Laadukasta kevytstrategiaa Nintendon käsikonsoleille jo useampaan otteeseen tarjoillut Advance Wars -pelisarja on ennättänyt neljänteen osaansa. Nimensäkin mukaisesti Dark Conflict vie tarinaa aiempien osien sarjakuvamaisesta hilpeydestä tällä kertaa hieman synkemmille vesille, mutta muut muutokset ovat vähäisempiä.



26 tehtävää käsittävä tarinamoodi alkaa tilanteesta, jossa suurin osa ihmiskuntaa on tuhoutunut meteorien iskeydyttyä maahan. Moinen pikkuseikka ei kuitenkaan estä vanhoja vihollisia, Laurentiaa ja Zephyriaa, jatkamasta sukupolvien mittaista sotaansa ihmiskunnan raunioilla. Sarjan vannoutuneet fanit tuskin tulevat uutta synkistelysuuntausta purematta nielemään, mutta allekirjoittaneen mielestä niin juoni kuin hahmotkin olivat selvästi edellisiä osia mielenkiintoisempia ja moniulotteisempia. Ainut napinan aihe tarinaosastolla keskittyykin erityisesti tehtävien välisen dialogin turhan suureen määrään. Lätinät voi kuitenkin halutessaan ohittaa napin painalluksella, mikä mahdollistaa keskittymisen pelin parhaaseen antiin, eli sotimiseen.

Keskimäärin pari kertaa DS:n näytön kokoiset kartat on jaettu ruudukkoon ja itse sotiminen hoituu vuoropohjaisesti. Omalla vuorollaan yksiköt voivat liikkua ja hyökätä, minkä ohella joillain yksiköillä on erityiskykyjä. Näihin kuuluvat mm. lentokoneita tuottavat lentotukialukset, pinnan alla näkymättömissä seilaavat sukellusveneet ja liikkuvat verstaat, jotka omien joukkojen ammus- ja polttoainetäydennysten ohella kykenevät rakentamaan väliaikaisia lentokenttiä ja satamia. Tehtaiden ohella edellä mainittujen laitosten kiinteät versiot puolestaan tuottavat uutta tykinruokaa taistelukentälle ja kaupunkien valtaaminen taas pitää huolen siitä, ettei sotakassa ammota tyhjyyttään juuri kriittisen hyökkäyksen alla. Tehtävät puolestaan päättyvät joitain tarinamoodin poikkeuksia lukuun ottamatta joko toisen osapuolen joukkojen tuhoon tai tukikohdan valtaukseen.



Taistelu muistuttaa hieman shakin ja kivi-paperi-sakset -pelin sekoitusta. Esimerkiksi tankit jyräävät jalkaväen mennen tullen, mutta ottavat pahasti takkiin helikoptereilta. Osa kalustosta taas kykenee liikkumaan varsin pitkiä matkoja yhden vuoron aikana, tai ampumaan epäsuoraa tulta vihollisen niskaan useamman ruudun päästä. Edustettuina ovat niin maa-, meri- kuin ilmavoimatkin, joista jokaisesta löytyy kiitettävä määrä erilaisia yksiköitä. Aiempien osien tapaan suurimmalle osalle näistä on pelissä myös todellista käyttöä, mikä kertoo yksiköiden ominaisuuksien tasapainottamiseen uhratusta ajasta ja vaivasta.

Uusia tuttavuuksia yksiköistä löytyy varsin mukavasti. Näitä ovat mm. kevyet Flare-tankit, jotka voivat ampua viholliset näkyviin tuovia valoraketteja matkan päähän, ja moottoripyöräjoukot, jotka ovat kaupunginvaltauskykyineen käytännössä liikkuvampi versio jalkaväestä. War Tank puolestaan edustaa pelin raskainta kalustoa, minkä ohella tehokas lääke raskaalla kalustolla käytävään salamasotaan on vastahyökkäyksiin kykenevä panssarintorjuntakalusto. Merillä isommilleen kiusaa tekee joukkojenkuljetukseenkin soveltuva ohjusvene ja ilmojen herruutta voi tavoitella niin ilma- kuin maajoukkojakin vastaan hyökkäävällä Dusterilla tai lentotukialusten tuottamilla lentolaivueilla.



Tuleen ei kannata jäädä makaamaan, sillä tasaveroisten vastustajien ottaessa yhteen hyökkääjä tekee aina enemmän vahinkoa vastapuolelle kuin puolustaja. Vihollisia päiviltä päästäneet yksiköt keräävät kokemusta, joka puolestaan johtaa tuhovoiman tehostumiseen entisestään. Ominaisuus on toteutettu hyvin, sillä valioyksiköt eivät yksinään ratkaise taisteluita, mutta niistä on kuitenkin sen verran etua, että niitä pyrkii pitämään hengissä. Oman mausteensa soppaan lisäävät myös erikoiskyvyillä varustetut komentajat, joita voi jonkin yksikön matkaan määrätä joko tukikohdassa tai tehtaalla. Komentajan ominaisuudet eivät enää kuitenkaan ole yhtä hallitsevia kuin aiemmin ja ne vaikuttavat vain tietyllä etäisyydellä komentajan yksiköstä sijaitseviin omiin joukkoihin.

Erityisesti ihmisvastustajaa vastaan pelatessa erilaisten yksiköiden oikea käyttö ja mm. puolustusominaisuuksiin ja joukkojen havaitsemiseen vaikuttavien maastoelementtien hyödyntäminen nousevat taistelumenestyksen kannalta ratkaisevaan asemaan. Tekoäly sen sijaan pärjää lähinnä ylivoiman tai epäreilujen alkuasetelmien ansiosta, mikä ei kuitenkaan ole ongelma muutoin kuin tarinamoodissa, sillä peli tukee verkkomättöä niin lähiverkossa kuin netin välitykselläkin. Hotseat-vaihtoehto olisi satunnaisia pelisessioita silmällä pitäen ollut mukava lisä, mutta kaikkea ei valitettavasti voi saada.



Kaiken kaikkiaan Advance Wars: Dark Conflict edustaa sarjan ehdotonta parhaimmistoa niin pelattavuuden, ominaisuuksien kuin tarinankin osalta. Kontrollit toimivat kiitettävästi niin styluksella kuin ristiohjaimellakin, kampanjassa riittää yksinäänkin pelattavaa varsin mukavasti ja tarinatehtäviä läpäisemällä pelattavaksi avautuu vielä melkoinen nippu ylimääräisiäkin haasteita, eikä ulkoasussakaan ole valittamista. Kun pakettiin vielä lisätään editori omien karttojen suunnitteluun ja mahdollisuus jakaa tuotoksiaan verkossa, ei toivomuslistalle oikeastaan jää enää kuin tiukempi tekoäly. Tällaisenaankin Dark Conflict edustaa kuitenkin taskukonsoleiden strategiapelien kirkkainta kärkeä, joten tyylisuunnan ystävien tuskin tarvitsee hankintaa liiemmin harkita.