Yksi urheilupelien vuosipäivitysrutiinin ongelmia peliarvosteluiden kannalta on se, että kaikki on jo sanottu ja kerrottu useaan kertaan vuosien varrella. Tämän pulman ratkaisemiseksi voidaan ottaa erilainen ja uusi näkökulma vanhaan pelisarjaan: Miltä FIFA 14 vaikuttaa jalkapallopelien sunnuntaipelaajan silmin?




Kaveri- ja perhetapaamisten kestosuosikiksi muodostunut FIFA-rupeama on antanut minullekin vuosien saatolla jonkinlaisen kokonaiskuvan EA:n pelisarjan kehityksestä, ammattimaisen syventymisen puutteesta huolimatta. Jokaisen vuoden FIFAan on yleisesti pyritty keksimään jokin uusi, pelimekaniikkaa suuremmalla tavalla muokkaava ominaisuus. Tällä pyritään yleensä oikeuttamaan vuosipäivitysten olemassaolo, erottaen kieltämättä samankaltaiset tuotteet toisistaan. Hieman yllättäen FIFA 14:n kohdalla tällainen päivitys loistaa täysin poissaolollaan.

Electronic Arts onkin ottanut päätavoitteekseen vanhojen, jo olemassa olevien ominaisuuksien päivittämisen ja hiomisen. Tämä päätös juontaa juurensa oletettavasti pelimaailmassa suuremmallakin mittakaavalla vallitsevaan muutoksen aikakauteen, eli uuden konsolisukupolven ilmestymiseen. Uusien Xbox One ja Playstation 4 -versioiden häämöttäessä lähitulevaisuudessa vanhojen konsolien FIFA 14 on väliinputoaja, jonka pommit – muun muassa uusittu moottori sekä grafiikat – säästetään suosiolla myöhempiin versioihin.

Hauskana yksityiskohtana yksi mieleenpainuvimpia uudistuksia on pelin uusittu valikoiden käyttöliittymä. Perinteisen valikkokahlauksen sijaan FIFA 14 sisältää luultavasti kauneimman ja helpoimmin lähestyttävimmän käyttöliittymän, minkä olen urheilupeleissä koskaan nähnyt. Moderni, laattoihin jakava käyttöliittymä on intuitiivinen ja mukavan yksinkertainen. Tämä on erityisen yllättävää ajatellen, että yksi FIFAn positiivisia ominaisuuksia ovat sen lukuisat eri pelimuodot ja runsas sisältö. Vaihtoehdot turnauksista erilaisiin uramuotoihin ja yksittäispeleihin varmistavat pelille pitkän käyttöiän ja jokaiselle illalle juuri sen futiskokemuksen, mitä milloinkin hakee.


FIFA 14 sisältää myös erinomaisen minipelikokoelman, jonka tehtävät perehdyttävät pelin maailmaan ja antavat jokaiselle pelaajalle jotakin; siinä missä täysin uudetkin pelaajat pääsevät sisälle hienovaraisempien pelimekaniikkojen maailmaan, veteraanit voivat harjaannuttaa esimerkiksi keskitystensä tarkkuutta tai pallonhallintansa hienovaraisuutta. Samanlaista, tutoriaalimaista lähestymistapaa jäin kaipaamaan myös urapelimuotoon, sillä jalkapallomaailmaa vain sivusilmällä seuraavalle monet aspektit managerina toimimisessa jäivät pimentoon. Peli ei itsekään tee paljon auttaakseen arasti aloittelevaa tiimin luotsaajaa uransa alkuun.

Oman ammattipelaajan luominen on yhtä hauskaa kuin ennenkin, erityisesti FIFAn kattavaa lisenssikokoelmaa hyödyntäessä. Lapsuuden haavekuvien eläminen tuntuu entistäkin paremmalta, kun mielikuvitusversio voi pelata aidon Juventuksen riveissä mustavalkoraidallisen lisenssinkierron sijaan. FIFA 14 sisältää tuttuun tapaan suurimman osan maininnan arvoisista liigoista, aina Englannin Valioliigasta Italian Serie A:han ja Saksan Bungesliigaan asti. Suomea pelissä ei kuitenkaan ole edustettuna maajoukkuetta enempää, kotoinen Veikkausliiga loistaa poissaoloaan.



Suurin ja näkyvin muutos itse jalkapalloiluun on liikemäärän lisääminen uusittuun fysiikkaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaikki harha- sekä sivuaskelista, äkkikäännöksistä ja huonoista kulmista tehdyistä lähdöistä lähtien vaikuttavat pelaajan liikemäärään ja pallonhallintaan. Vauhdikas liikehdintä vaatii sulavaa ja suoraa ohjausta, sekä ennen kaikkea vapaata tilaa kentällä. Muutos tuo FIFA:n lähemmäs simulaatiomaisempaa otetta, jossa pallonkuljetus on mutkittelevaa ja hidastempoisempaa kuin ennen. Perinteisen sarvikuonomaisen rynnistystyylin aika on ohi, sillä FIFA 14:ssa törmää auttamatta läpäisemättömiin pelaajaseiniin, joissa pallonryöstö tapahtuu jo ensimmäisessä uhkarohkeassa etenemisyrityksessä. Pallon hallussapitoa on vaikeutettu pelin jokaisella osa-alueella, joten maltti onkin nyt valttia enemmän kuin koskaan ennen.


