Dreamworksin Turbo-etanasta kertova elokuva kiisi hetki sitten elokuvateattereihin ja sen oheismateriaalina toimiva videopeli tuli markkinoille samaan rakoon. Tyypillisesti tämänkaltaiset lisenssipelit tehdään hätäisellä aikataululla ja mahdollisimman halvalla. Tämä haisee pahasti myös Turbon kohdalla.


Leffassa kilpa-autoillaan, joten luulin pelin olevan jonkin sortin karting-kilpailua – väärässä olin. Dreamworksin hahmoista on tehty jo useita karting-pelejä, mistä johtuen toisenlaisen pelin rakentaminen tuntuu fiksulta. Turbo-elokuva onkin päätynyt törmäyskurssille ensimmäisten Tony Hawk's Pro Skater -pelien kanssa. Peli tuntuu yksinkertaistetulta Tony Haukan skeittailulta, johon on isketty hahmot ja maailmat animaatioelokuvasta. Rullalautaa pelissä ei kuitenkaan ole havaittavissa.



Pelattavia hahmoja pelissä on alkuun neljä kappaletta ja ne eroavat toisistaan hyvin vähän. Suurin eroavaisuus on huomattavissa etanoiden ulkonäössä. Limanuljaskat liikkuvat eteen ja taakse ajopelien tapaan kaasun ja jarrun avulla. Muu liikehdintä on sitten suoraan kuin skeittipeleistä. Pelialueet on täytetty erilaisilla rampeilla, hyppyreillä, putkilla ja sen sellaisilla, jotka mahdollistavat erilaisten temppujen teon. Etanoilta sujuvat niin olliet kuin grindaaminenkin. Erilaisia temppuja on jonkin verran, mutta ne on nähty ja opittu nopeasti.


Pelissä on kaksi pelimuotoa, joita voi pelata yksin, tai kaverin kanssa jaetulla ruudulla. Ajalla rajatussa muodossa peliaika on rajoitettu kolmeen minuuttiin ja sen aikana pelaajan tulisi suorittaa kentissä olevia tehtäviä. Haasteet ovat esimerkiksi erilaisten pistemäärien tavoittelua ja T-U-R-B-O -kirjainten keräämistä pelikentästä. Kirjainten etsimisestä tulee selvästi mieleen Tony Hawk -pelien S-K-A-T-E -kirjaimien keräily. Muutkin tehtävät ovat hyvin samankaltaisia ja niitä on parikymmentä kenttää kohden. Kenttävalintaruudussa tehtävien määräksi luvataan sadan luokkaa, mutta kun kaikki tehtävät voi suorittaa jokaisella hahmolla uudelleen, on niitä todellisuudessa vain 15 - 25 erilaista kenttää kohden. Toisessa pelimuodossa aikarajat on unohdettu ja tehtäviä sekä temppuja saa tehdä rauhassa omaan tahtiin.


Erilaisia kenttiä pelissä on kuusi kappaletta, mikä on todella vähän. Alueet eivät ole erityisen laajoja saati kekseliäitä, mutta hetken aikaa niihin tutustumiseen saa kulutettua. Etanan limaa pääsee levittämään muun muassa keittiössä ja puutarhassa. Uuden kentän avautuminen vaatii viiden tehtävän suoritusta, minkä ansiosta kaikkialle pääsee hetkessä.



Turbon temppuilu ei loista oikein millään osa-alueella ja lopullinen rimanalitus esitellään pelin grafiikoissa ja äänimaailmassa. Jos tätä kaupattaisiin Playstation 2:lle, se olisi ulkoasultaan vain jonkin verran keskitasoa heikompi. Nykyisen sukupolven loppupuolella voimmekin puhua surkeasta visuaalisesta annista. Pelimusiikit eivät laita lainkaan paremmaksi, vaan ovat yhdentekevää pimputusta. Leffaa näkemättömänä en osaa sanoa kuuluvatko taustakappaleet elokuvan soundtrackille – toivottavasti eivät.


Vauhtietanan peliseikkailut osoittautuivat perinteikkääksi lisenssirahastukseksi. Loistavalta pelisarjalta on lainattu paljon, mutta se ei riitä. Sekoitus etanointia, kilpa-ajoa ja skeittausta saattaa toimia ala-asteikäisillä Turbo-faneilla, mutta en lähtisi tätä halpatuotantoa suosittelemaan edes heille. Jokaiselle konsolille löytyy parempia ja edullisempia lastenpelejä, joilla esimerkiksi joulun pyhät kuluvat paljon rattoisammin.