Girl Fight
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Tappelupelit |
Pelaajia: | 1-2 |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | Kung Fun Factory |
Julkaisija: | MicroProse |
Julkaisupäivä: | 25.09.2013 |
Pelin kotisivut |
Muodokkaat naiset taisteluareenoilla
Viime aikoina pinnalle on noussut keskustelu naisten asemasta videopeleissä. Viidennen GTA:n kohdalla peräänkuulutettiin erityisesti sitä, miksi yksikään pelin kolmesta päähahmosta ei ole nainen. Naishahmoja kaipaaville tarjotaankin nyt uutta tappelupeliä, jossa miehiä ei nähdä lainkaan pelattavina hahmoina. Eipä se taida tosin paljon lohduttaa...
Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä se, että muista tappelupeleistä on otettu huolella mallia. Jotain varsin samaa tämän pelin kaunokaisissa on Dead or Alive -sarjan naisten kanssa. Joko arvaat? Kyllä - tissejä, tissejä entistä isompia tissejä. Pelin kahdeksasta naikkosesta on selkeästi pyritty tekemään mahdollisimman viehättäviä ja seksikkäitä, kannuja unohtamatta. Siitä voikin sitten olla montaa mieltä, kuinka siinä on onnistuttu.
Pelin tyttöset ovat mitä ilmeisimmin samasta perheestä tai ainakin naapurustosta, koska heidän nimeämisensä on kautta linjan mielikuvituksetonta. Taiteilijanimiä tai ei, silti esimerkiksi Chaos, Warchild ja Chrome kuulostavat siltä, että pelinkehittäjät ovat palaveripöydän ääressä heittäneet ilmoille kahdeksan ensimmäisenä mieleen tullutta ja valinneet ne. Peliinhän tämä ei juuri vaikuta, mutta pistää ärsyttävästi korvaan.
Sitten pääsemmekin pelin pääsyntiin, eli naisten kurittamiseen. Hahmot osaavat potkia, lyödä ja hyppiä kaikki hieman omaan tyyliinsä. Näillä avuin saadaan aikaan kourallinen yksinkertaisia liikesarjoja, joilla voi yrittää tehdä vastapuolesta lattiarättiä. Kaikille hahmoille on lätkäisty pari yksilöllistä heittoa ja niitä vastaan voi yrittää myös suojautua. Ennen taistelua pelaaja valitsee kaksi erilaista psyykkistä kykyä, joita otteluissa voi käyttää niille varatun mittarin täyttyessä. Näillä erikoiskyvyillä voi esimerkiksi saada hetkeksi lisäpuhtia iskuihin tai kestävyyttä vihollisen ryöpytykseen. Pelin edetessä kykyjä voi ostaa lisää leikkirahalla.
Taistelut kuulostavat paperilla melko asiallisilta, mutta erilaisten liikesarjojen vähyys alkaa ärsyttää jo ensimmäisissä peleissä ja kamppailut tuntuvat kankeilta. Onneksi hahmot edes näyttävät asiallisesti toteutetuilta ja liikkuvat yllättävänkin sulavasti. Pelivalikoissa ramppaaminen onkin sitten täyttä tuskaa, koska ne takeltelevat välillä ihan urakalla ja nappeja joutuu runnomaan monesti useita kertoja yhden siirtymisen onnistumiseksi.
Yksinpelaajille löytyy arcade-pelitila, jossa taistellaan valitulla neidolla pelin muita seitsemää naista vastaan vuoron perään. Kaverin kanssa pelaaminen onnistuu niin kuin olettaa saattaa; samalta ruudulta ja verkossa. Äijäporukalla perjantai-illan testissä kävi nopeasti selväksi, että toista kertaa tätä ei tarvitse pelata. Verkon puolella oma tuomioni oli samankaltainen, koska en onnistunut löytämään kertaakaan peliseuraa.
Girl Fight ei onnistu juuri missään. Noh, tytöt olivat ihan kivoja typeristä nimistään huolimatta ja pelaaminen palkitaan pikkutuhmilla piirroskuvilla. Hahmot on mallinnettu graafisesti asiallisesti, mutta taisteluareenat ovat mielikuvituksettomia ja rumia. Taustalla jylläävä kertakäyttöjumputus ei paranna myöskään pelikokemusta. Onnellisintahan tämän kaltaisissa peleissä on se, että niitä ei ole pakko pelata. Tämä ei parane pelaamalla.
