Xbox 360 on väkisinkin profiloitunut ns. tosipelaajien koneeksi, kun laitteen suosituimmat pelit ovat vähintään K-16 räiskintää. Microsoft on koittanut kampittaa tätä mielikuvaa, viimeksi vaisun Viva Piñata Party Animalsin vähäisin voimin ja joulumarkkinoilla koitettiin taas. Playstationin Buzzin jalanjälkiä seuraava Scene It? Lights, Camera, Action päätyi viimein V2.fi:nkin testipenkkiin.



Scene It? on alkujaan DVD-lautapeli-tietovisahybridi elokuvamaailmasta. Tässä on nähty kohtuullisen matala aita videopeliksi muuntamiseen, mitäpä sitä suotta pyörää uudelleen keksimään. Suurimpana vetonaulana - ja sen jokamiesyleisön houkuttajana - ovat ns. Big Button -ohjaimet, jotka muistuttavat Buzzin vastaavia, mutta ovat astetta futuristisemmin muotoillut ja langattomat.

Pakkauksessa tulee eri värein koristellut ohjaimet yhteensä neljälle pelaajalle, USB-porttiin kiinnitettävä vastaanotin ja sopiva määrä paristoja. Kun vastaanottimen liittää konsoliin, se näyttää varaavan kaikkien ohjainten paikat (neljä vihreää valoa syttyy) ja Big Buttonit toimivat moitteetta ilman erillisiä tunnistamisia. Sinänsä hyvä ratkaisu, ettei tarvitse aina peliä vaihtaessa tunnistuttaa ohjaimia uudelleen. Muita pelejä pelatessa normaaliohjain toimi edelleen hyvin, vaikka USB-vekotin olisikin ollut yhä kiinni. Ainoa ongelma on se, että omalla vastauspalikalla pitää sojoittaa aika tarkasti kohti vastaanotinta, ettei tule tiukoissa tilanteissa huteja.



Kaiken kaikkiaan pelissä on 1800 kysymystä elokuva-aiheista. Ne on jaettu erilaisiin osioihin, joista helpoimmasta päästä ovat esimerkiksi näyttelijöiden tunnistaminen vanhoista valokuvista sekä sana-arvoitukset. Jälkimmäiset ovat liiankin helppoja, kun elokuvia ei tarvitse tonkia omasta päästä, vaan aina valitaan vaihtoehdoista. Kellon koneisto + appelsiini = Kellopeliappelsiini, koppakuoriainen + mehulasi = Beetlejuice, ja niin edelleen. Useinkaan ei leffatriviassa kylpijöitä kuitenkaan päästetä näin helpolla. Toisessa ääripäässä ovat kysymykset, joissa kysellään, että missä elokuvassa Matt En-ole-koskaan-kuullutkaan toimi robottivastaavana ja missä järjestyksessä tietyt neljä elokuvaa julkaistiin?

Konsoli pelialustana pääsee oikeuksiinsa tehtävissä, joissa ensin näytetään korkealaatuinen pätkä jostain elokuvasta ja sitten pitää vastata siihen liittyviin kysymyksiin. Parin ensimmäisen kerran jälkeen oppii, että kannattaa katsella myös sitä, mitä taustalla tapahtuu, tai minkä värisiä vaatteita päähenkilöt pitävät. Sitten saattaakin tulla kysymyksiä vain löyhästi klippiin liittyen, eikä itse aiheesta, kun pitää tietää nähdyn pätkän ohjaaja tai elokuvan voittamien Oscarien määrä.

Kaiken kaikkiaan kysymykset ovat vaikeustasoltaan keskitason yläpuolella. Mikäli on katsonut vain silloin tällöin telkkarista maanantai-illan rainan, tarvitsee kyllä rutkasti tuuria pärjätäkseen. Scene It? vaatii pelaajikseen elokuvien suurkuluttajia, joille ovat tuttuja kaikkien aikojen top-200 sekä kulttileffat sen ulkopuoleltakin. Toki peli keskittyy englanninkielisiin julkaisuihin, joten serbialaisen taide-elokuvan tai Bollywood-tuotantojen ei tarvitse olla hallussa.

Sinänsä hyvänä ideana Scene It? rekisteröi pelaajien nimet talteen ja koittaa välttää samojen kysymysten toistelemista. Hiomista systeemi kuitenkin kaipaa, tai sitten niitä elokuvapätkiä ja julkkisten nuoruuskuvia on niin rajoitettu määrä levyllä, että väkisinkin tulevat uudestaan.



Niin kutsuttujen satunnaispelaajien suosimia pelejä nimitetään joskus myös partypeleiksi. Se aspekti on Scene It?:ssä unohdettu. Kun Buzz-visoissa oikeasta tai väärästä vastauksesta soivat fanfaarit ja värit pläiskyvät, saattaa tässä pelissä kuulua vaimea "plim", jonka hädin tuskin ehtii havaitsemaan, ennen kuin jo ladataan seuraavaa kysymyssatsia. Kokonaisote on kovin virkamiesmäinen ja väkisin väännetyn oloinen. Musiikkikin on vaimeaa pluminaa ja tunnelmaa koittaa kohottaa ainoastaan pelin juontaja, joka toistelee samoja vitsejä pelistä toiseen. Ellei ruudun ääressä todellakin ole neljä leffafanaatikkoa perjantai-illan huumassa, tylsistyy touhuun yllättävänkin nopeasti.

Scene It? kaatuu siihen, että pelillä, jonka tavoitteena on saada harvemmin pelejä pelaavia ruudun ääreen, on loppujen lopuksi varsin kapea kohdeyleisö. Englanninkieli pitää olla hyvin hallussa ja Internet Movie Database ladattuna aivolohkoon, jotta pelistä saisi kaiken irti. Elokuvia paljon katselevien viihdytykseksi siitä on parin illan verran, mutta sitten alkaa jo leffavuokraamon kutsu kuulua illanviettovaihtoehtona. Todennäköisesti Microsoft tulee hyödyntämään Big Button -ohjaimia muissakin peleissä jatkossa, joten niitä odotellessa.

PS. Achievement-addikteille voin vinkata, että jo kolmen rundin jälkeen saldooni oli kertynyt 650 Gamerpointsia lisää.