Kun käsiini ojennettiin F1 2013, päätin ottaa tekstini lähtökohdaksi montaasimaisen kasvutarinan formulan raa'assa maailmassa. Suomihan on tunnetusti autoilijoiden maa, jossa jokainen konttaamiskykyinenkin taitaa kytkimen ja vaihteiden salat. Oletin, että sama pätee tietysti myös minuun - jos ei tosielämässä niin ainakin virtuaalimaailmassa, vaikka aiemmat autopelikokemukset koostuisivatkin romurallista. Joutuiko Vettel väistymään tieltäni vai keskityinkö takavalojen tuijottamiseen?




F1 2013 on Codemastersin jokavuotisen formulasarjan uusin tulokas. Aito lisenssi takaa peliin kaikki viralliset radat, autot ja kuskit, jolloin syvempikin simulaatio todelliseen formulamaailmaan onnistuu. Aiemman lauseen sana "simulaatio" tulisikin alleviivata, sillä F1 2013 ei ole millään lailla sunnuntai-illan arcadekaahailu, kaukana siitä. Aloittelijan vaikeudella ja kaikilla helpotuksillakin ajo on simulaatiohölläyksestään huolimatta yhä erittäin anteeksipyytelemätöntä, riskialtista ja sekunnin murto-osista kiinni.

Noviisimaisen lähestymiseni iloksi peli alkaa uuden kuskin tutustuttamisella formulamaailmaan. Tutustumiskierros sisältää niin renkaiden kulumista käsitteleviä opetusvideoita kuin lyhyitä, esimerkiksi tiukkojen käännösten tai kiihdytyksen opettamiseen tähtääviä ajotestejä. Lähestymistapa on erittäin toivottua ja madaltaa aloituskynnystä sopivasti uusille kuskeille. Kädestäpitelyyn ei kuitenkaan kannata tuudittautua, sillä tutoriaalissa vietettyjen hetkien jälkeen otetaankin jo aika-ajoja ja mitellään tosissaan ilman apupyöriä. Oppimiskäyrä on pystysuora eikä loppua näy, joten kaltaiseni aloittelijan kannattaa totutella katselemaan takavaloja pidemmänkin aikaa. Jo toisen kisan lähtöruudussa totuus valkenee ja haaveet pokaalin heilutuksesta korvaantuvat hatarilla unelmilla kisan loppuun asti selviämisestä.




Vesisateen iskiessä kypärään tunnelma kuitenkin välittyy kotisohvalle mainiosti, eikä häntäsijoilla hilluminen haittaa, kun hätäinen varikkokäyntikin nostattaa pulssia. Esimerkiksi säätilat vaihteluineen ja niiden vaikutus ajamiseen on toteutettu erinomaisesti, ja näissä hetkissä F1 2013 voittaakin minut puolelleen. Rengasvaihtoehtojen punnitseminen ja niiden valintojen kanssa eläminen, bensan oikeaoppinen säästely tai esimerkiksi DRS:n käyttö ovat niitä taktisia ja tunnelmaa kohottavia aspekteja, joiden avulla kesti pahimmatkin epäonnistumiset.

Jokainen nolostuttava rengasvaihto kuitenkin unohtuu mielestä, kun ne ensimmäiset maagiset ohitustilanteet sattuvat kohdalle – ovat ne kuinka harvassa tahansa. Ajotuntumaltaan F1 2013 on kuitenkin erittäin miellyttävä ja ohjaus tuntuu luontevalta ja intuitiiviselta, joten epäonnistuneen ohituksen kohdalla pelaaja voi syyttää vain itseään. Samalla tavoin sijoitusten kohotessa voi hymyillä hyvällä omatunnolla, vaikka shampanjan ruiskuttamisen jättäisikin väliin parinkymmenen neliön yksiössä.




F1 2013 sisältää miellyttävän määrän pelityylejä. Tavallisten kausimoodien, moninpelien ja kelloa vastaan ajamisten lisäksi mukana on kokoelma erilaisia haasteita, joiden suorittaminen on paitsi hauskaa myös nopeatempoisempaa, antaen pelille hieman rytmitystä. Esimerkiksi tallikaverin ohitukseen tai myöhäisestä varikkokäynnistä selviämiseen keskittyvät haasteet antavat kevyttä pelattavaa pitkien kausien väliin.

Etukäteen hehkutettu Classic-pelimuoto jäi kuitenkin lähinnä mainoskikan tasoiseksi kiinnostuksen kohteeksi heikkojen antimiensa vuoksi. Formuloiden 80- ja 90-lukuja esittelevä Classic-tila oli ennakkopuheiden perusteella pelin mielenkiintoisinta antia, mutta toisin kävi. Kyseinen pelimuoto nimittäin osoittautuu lyhyeksi otokseksi seepialla värjättyyn menneeseen aikaan, jossa muutamalla radalla kisaavat sekaisin kymmenkunta legendaa Häkkisestä Prostiin eri vuosikymmenten autoilla. Erilainen ajotuntuma nykyaikaisiin autoihin verrattuna ei kuitenkaan yksinään riitä mielenkiinnon ylläpitämiseen.