Puolitoista vuotta sitten julkaistu robottimäiskintä, Armored Core V, suuntasi pelillisesti sarjan juurille postapokalyptisissä tunnelmissa. Armored Core: Verdict Day jatkaa löyhästi samoista tarinallisista asetelmista, mutta itsenäisen jatko-osan sijaan kyse on moninpelaamiseen painottuneesta laajennusosasta. Rivien välistä voi lukea paljon: tämä robottiajelu ei ole tarkoitettu sunnuntaipiloteille. Mitkä ovat siis Verdict Day:n mechasaappaisiin nousemisen edellytykset?




Pelaaja on nimetön palkkasoturi futuristisessa maailmassa, jossa eri ryhmittymät taistelevat keskenään vallasta. Tämän syvällisemmin taustatarinan syövereihin ei juuri tarvitse (tai kannata) paneutua, sillä pelaaja päästetään pian irti sen tärkeimmän, eli robottien kustomoinnin äärelle: insinööriyden ilo on käsinkosketeltavaa jopa humanistirentulle, kun omaa tuhokonetta pääsee viilaamaan yksityiskohtaisesti aina työntövoimasta lähtien.

Uusia osia voi ostaa luonnollisesti tehtävistä ja taisteluista nyhdettävällä rahalla. Osien monipuolisuus mahdollistaa erilaisilla tyyleillä leikittelyn, sillä robotin menestys riippuu pitkälti pelaajan kyvystä tasapainottaa energiankulutusta, painoa ja tulivoimaa. Tankkimaisemmat mechat eivät ehkä tee akrobaattitemppuja, mutta kestävät raskaimpien aseiden painon, kun taas vikkeläkinttuisilla kaksijalkaroboteilla pääsee hönkimään suoraan vihollisen niskaan. Yksityiskohtien pyörittely näkyy myös aseissa, sillä tulivoima on jaettu kineettisiin, räjähtäviin sekä energia-aseisiin. Nämä reagoivat yksilöllisesti robottien eri osiin, mikä lisää oman metavaiheensa robottikaverin kasaukseen. Rakennuksen yhteydessä on siis syytä huomioida myös mahdolliset omat heikkoudet sekä niiltä suojautuminen.




Kontrollit ovat Armored Core V:sta päällisin puolin tutut. Sarjaan tottumattomalle kaikkien käytössä olevien optioiden omaksuminen on todennäköisesti kuitenkin haastavaa, sillä taistelun tiimellyksessä tekemistä on paljon. Toiminta on nopeatempoista, ja saadakseen kaiken irti taistelusysteemistä vaatii kokonaisuus harjoittelemista. Turhauttavuuteen asti pelattavuus ei silti onneksi sorru, ja parhaimmillaan meininki voi sotatantereella olla täten hyvinkin palkitsevaa: kun onnistuu samanaikaisesti siirtymään pois skannausmoodista, rysäyttämään vieressä surisevan pellen sekä ampumaan kolmella aseella, tuntee olonsa hetkellisesti kaikkivoivaksi.

Boostaaminen, aseiden vaihto, skannaaminen sekä muut toiminnot juontavatkin juurensa jo mainittuun robottien kustomointiin. Yhtäältä tämä lisää pelillistä syvyyttä intohimoisemmille harrastajille, toisaalta tekee kokonaisuuden väistämättä vaikeasti lähestyttäväksi satunnaispelaajalle. Moninpeluupuolelta löytyy onneksi tarvittaessa operaattoripelaaja, joka toimii reaaliaikaisista strategioista tuttuna ohjaajana jakaessaan käskyjä ja lisätietoja.




Jo peruskampanjasta lähtien Verdict Dayn painopiste on moninpelissä. Koska peliä ei lähtökohtaisesti olla yksinäisille ratsastajille luotu, voivat erakkoluonteet rekrytä rinnalleen joko botin tai palkkasotureita toisista pelaajista. Perustehtäviä löytyy heittämällä kuutisenkymmentä (kymmenen päämissiota sekä jokaiseen päälle lyhyempiä sivutehtäviä), mutta co-opin tärkein anti tuntuu olevan rahankeruu myöhempiä vaiheita varten.

Tällä vaiheella tarkoitetaan 4-5 hengen porukoissa käytävää tiimimoninpeliä, joka ulottuu perinteisistä pvp-kärhämistä harjoitustaisteluihin sekä rynnäköihin. Tiimin voitto on yleensä oleellista saaliin kannalta, joten pelaajaa kannustetaan kasaamaan täysiä ryhmiä sekä kontribuuttaamaan taisteluihin alemmillakin tasoilla. Parhaiten menestyneet jengit niittävät tietysti mainetta ja mammonaa, joten Verdict Day mahdollistaa hyvinkin eeppisiä kukkotappeluita joukkotuhoaseiden voimin. Pvp-orientoituneisuus on siis enemmän elinehto kuin vaatimus, sillä suurin uudelleenpeluuarvo löytyy väistämättä näistä taisteluista.




Vaikka pieniä lisäyksiä löytyy (kuten UNACit, kustomoitavat AI-botit), huokuu kaikesta olettamus, että pelaaja on Armored Core V:nsa pelannut. Tallennusdatan voi importata sellaisenaan Verdict Day:hin, mikä asettaa osan pelaajista jo lähtökohtaisesti parempaan asemaan moninpelimatseissa. Kyseessä on viheliäinen oravanpyörä, jossa pärjätäkseen täytyy grindata ja grindatakseen pärjätä, eli kynnystä hypätä kyytiin kesken kaiken ei hyvälläkään tahdolla voi kutsua matalaksi.

Sanalla sanoen meno onkin hyvin japanilaista. Tämä heijastuu Verdict Dayn raadollisuudessa: menestyäkseen mainittavasti pvp-puolella vaaditaan pelaajalta panostusta kaikilla pelin osa-alueilla, kuten rakennusosien grindaamisessa, kontrollien hiomisessa sekä vaihtelevien strategioiden opettelussa. Kaikesta huokuva rakkaus mechoja kohtaan herkistää, mutta moninpeliympäristössä peräänantamattomuus vieraannuttaa äkkiä muut kuin ne tosifanit, jotka käyttävät satoja tunteja robottiensa hienosäätämiseen.


AC: Verdict Day on ammattitaidolla toteutettu ja kunnianhimoinen, mutta sen kohderyhmä on väistämättä hyvin kapea. Tämän kohderyhmän sisällä ne henkilöt, joilla on aikaa ja intoa omistautua pelille sen edellyttämällä tavalla, ovat vielä rajatummassa asemassa. Koska kyse on lisäksi moninpelaamiseen keskittyvä laajennusosa, ei Verdict Daytä ymmärrettävästi voi juuri ensi- tai välttämättä edes toiseksi kosketukseksi Armored Coren maailmaan suositella. Jos Armored Core V sen sijaan alkaa kulua puhki ja haussa on intensiivistä ryhmäräimettä, olet oikeassa osoitteessa.