Vuosittain ilmestyväksi muodostuneen Assassin's Creed -pelisarjan tekijät ovat saaneet tosissaan miettiä miten uudistua. Ubisoftin lippulaivasarja muovautui ensimmäisissä osissaan tietynlaiseksi ja samaa kaavaa käyttämällä on saatu aikaan monta peliä pienillä teeman muutoksilla. Vuoden takaisessa osassa pelaajat tutustutettiin pienissä määrin meritaisteluihin. Merenkulku todettiin ilmeisesti sen verran onnistuneeksi, että tällä kertaa se nostettiin pääosaan.


Edellisessä osassa tutuksi tulleen Haytham Kenwayn aikakaudesta on otettu pieni askel menneeseen, lähemmäs 1700-luvun alkua ja seurattavanamme on Haythamin meriä rosvoava isä Edward Kenway. Edwardin motiivit kaapparina olemiseen ovat tietenkin helpon rahan hankinta ja arvostuksen saaminen.

Pelaajan seikkailu alkaa epäonnistuneen meritaistelun jälkimainingeista, joissa Edward on pelastautunut palavasta purresta suolaisen veden sekaan ja yrittää rantautua liekkien lämmittämästä ympäristöstä suojaan. Rannalle päästyään muuan assassiini Duncan Walpole tarjoaa sankarille yhteistyökuviota, johon merimies ei suostu. Pienen kilpajuoksun jälkeen Edward on vienyt Duncanin hengen lisäksi tämän vaatteet, nimen ja oudon kristallikuution. Uusi asustus ja huijattu identiteetti sotkevat Edwardin temppeliritareiden ja assassiinien maailmaan.




Pelin lähtökohta on mielenkiintoinen, mutta heti alun jälkeen alkaa alamäki. Alkuvaiheen helpot tutoriaalinomaiset tehtävät yhdistettynä matalalentona käynnistyvään tarinaan antavat pelottavan kuvan seikkailun jatkosta. Muutaman tunnin jälkeen tarina alkaa onneksi ottaa tuulta alleen, minkä lisäksi tehtävät muuttuvat mielenkiintoisemmiksi.

Pelisarjan nykyaikaan sijoittuneet osiot ovat jakaneet mielipiteitä alusta alkaen. Uusimmassa osassa nykypäivä elää mukana, mutta ei niin vahvasti kuin aiemmin. Desmond Miles on menneen talven lumia, joten pelaaja asettuu nimettömäksi jäävän herran saappaisiin. Ensimmäisestä persoonasta ohjattu hahmo aloittaa työskentelyn Abstergo Entertainmentilla. Yrityksessä tutkitaan muistoja ja luodaan siitä viihdettä - kuin pelaaja olisi Ubisoftin pelissä työskentelemässä Ubisoftilla. Nykyajan vaiheisiin ei onneksi aikaansa tarvitse tuntia enempää kuluttaa. Innostuneempien on mahdollista harrastaa toimistolla ylimääräisiä aktiviteetteja, kuten työkavereiden tietokoneiden hakkerointia.




Merenkulku oli yksi mielenkiintoisimmista elementeistä Assassin's Creed III:ssa ja sen nostaminen suurempaan rooliin on fiksun tuntuinen ratkaisu. Siinä, missä kolmannessa osassa tehtävien yhteydessä vain hieman pyrähdettiin merillä, on neljänteen avattu laaja kartta, jossa merenkulkua voi harrastaa vapaasti. Alueella on reilusti avomerta ja sinne tänne ripoteltuja eri kokoluokkien saaria. Pienimmissä saattaa törmätä pelkkiin iguaaneihin, kun taas suuremmissa on laajoja asuttuja kyliä. Pelin suurimmat kaupungit ovat Havanna, Kingston ja Nassau. Tärkeimmät tehtävät sijoittuvat niihin, mutta tarinaa viedään eteenpäin kattavasti koko kartan laajuudella.

Tarinatilan tehtävät ovat enimmäkseen tuttua huttua sarjan aiemmista osista. Kohteen varjostaminen ja salakuuntelu niistä ehkä se mieleenjäävin. Salakuuntelua onkin hieman liikaa ja pidemmän päälle liikkuvan kohteen kuunteleminen alkaa ärsyttää. Välillä pelaajalle asetetaan murhattava kohde, jonka olinpaikka tiedetään noin suurin piirtein - sitten ei tarvitse kuin käyttää kotkankatse-aistia, paikallistaa kohde ja tehdä pahiksesta hakkelusta. Tehtävät sijoittuvat paljolti myös pelin pääelementille, eli merelle - löytyy laivanupotusta erilaisiin syihin vedoten ja niin edelleen.


