Rapakon takana suureen suosioon noussut piirrossarja Adventure Time on suomalaisille oudompi ilmestys. Cartoon Networkillä esitettävä sarja seuraa 14-vuotiaan Finn-pojan ja tämän parhaan ystävän Jake–koiran elämää Ooon maassa. Sarja on suunnattu lapsille, mutta sen huumorista nauttii myös varttuneempi. Karkkikuningaskuntaa käsitteleviä pelejä on nähty muutamia käsikonsoleilla sekä puhelimilla ja nyt vuoronsa saavat kotikonsolit.


Peli starttaa Prinsessa Purukumin avunhuudosta. Pian apuun rientäneille Finnille ja Jakelle selviää, että ikuisiksi ajoiksi vangitut viholliset ovat karkaamassa vankilastaan. Nämä karkkiväen riesat yrittävät nousta ylös vankilaluolastoista, mikä on hetimiten pysäytettävä. Onneksi apuun rientää vielä lisää apureita ja luolan tutkimiseen voi osallistua jopa neljä pelaajaa.

Itse peli on hakenut innoituksensa 80– ja 90-luvun vaihteen peligrafiikoista. Hahmot ja välinäytökset ovat retroa, kun taas äänet ja pelikentät ovat nykyaikaa. Tyyli on pirteän veikeä, mutta pelimusiikkeihin olisin kaivannut enemmän – saman karun rimputuksen kuunteluun kyllästyy hyvin nopeasti. Myös luolastot ovat muutamaa teemanvaihtelua lukuun ottamatta samankaltaisia, minkä takia peli alkaa nopeasti tuntua nähdyltä.




Itse pelaaminen on luolastossa seuraavaan kenttään vievien rappusten etsimistä ja erinäisten vihulaisten hengiltä mätkimistä. Luolaston kerros on aina yksi pelikenttä ja niitä riittää sadan kappaleen verran. Joka kymmenennessä tasossa taistellaan pomovastustajaa vastaan. Moiset kaatuvat yleensä melko helposti ja yksinkertaisesti. Pari ihan kekseliästäkin pomovastusta on väliin mahtunut, mutta saisivat kaikki olla sellaisia, jotta turhanpäiväisen tuntuinen luolankoluaminen tuntuisi palkitsevammalta.

Erilaisia piirrossarjasta tuttuja hahmoja on aluksi valittavissa muutama, mutta pelin edetessä niitä avautuu lisää. Ne erottuvat toisistaan ulkonäön lisäksi erilaisilla perusiskuilla ja liikkumistavalla. Toiset kykenevät pelkkään lähitaisteluun, toiset sen lisäksi ampumaan. Kentistä kerättävien aseiden avulla ampuminen onnistuu keneltä tahansa. Jotkut hahmoista leijuvat ilmassa pystyen helposti ylittämään esteenä toimivat rotkot, kun muut kävelevät maata pitkin tavallisten kuolevaisten tavoin. Lisää erikoiskykyjä voi kerätä luolan kätköistä. Perinteisimpänä esimerkkinä toimii sydän, jota käyttämällä saa energiamittariinsa lisää elinvoimaa.




Adventure Timellä on hetkensä. Ensimmäisen puolen tunnin ajan retrofiilistely oli vielä hauskaa, mutta kun sama luolien koluaminen jatkui ja jatkui ilman yllätyksiä, alkoi imurointi ja viinilasien kiillotus kiinnostaa pelaamista enemmän. Pidemmän päälle peli on niin tylsä, että sen pelaamisen sijaan tekisi mitä muuta tahansa mieluummin. Toki kaverin kanssa tästä nauttii hieman pidempään, mutta ei sillekään suurta arvoa voi laskea.

Yksi suuri ihmetyksen aihe on tämänkin pelin kohdalla sen hinta. Välillä julkaisijoiden luulot tuntuvat lähentelevän taivasta, kun he hinnoittelevat tuotteitaan. Näin yksinkertainen peliä myydään nimittäin kaupoissa lähes täysihintaisen pelin hintaan. Viritelmä on sen verta kepeä, että sitä voisi verrata 10 euron indie-peliin. Toki nimestä pulitetaan plussaa, mutta ei sen kuuluisi pompauttaa hintaa kuitenkaan yli viiteenkymmeneen euroon.