Vanhojen taktiikoiden heittäminen romukoppaan myös virkistää pelaamista, sillä pallonkuljetusta on lähestyttävä täysin erilaisella mentaliteetilla. Vastustajien pyörittely, hidastempoisempi taktikointi ja tarkemmin suunniteltavat pelikuviot lisäävät realistisempaa, tuoretta verta FIFA:n maailmaan. Simulaattorimainen ote ei kuitenkaan vieraannuta kaltaisiani sunnuntaipelaajia, vaan helppo lähestyttävyys on selvästi ollut tärkeä aspekti myös EA Canadalle.

Kuten jalkapallossa tosielämässäkin, eteneminen ei ole ainoastaan pelaajasta itsestään kiinni vaan koko tiimistä. Joukkotyöskentely kuitenkin aiheuttaa harmaita hiuksia FIFAn suhteen, vieläpä useammin kuin kerran. Onnistuneesti lähtenyt hyökkäys nimittäin saattaa hyvinkin tyssätä haahuileviin, tekoälyn ohjeistamiin tiimikavereihin jotka eivät osaa kärkkyä vapaata paikkaa tai edetä järkevästi pelin myötä. Syöttelyyn perustuvassa pelissä into lopahtaa helposti tällaisissa tilanteissa, erityisesti kun vastapainona vastustaja tuntuu entistäkin agressiivisemmalta ja hyökkäävämmältä, entisestään painottaen oman tiimin aktiivisen yhteistyön tarvetta.

Valituksena voidaan myös mainita, että omituisesti erinäiset laukaisutyylit tuntuvat uppoavan verkkoon miltei joka kerta, kun taas muutamat lähestymistavat eivät tunnu onnistuvan lainkaan. Tämänkaltaiset lapsukset antavat ikävän kuvan siitä, ettei kaikkea ole ehditty miettimään ja hiomaan loppuun saakka, vaan tuote on jouduttu kiirehtimään kauppojen hyllyille.




Vaikka tuolin ja monitorin välistä kuuluisi pelin huonosti mennessä kuinka monta ärräpäätä tahansa, itse pelin äänipuoli kuitenkin vakuuttaa, sillä selostusi on tänäkin vuonna hyvässä kunnossa. Muutamia erityistapauksia lukuunottamatta ääniraita ei toista sisällöltään itseään ja onnistuu tunnelman luonnissaan mainiosti, reagoiden tilanteisiin sujuvasti ja oikeaoppisesti. Valikkokappaleet ovat juuri sopivan popahtavia ja energisiä, joten urheilupeleistä tuttu rento fiilis välittyy pelaajalle, pitäen olotilan raikkaana.

Pelimoottorin suhteen FIFA 14 on teknisesti vanhentunut. Tästä ei päästä yli eikä ympäri. Vuosia vanha moottori on kuitenkin yhä mukiinmenevä esimerkiksi animaatioiden ketjutuksen osalta. Grafiikat puolestaan eivät ole nauttineet suurestakaan kasvojenkohotuksesta ja myös tekninen toteutus on hieman vanhahtavaa ja hiljalleen uudistuksen tarpeessa. Oletettavasti sen puute johtuu tässäkin tapauksessa vahvasta panostuksesta seuraavan sukupolven versioon, joka tuo muun muassa FIFA-sarjaan upouuden Ignite-pelimoottorin sekä tulevaisuuden grafiikat.



Pelin suositteleminen on hieman monimutkaisempaa tässä tapauksessa, sillä peukun vertikaalisuunta riippuu pitkälti jokaisen pelaajan henkilökohtaisista tarpeista ja tilanteesta. FIFA 14 kärsii monilla osa-alueilla kiirehditystä suunnittelutyöstä ja selvästä välivuosimallina olemisesta. Tekninenkin puoli laahaa jäljessä, sillä uuden moottorin hienoudet on todennäköisesti säästetty myöhemmin julkaistaviin Xbox One ja Playstation 4 -versioihin. Tämän vuoksi seuraavaa konsolisukupolvea odottavien kannattaakin harkita vakavasti pallopelien siirtämistä myöhemmäksi. Jos hyllyköstä ei kuitenkaan löydy yhtään viime vuosien futispeliä eikä jalkapalloinnostusta halua nurmikentälläkään tyrehdyttää, ei FIFA 14:n omistamista tarvitse hävetä.