Microsoftin suositun Age of Empires –sarjan uusin osa on laajentunut toiseen kertaan. The Asian Dynasties lisää tosiaikaiseen strategiapeliin kolme kansakuntaa eli Kiinan, Japanin ja Intian. Jokaisella on luonnollisesti omat uudet yksikkönsä, rakennuksensa ja erityisominaisuutensa. Yksin pelaavat pääsevät sotimaan jokaisella kansalla viiden tehtävän pituisen kampanjan verran. Lisäksi pelimekaniikassa on joitakin hienoisia muutoksia jotka eivät tosin pelin yleisilmettä juurikaan muuta. Eipä sikseen, jos jokin toimii, niin turha sitä on ylikäytettyjen sanontojen mukaan korjata.



Aivan kuten emopelissä, jokaiseen kampanjaan liittyy enemmän tai vähemmän kiinnostava juoni, joka kuljettaa tehtäviä eteenpäin. Itseltäni enintäänkin keskinkertainen ääninäyttely ja ponnettoman oloiset tarinat veivät juonen seuraamisesta mielenkiinnon jo AoE3:ssa, eikä The Asian Dynasties eroa tässä mielessä emostaan mitenkään. Roolipelistä muutamista tehtävien välillä pysyvistä vakiohahmoista huolimatta ei kuitenkaan ole kysymys, joten jätetään huonosti näytellyt aksentit sikseen. Tehtävien rytmittämiseen ja väkivallan tarpeen perustelemiseen tarinat riittävät ihan hyvin, niin pitkälti kuin jälkimmäiseen voi mikään riittää. Kukkahattutädit hurraa nyt.

Ensin pelaaja pääsee taistelemaan maasta japanilaisten saappaissa. Japsien tehtäviä aloitellessa tuli heti vähän sellainen fiilis, että pelaan juuri ja täsmälleen samaa peliä uusilla yksikkö- ja rakennusgrafiikoilla. Vaikka yksiköt näyttävät erilaisilta ja huutelevat eri kielillä kuin ennen, toiminnallisuuden osalta mennään hyvin samoilla linjoilla. Toisaalta, onhan AoE3:n yksikkövalikoima niin kattava jo emopelissä, että tätä osasi odottaa. Jos jotakuta mietityttää, onko laajennuksen teema käytetty hyvin, huolet pois, sillä itämainen kulttuuri on melko kattavasti edustettuna niin yksiköiden kuin rakennusten osalta. Samuraita, tavallista vahingollisempaa ilotulitusrakettia sun muuta asiaan kuuluvaa riittää rakenneltavaksi hyvä määrä. Se onkin sitten makuasia mikä eniten nappaa, itselleni upposivat syystä tai toisesta paremmin emopelin pyssyt ja tykit.

Japanin jälkeen vuorossa on Kiina ja viimeiseksi Intia. Pelikokemus säilyy melko lailla samankaltaisena koko laajennuksen ajan, mutta kuten todettu, joitain erikoisuuksia kullakin kansakunnalla löytyy. Esimerkiksi kiinalaisilla pelatessa yksikköjä ei kouluteta yksitellen, vaan tilattua saa ”valmiita paketteja”, joihin kuuluu jonkinlainen sekoitus eri yksikköjä. Intialaisilla taas on käytettävissä norsuja, jotka edustavat ehdottomasti laajennuksen parasta antia yksiköiden osalta. Tykin ja norsun yhdistelmä, eli tuttavallisemmin rähinäfantti, on yksi suurimmista ihmiskunnan keksinnöistä kautta aikojen. Lisäksi rakennuksissa on joitakin eroja, esimerkiksi Kiinalla rivimiesten ja ratsujoukkojen koulutus onnistuu yhdellä ja samalla rakennuksella eikä erilliselle tallille ole tarvetta.



