten pitänyt GT6:sta ihmeemmin. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Se on vallan mainio peli, kun osaa sovittaa odotuksensa oikein. Viihdyin sen parissa useita iltoja. Gran Turismo ei ole yhtäkkiä muuttunut muuksi kuin mitä on, eikä siltä ole kohtuullista muuta odottaa, koska ostava yleisö on käynyt GT-kaupoilla innokkaasti tähänkin asti.

Ajotuntuma on ollut sarjan parhaita puolia jo pitkään, ja se on sitä edelleen. Etenkin oikealla tatilla kaasua ja jarrua käyttämällä autoon saa mukavasti tuntumaa myös pelkällä padilla, ja tuki erilaisille rateille on hyvin laaja. Mistään simulaatiosta ei tietenkään ole kyse, mutta jos on tarkoitus viihtyä erilaisten autojen kokeilun parissa, siihen on pelikonsoleilla harvoja parempia vaihtoehtoja. Ajoapuja veivailemalla on helppo säätää ajokokemus juuri omaan makuun sopivaksi.


Myös ratojen määrä on ilahduttavan runsas. Mukana ovat toki ne ikiaikaiset Autumn Ringit sun muut, mutta myös seitsemän kokonaan uutta baanaa, kuten Goodwood, Silverstone ja Brands Hatch. Kaksinpeli jaetulla ruudulla onnistuu sekin. Verkkopeliä en saanut luotettavasti testattua, koska PS3-henkinen autopeliseura puuttuu. Lukijat saavat mieluusti kommentoida sitä alla.



GT6 ei vie sarjaa dramaattisesti uuteen suuntaan, mutta harva taisi sitä odottaakaan. Se on pikemminkin iteratiivinen päivitys, joka lisää asioita ja korjaa toisia. Jos autoporno kiinnostaa, tämä on edelleen parasta sellaista Sonyn konsoleilla. Sille ei ilmeisesti voi mitään, että koko pelityyppi on jumiutunut tällaiseen kehityssykliin. Ja koska nykyään saa pisteitä vain siitä, ettei ole samanlainen ahne sika kuin kilpailijansa, mainittakoon että GT6:n autojen ostaminen on havaintojen mukaan helpompaa ilman oikeaa rahaa kuin Forza 5:ssä.


Kukaan tuskin pettyy GT6:n ostaessaan, mutta kukaan aiemmat versiot ostanut ei kyllä millään tapaa yllätykään. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että tämä on hyvin tehty ja laadukas autopeli.