On jälleen aivojumpan, englantilaisten käytöstapojen ja japanilaisen omituisuuden aika! Kyseessä on tietenkin Professor Layton -sarjan uusin ja ilmeisesti myös viimeinen osa, Azran Legacy. Tämänkertainen peli lopettaa sarjan prequel-trilogian, ja sijoittuu edellisen Miracle Maskin ja ensimmäisen Layton-pelin, Curious Villagen väliin.



Layton-sarjan ominaispiirre on pulmien ratkominen, ja uusin peli tarjoaa niitä jälleen runsaasti, jopa enemmän kuin sarjan aiemmat pelit. Mukana on yli 150 pulmaa, ja jos mukaan lasketaan myös ladattavat pulmat, luku kasvaa kaikkiaan jopa yli 500:an. Pulmista löytyy monenlaista ratkottavaa, ja kuten ennenkin, suurin osa niistä tulee vastaan täysin epäloogisesti. Haluatko kysyä neuvoa satunnaiselta kyläläiseltä? Valmistaudu ratkaisemaan ensin kyläläisen mieltä askarruttanut tehtävä. Näyttävätkö jonkun hahmon hiukset hieman saparoilta? Tässäpä oiva aasinsilta pulmaan possujen kilpajuoksusta.

Osa pulmista on pakko ratkaista, jotta pelissä pääsisi eteenpäin, toiset, valinnaiset pulmat, löytää tutkimalla pelimaailmaa vähän tarkemmin. Myös vaikeustasoja on useita, ja joidenkin tehtävien kanssa joutuu oikeasti käyttämään aivojaan. Jos pulma ei millään avaudu, voi siihen jälleen avata vinkkejä käyttämällä vihjekolikoita, joita on piiloteltu pelimaailmaan säästelemättä. Toisinaan ensimmäinen vihje kertoo riittävästi ahaa-elämykseen, toisinaan taas kiroaa kun pari ensimmäistä kolikkoa menevät täysin hukkaan kun vihjeet kertovat asioita, jotka on jo oivaltanut itse.



Tämänkertainen seikkailu alkaa, kun professori Sycamore kutsuu professori Hershel Laytonin apureineen tutkimaan historiallista löydöstä, “elävää muumiota”. Muumio osoittautuu tytöksi, joka on jotenkin säilynyt jäässä hengissä vuosituhansien ajan. Professorit eivät tietenkään saa tutkia löytöään rauhassa, vaan tytön perässä on jostain kumman syystä muitakin. Omia suunnitelmia on myös tytöllä itsellään, sillä hän aikoo avata Azranin salaisuudet jollekin salaisuuksien arvoiselle. Näillä eväillä seikkaillaan jälleen ympäri maailmaa ja tavataan toinen toistaan erikoisempia ihmisiä. Tarina on mukaansatempaava ja mukana on yllättäviäkin juonteenkäänteitä ja paljastuksia. Hahmot ovat juuri niin sympaattisia kuin ennekin, ja silloin kun ääninäyttelyä on, se toimii.

Toisinaan poiketaan Layton-pelien tyypillisestä putkimaisesta rakenteesta, kun pelaajalle avautuu useita vaihtoehtoisia paikkoja tutkittavaksi. Vaikka kaikissa on lopulta käytävä, on ihan kiva kun voi vaihtaa hetkeksi maisemaa, jos jossain kohtaa on jumittunut kiperään kohtaan. Vastaan tulee myös epätyypillisempiä toimintakohtauksia, jotka nekin on kuitenkin tehty pelisarjaan sopivaksi. Esimerkiksi yhdessä kohtaa kohti ammutuista ohjuksista pitää nopeasti tuhota tietty ohjus, kuten se, joka näyttää ihan hitusen erilaiselta. Ei niin helppoa kuin kuvittelisi.



Peli on kaikin puolin lähes täsmälleen samalla kaavalla tehty kuin edeltäjänsä. Tämä ei ole sinänsä huono asia, sillä Miracle Mask (joka sekin muistutti omia edeltäjiänsä melkoisesti) oli jo sangen onnistunut tuotos. Azran Legacy myös näyttää ja kuulostaa aikalailla juuri yhtä hyvältä kuin edellinenkin osa – mutta ei toisaalta oikeastaan sen paremmaltakaan. Layton-pelit pysyvät tämänkin osan myötä 3DS-alustan lempipelieni joukossa. Hershel Layton, sinua tulee ikävä.