Merellä liikuttaessa laivan kehittely on tärkeää suurempien laivueiden asettuessa vastaan. Asian edesauttamiseen tarvitaan pullottava lompakko ja erinäisiä tarveaineita, kuten lautaa ja kangasta. Niitä saa kerättyä näppärästi hyökkäämällä merillä liikkuvien alusten kimppuun ja valtaamalla ne. Rommia jää rosvoretkiltä paljon käteen, mutta niin mukava aine kuin se nautittuna onkin, on hyödyllisempää laittaa väkijuoma kiertoon markkinoilla.

Sukelluskellon avulla voi upottautua merenpinnan alle ja tutkia kartalle merkattuja laivojen hylkyjä. Hylyistä löytyy erilaisia aarteita ja tarpeellisia tarveaineita. Sukeltelu toimii asiallisesti, kunhan pysyy erossa verenhimoisista haiparvista. Pinnan yläpuolella voi merellistä aktiviteettia jatkaa vaikkapa valaanpyynnin muodossa tai vahvistamalla miehistöä merelle juuttuneita haaksirikkoutuneita pelastamalla.




Verkkopelillään Assassin´s Creedit eivät ole loistaneet ja kaava jatkuu tutunomaisena. Moninpeli on tuttua kissa ja hiiri –leikkiä sarjan aiemmista osista. Sinulle määrätään kohde, joka tulisi teloittaa salakavalasti. Samanaikaisesti olet jonkun toisen kohde, jolloin oma päänahka pitäisi pitää turvassa. Parhaiten pisteitä kerännyt voittakoon. Samasta kantavasta ideasta on kyhätty muutama erilainen pelimuoto, joiden lisäksi pelaaja pääsee itse luomaan itsensä näköistä verkkohippaa. Käytännössä tämä tarkoittaa kattavaa määrää erilaisia parametrejä, joita muuttamalla saa hinkattua nettipelistä mieleisensä.

Black Flag toi merirosvot päärooliin, mutta pelisarjan tutut ongelmat ovat edelleen läsnä ja taistelut ovat yksinkertaisia. Bugeja pelissä riittää roppakaupalla. Ihmisiä ilmestyy ja häviää miten sattuu, minkä lisäksi erilaisiin teleporttauksiin törmää useasti. Lähes äärimmilleen viety grafiikka tuo myös omat ongelmansa. Ruudunpäivitys on vaikeuksissa, kun seikkailu viedään sademetsien täyttämille saarille tai tulivoimaisempiin meritaisteluihin. Vielä ärsyttävämpää on pelin tekoäly. Tietokoneen ohjastamat vartijat ovat jatkuvasti hukassa ja heidän tuntuu olevan hankalaa havaita Edwardia. Havaitun assassiinin unohtaminen näyttää olevan myös äärimmäisen helppoa, koska piiloutuminen lähimmän kulman taakse riittää melko usein karistamaan punatakkiset.


Vikoja pelissä riittää aiempien osien mukaisesti vino pino, mutta onneksi hyviä puolia on paljon enemmän. Reilun kokoinen maailma ja merimieslaulujen tunnelma tekevät erityisen positiivisen vaikutuksen. Merillä hektisimmän taistelun keskellä äkillisesti yllättävä myrsky saa pelaajan tuntemaan itsensä ihka oikeaksi merirosvoksi. Olen aina pitänyt merirosvojen elämää mielenkiintoisena aihealueena ja siitä tehty hyvälaatuinen seikkailu vie mennessään. Tämän teeman kanssa seikkailu olisi saanut kestää pidempään, vaikka riittäähän pelissä oheispuuhaa miltei loputtoman tuntuisesti. Tarinaan uppoaa peliaikaa helposti yli 20 tuntia.

Verratessa edeltävään osaan parannusta on tapahtunut erityisesti lisääntyneessä merenkulussa ja vapaammassa maailmassa. Toisaalta tarina on selvästi heikompi ja jättää paljon toivomisen varaa. On vaikea valita kumpi on parempi, joten päädyn arviossani samaan loppuarvosanaan kolmannen kanssa. Jos et edellisessä osassa tykännyt huidella läpi meriä - älä osta. Jos taas ihannoit merirosvoja - osta ja nopeasti. Parempaa merirosvoseikkailua saa hakemalla hakea.