Sade voi luoda tyhjään kaupunkiin huikean seikkailun. Sellaisen, jossa näkymätön muuttuu silhuettimaisesti näkyväksi. Sellaisen, jossa haluat tavoittaa tuntemattoman - ilman sen suurempaa syytä. Näin homma toimii ainakin Sonyn Japanin studion toimintaseikkailussa rain.


Sateen luomassa tarinassa seurataan poikaa, jonka päivä on mennyt sairastumisen vuoksi piloille. Kotona maatessaan hän huomaa ikkunasta kadulla juoksevan näkymättömän oloisen tytön. Neitokaisella on juoksuvaihde päällä, koska häntä seurataan. Seuraajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa, mutta näkymättömän ulkomuodot kertovat karua tarinaa suuresta hirviöstä. Poika lähtee seuraamaan heitä ja huomaa pian olevansa osa tätä sateen luomaa kertomusta.

Tarina on yksinkertaisuudessaan mielenkiintoinen ja se onnistuu tekemään tuntemattomasta sankaristamme kiinnostavan. Kerronta hoidetaan lyhyin virkkein, jotka esitetään tyylikkäästi taustamaisemiin upotettuina. Hieman kuin runokorteissa, mutta fontti on valittu nykyihmiselle sopivammaksi. Englannin kieltä karttavien rukouksiinkin on vastattu ja peli on toteutettu ulkomaankielien lisäksi täysin kotimaan murteella. Seiniin kiinnitettyjen virkkeiden lisäksi muunlaista tarinankerrontaa ei ole tarjolla, koska puhetta ei kuulla. Melkoisen taiteellista tämäkin.




Taiteellisesti luotu rain tuo pelaajien kuvaruuduille kuolleen tuntuisen kaupungin, jossa elämää on havaittavissa ainoastaan sateessa. Taivaalta putoava vesi luo näkymättömistä pelihahmoista äärirajat esiin tuovat silhuetit. Silhuetin avulla pelihahmon liikuttaminenkin tehdään mahdolliseksi. Juostessa katoksen suojiin hahmon silhuetti häviää ja liikettä voidaan havaita ainoastaan kengän jälkinä ja katujen täytteenä toimivien esineiden liikkumisena.

Pelissä ei ole liikuteltavaa kameraa, vaan pelihahmo näytetään alueelle sijoitetuista kiinteistä kamerakulmista. Kuvakulmat on sijoitettu mallikkaasti ja pelaaminen on sujuvaa. Suoraviivaisessa kokemuksessa poika juoksee putkimaisia katuja pitkin saavuttaakseen useasti nähtävän kauempana kipittävän tyttösen. Kiinniottoa hankaloittavat erilaiset örkkimörkit, jotka käyttäytyvät eri tavalla. Niiden toimintatavat tuntemalla eteneminen sujuu näppärästi. Asein mörköjä ei nitistetä, vaan pelaajan välineinä toimivat ainoastaan poikamaisen vikkelät jalat ja suojautuminen katosten alle.


Sateisessa maailmassa ei varmasti yllätä sen tunnelman luoja – sade. Sen kohina tulee pelaajalle tutuksi tässä muutaman tunnin mittaisessa seikkailussa. Lisäpontta tunnelman luontiin tekee rauhallinen soundtrack, joka ei kuitenkaan laajuudellaan loista ja samat pimputukset tulevat nopeasti tutuiksi. Grafiikan keskinkertainen taso ei luo maailmasta taidetta, mutta erilaisten hahmojen silhuetit tekevät sen.



Taiteellisessa seikkailukokemuksessa osui häiritsevästi silmään useita tilanteita, joissa grafiikkamoottori ei pysynyt aivan mukana, mikä ilmeni taustamaisemien häviämisenä. Lisä-ärsytystä tuottivat pikku puzzlet, jotka olivat aivan liian suoraviivaisia. Pariin ongelmaan keksin oivat toteutuskeinot, mutta kaavamainen peli vaatikin juuri tietyn toimintatavan. Tämä lisäsi harmittavasti jo ennestään esiin tullutta putkimaisuuden tunnetta.


Kokonaisuuden suurimmiksi heikkouksiksi osoittautuvat pelin lyhyys ja yksitoikkoisuus. Kankea tikkaiden kiipeäminen ja helpot puzzlet kaipaisivat enemmän vaihtelua. Huonojen puolien kruunuksi pelin jälleenpeluuarvo on pienen pieni. Uudella pelikerralla pelaaja voi avata lyhyitä tarinaa avartavia muistotekstejä kenttiin piilotettujen palluroiden avulla. Se ei ainakaan riittänyt itselleni syyksi lähteä uudelle peluukierrokselle.

Vaikka peli jäikin hyvin keskinkertaiseksi, silti nautin lyhyen pelikokemuksen rauhallisesta etenemisestä. Nimettömien sankarien kohtalon seuraaminen oli kiinnostavaa ja olisinkin halunnut nauttia siitä pidempään hieman monipuolistettuna.

Hinta: 12,95 eur (PSN)