The Asian Dynasties tarjoaa joitakin uudistuksia, jotka koskettavat kaikkia kansakuntia. Pelaaja voi tahtoessaan rakentaa lähetystön, valita eurooppalaisen kansakunnan liittolaisekseen ja tämän jälkeen kuluttaa haluamansa määrän normaaleja resursseja vientitavaran tuottamiseen. Jo liittolaisuuden julistamisesta saa jonkinlaisen kertabonuksen, joka jää voimaan ja sen luonne riippuu valitusta kansakunnasta. Vientitavaraa voi sitten taas vaihtaa kyseisen maan yksiköihin. Lähetystöt ovat peliin ihan hyvä lisä, sillä vientitavaran keräämiseen ei tarvitse kiinnittää käytännössä mitään huomiota sen jälkeen kun on päättänyt, kuinka suuri osa muista resursseista vientitavaran valmistamiseen käytetään.

Tasoissa, eli aikakausissa ei enää edetä yksinkertaisesti nappulaa painalla, vaan nyt kyläläiset pitää pistää rakentamaan uusi komea pönttö jokaista edistysaskelta kohden. Valittavissa on aina useampia rakennuksia, joiden rakentamisesta saa uuden aikakauden lisäksi jonkinlaisen bonuksen, joka vaihtelee rakennusten kesken. Saatavilla on ylimääräisiä yksiköitä, parannuksia resurssinkeräysnopeuteen ja niin edespäin. Vanha korttisysteemi on edelleen käytössä ja uusia kortteja on paljon.

Monissa tehtävissä kartalta löytyy aarrelaivoja, jotka pukkaavat ulos resursseja tiheään tahtiin kyläläisille poimittavaksi. Ärsyttävää kyllä, raskaan työn tekijöitä ei saa automatisoitua sellaisella tasolla, että laivasta ulostetut resurssit haettaisiin kun niitä on saatavilla ja sitten palattaisiin automaattisesti muihin hommiin. Tämä lisää hieman mikromanageroinnin määrää, laivojen resursseja kun ei kannata jättää rannalle lojumaan, koska niiden poimiminen on nopeaa ja resursseja saa paljon.



The Asian Dynasties on ihan hyvä laajennus erittäin hyvälle pelille. Kielelle jää kuitenkin hieman laimea maku johtuen muutamista nurinan aiheista. Viisi tehtävää per kansakunta tuntuu vähältä, sillä tarina ja käskytettävä posse tuntuvat vaihtuvan juuri kun on löytänyt uudet lempiyksikkönsä ja muutenkin päässyt mukaan fiilikseen. Helpointa vaikeustasoa on mahdotonta suositella edes kaikista jäisimmille hallitsijoille, sillä ”läpi juostuna” tästä laajennuksesta tuskin irtoaa paljoa yhtä täyttä iltaa pidempää kokemusta. Lisäksi tehtäviin olisi toivonut hieman yllätyksiä ja monipuolisuutta. Päämäärät ovat paria pientä poikkeusta lukuunottamatta juuri sitä samaa kuin ennenkin, eli hyökkää tuonne, puolusta tätä tai selviydy elossa tuonne asti. Ne, joille meritaistelut ovat perin parasta antia, voivat huoleta jättää paketin kaupan hyllylle, sillä laivoilla pääsee kampanjoiden aikana leikkimään todella harvoin ja vähän. Moninpelaajia varten peliin on lisätty kukkulan kuningas –moodi.

Teknisesti ollaan samalla korkealla tasolla kuin emopelissäkin. Grafiikat ovat kauniit, selkeät ja ruudunpäivitys omalla koneellani (E6750, 2G, 8800GT) ei yskinyt kovimmissakaan tilanteissa, vaikka kaikki asetukset olivat tapissa. Äänissä ei ole valituksen sijaa ja rentouttavia musiikkeja kestää enemmän kuin hyvin ainakin näin lyhyen pelin ajan. Minuksia toteutuksesta ainoastaan edelleenkin tönköille valikoille, esimerkiksi näppäintoimintojen muuttaminen mieleisekseen on luvattoman tuskainen prosessi.

Alle 30 eurolla kaupoista irtoava The Asian Dynasties on Age of Empires –sarjan fanille takuuvarma ostos. Jos alkuperäinen peli ei uponnut, ei itämaalaistettu versio asiaa miksikään luultavasti muuta.