Ilmaista PC-Spelunkya tuli pelattua aina silloin tällöin, kun joku kaveri sen olemassaolosta muistutti, eli aika harvoin. Kun peli saapui Xbox Live Arcadeen, se hukkui nopeasti tarjonnan joukkoon, eikä sitä alkupäivien jälkeen ole tullut paljon käynnisteltyä. Nyt Spelunky on tullut Vitalle olen pelannut sitä joinain viikkoina päivittäin - joskus 5 minuuttia, joskus 2 tuntia. Mikä on siis muuttunut? Se, että Spelunky on täydellinen pelirykäisy aina, kun Vita on käden ulottuvilla ja on muutama minuutti aikaa. Juuri tätä Vita tarvitsi.

Spelunker, noun, one who makes a hobby of exploring and studying caves.


Spelunkyssa päähenkilö heitetään luolastoon, jossa on tarkoitus vältellä vaaroja, kiipeillä ja loikkia, selvitä vihollisista, kerätä aarteita ja silloin tällöin pelastaa pulaan joutuneita neitoja samalla ulospääsyä etsien. Aika perinteistä pelitoimintaa siis. Indiana Jones -henkisesti käytettävissä on aluksi ruoska, räjähteitä ja köysi, mutta myöhemmin löytyy kaikenlaista muutakin varustetta rakettirepuista lähtien. Homman juju on se, että aina kun kuolema kohtaa, kerätty mammona on tiessään - ja jos se kohtaa liian monta kertaa, tiessään on se kenttäkin, johon juuri tutustuit. Silloin kaikki nimittäin rakennetaan automaattisesti uudelleen.


Spelunkyssa kuollaan, kuollaan, kuollaan ja kuollaan taas. Jos ottaisi elämän enemmän tosissaan, tähän voisi menettää hermonsa. Sen sijaan sitä huomaakin olevansa entistä enemmän innoissaan onnistumisistaan ja seuraavaa kenttää on taas pakko koettaa, ja koettaa uudelleen. Pelaaja voi tuntea koukuttumisen teräksisen, mutta ah niin tuttavallisen piikin pureutuvan selkäpiihinsä.




Spelunky on sukua 80-luvulla julkaistulle Spelunker-pelille ja vuosien varrella sen tunnelmissa on rypenyt moni muukin peli. Itse sain vahvoja viboja Amiga-vuosien Rick Dangerous-pelistä. Erona on vain se, että Spelunkyn kentissä ei lähde niin helposti hiukset repeytymään päästä kuin Rickin seurassa, jossa kaikki oli yritystä ja erehdystä. Kyllä Spelunkyssakin tätä mekaniikkaa esiintyy: aina kun kentässä on jotain uutta, pitänee uhrata ainakin yksi sydän siihen, että näkee, kuinka se jokin uusi päähahmon tappaa. Toisaalta sekin aiheuttaa välillä lisäverenpainetta, että juuri kun uskoo selviytyvänsä jostain kohdasta, kuoleekin sen kohtalokkaan kerran ja koko homma luodaan uusiksi.


Se, että jokainen kenttä koostuu valmiista palasista, joita tiettyjen sääntöjen mukaan lätkitään vierekkäin, tarkoittaa, että pidemmissä pelisessiossa pelimekaniikka voi alkaa maistua kaivoksen seinältä. Spelunky onnistui kuitenkin ujuttautumaan siihen koloseen, joka minun Vitani pelivalikoimassa oli. Se on pikkukivaa pieniin hetkiin ja jos (kun) kuolee, voi joko lopettaa pelaamisen siihen tai yrittää uudestaan.

Hinta: 14,95 eur (PSN)