Hinta: 9,49 euroa
Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä se, että muista tappelupeleistä on otettu huolella mallia. Jotain varsin samaa tämän pelin kaunokaisissa on Dead or Alive -sarjan naisten kanssa. Joko arvaat? Kyllä - tissejä, tissejä entistä isompia tissejä. Pelin kahdeksasta naikkosesta on selkeästi pyritty tekemään mahdollisimman viehättäviä ja seksikkäitä, kannuja unohtamatta. Siitä voikin sitten olla montaa mieltä, kuinka siinä on onnistuttu.
Kaaos, valitsen sinut!
Pelin tyttöset ovat mitä ilmeisimmin samasta perheestä tai ainakin naapurustosta, koska heidän nimeämisensä on kautta linjan mielikuvituksetonta. Taiteilijanimiä tai ei, silti esimerkiksi Chaos, Warchild ja Chrome kuulostavat siltä, että pelinkehittäjät ovat palaveripöydän ääressä heittäneet ilmoille kahdeksan ensimmäisenä mieleen tullutta ja valinneet ne. Peliinhän tämä ei juuri vaikuta, mutta pistää ärsyttävästi korvaan.
Sitten pääsemmekin pelin pääsyntiin, eli naisten kurittamiseen. Hahmot osaavat potkia, lyödä ja hyppiä kaikki hieman omaan tyyliinsä. Näillä avuin saadaan aikaan kourallinen yksinkertaisia liikesarjoja, joilla voi yrittää tehdä vastapuolesta lattiarättiä. Kaikille hahmoille on lätkäisty pari yksilöllistä heittoa ja niitä vastaan voi yrittää myös suojautua. Ennen taistelua pelaaja valitsee kaksi erilaista psyykkistä kykyä, joita otteluissa voi käyttää niille varatun mittarin täyttyessä. Näillä erikoiskyvyillä voi esimerkiksi saada hetkeksi lisäpuhtia iskuihin tai kestävyyttä vihollisen ryöpytykseen. Pelin edetessä kykyjä voi ostaa lisää leikkirahalla.
Taistelut kuulostavat paperilla melko asiallisilta, mutta erilaisten liikesarjojen vähyys alkaa ärsyttää jo ensimmäisissä peleissä ja kamppailut tuntuvat kankeilta. Onneksi hahmot edes näyttävät asiallisesti toteutetuilta ja liikkuvat yllättävänkin sulavasti. Pelivalikoissa ramppaaminen onkin sitten täyttä tuskaa, koska ne takeltelevat välillä ihan urakalla ja nappeja joutuu runnomaan monesti useita kertoja yhden siirtymisen onnistumiseksi.
Miksi kukaan ei tahdo pelata kanssani?
Yksinpelaajille löytyy arcade-pelitila, jossa taistellaan valitulla neidolla pelin muita seitsemää naista vastaan vuoron perään. Kaverin kanssa pelaaminen onnistuu niin kuin olettaa saattaa; samalta ruudulta ja verkossa. Äijäporukalla perjantai-illan testissä kävi nopeasti selväksi, että toista kertaa tätä ei tarvitse pelata. Verkon puolella oma tuomioni oli samankaltainen, koska en onnistunut löytämään kertaakaan peliseuraa.
Girl Fight ei onnistu juuri missään. Noh, tytöt olivat ihan kivoja typeristä nimistään huolimatta ja pelaaminen palkitaan pikkutuhmilla piirroskuvilla. Hahmot on mallinnettu graafisesti asiallisesti, mutta taisteluareenat ovat mielikuvituksettomia ja rumia. Taustalla jylläävä kertakäyttöjumputus ei paranna myöskään pelikokemusta. Onnellisintahan tämän kaltaisissa peleissä on se, että niitä ei ole pakko pelata. Tämä ei parane pelaamalla.
Hinta: 9,49 euroa
Girl Fight (Xbox 360)
Tyttötappelua, jota ei jää kaipaamaan hahmoselauksen ja kertaluonteisen kokeilun jälkeen.
- Hahmot mallinnettu asiallisesti
- Mielikuvitukseton
- Mauton
- Tylsä
- Kankea
- Kukaan ei halua pelata tätä
Keskustelut (14 viestiä)
30.10.2013 klo 19.26 8
Onko pelien keskimääräinen standarditaso niin alhainen, että peli jota "kukaan ei halua pelata" ansaitsee 46 % maksimipisteistä? Ei sillä, etteikö tällainen asteikon väärinkäyttö olisi yleinen käytäntö etenkin pelimediassa, mutta pisti vähän silmään.
30.10.2013 klo 19.31 11
Eli: asteikolla 0-100 peli saa 46 (melkein puolet!) vaikka sen ainoa plussa on hahmojen asiallinen mallinnus ja loppukaneettina tekstissä on "Girl Fight ei onnistu missään"?
Onko pelien keskimääräinen standarditaso niin alhainen, että peli jota "kukaan ei halua pelata" ansaitsee 46 % maksimipisteistä? Ei sillä, etteikö tällainen asteikon väärinkäyttö olisi yleinen käytäntö etenkin pelimediassa, mutta pisti vähän silmään.
V2 käyttää (kai?) hieman typerää 40-100 asteikkoa. Missään sitä ei tosin taideta erikseen mainita, joten ei mikään ihme, että sekaannuksia sattuu.
Rekisteröitynyt 26.09.2007
30.10.2013 klo 19.31 2
Eli: asteikolla 0-100 peli saa 46 (melkein puolet!) vaikka sen ainoa plussa on hahmojen asiallinen mallinnus ja loppukaneettina tekstissä on "Girl Fight ei onnistu missään"?
Onko pelien keskimääräinen standarditaso niin alhainen, että peli jota "kukaan ei halua pelata" ansaitsee 46 % maksimipisteistä? Ei sillä, etteikö tällainen asteikon väärinkäyttö olisi yleinen käytäntö etenkin pelimediassa, mutta pisti vähän silmään.
Ennen huippupeli sai 80-89 pistettä ja erinomaisen täydellisen virheetön 90-99. Nykyään peli joka saa 80-89 pistettä on vain keskinkertainen ja 70-79 pisteisiin peleihin kukaan ei halua koskea pitkällä tikullakaan.
Viimeksi tainut nähdä jotain alle 40 pisteen arvosteluita 90-luvulla. Silloin annettiin rehdisti paskalle pelille 20 pistettä tai eräs peli sai jopa 5 pistettä sadasta :D
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
30.10.2013 klo 19.46
30.10.2013 klo 20.01 2
V2.fi:n asteikko on 40-99.
Näinhän se olikin. Pakko taas aloittaa keskustelu aiheesta, mutta eikö tuota asteikkoa voisi muuttaa järkevämmäksi? Tai edes merkitä käytetty asteikko tuonne arvostelun tietoihin, jottei tälläisiä sekaannuksia sattuisi.
30.10.2013 klo 20.54 1
30.10.2013 klo 21.06 2
Ratkaisu olisi lisätä piste väliin. Sitten vastaisi kouluarvosanoja.
Skaala pysyy edelleen samana, idiootti.
30.10.2013 klo 21.27
30.10.2013 klo 22.03 2
Ratkaisu olisi lisätä piste väliin. Sitten vastaisi kouluarvosanoja.
Skaala pysyy edelleen samana, idiootti.
Tarkoitus olikin selkeyttää haarukkaa, 4-10 on kouluarvosanahaarukka, ja v2:n 40-99 on kummallinen väännös tästä. Kenellekään ei tule ekana mieleen, että kaksinumeroinen asteikko alkaisi 40:stä, saatika että korkein pistemäärä on 99, eikä 100.
Tuo asteikko muistaakseni oli näkyvissä yhdessä vaiheessa kun sitä joskus muinoin ihmeteltiin, miksi lie otettu taas pois. Sekava haarukka joka tapauksessa, enkä muutenkaan pidä näin pikkutarkoista lukemista, 0-10 ilman desimaaleja riittäisi vallan hyvin.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
30.10.2013 klo 22.39 2
30.10.2013 klo 22.48 7
31.10.2013 klo 00.03
31.10.2013 klo 05.45 8
Ihme ulinaa arvoasteikosta. Minusta tuo on ihan selkeä, onko teillä huono äö kun ette ymmärrä 0-100 arvoasteikkoa. Vai pitääkö ne olla tähtinä 1-5 ja puolikkaina tähtinä jotta te hölmöt ymmärtäisitte?
ÄO
Rekisteröitynyt 30.01.2012
02.11.2013 klo 14.32
Kirjoita kommentti