Sonyn omiin studioihin lukeutuva Japan Studio on tehnyt vuosien saatossa veikeitä ja omalaatuisia pelejä. Puppeteer ei eroa tästä linjasta, vaan sai allekirjoittaneen huulet hymyasentoon aina uudestaan ja uudestaan. Peli on periaatteessa hyvin tavanomainen sivulta kuvattu tasohyppely, joka erottuu massasta sen hauskalla nukketeatteri-teemalla.


Teatteriesityksen pääroolissa esiintyy Kutaro-niminen poika, jonka paha Kuukarhu Kuningas on muuttanut nukeksi. Kaiken kurjuuden lisäksi kuningas puraisi pojalta pään irti. Päättömänä Kutaro ei tietenkään voi liikkua. Pelimaailma onkin täytetty erilaisilla päillä, joita keräämällä sankarimme pystyy elämään ja taistelemaan kaikin keinoin oman nuppinsa palauttamiseksi. Yhdessä leijuvan ystävän kanssa etsitään kenttien taustoille piilotettuja päitä ja ne toimivat samalla eläminä Kutarolle. Jos on viisi päätä varastossa, voi ottaa neljä vihulaisen iskua kuolematta.



Kymmenisen tuntia vievän seikkailun aikana Kutarolle kertyy erilaisia taitoja, joilla tasoihin saadaan mukavasti vaihtelua ja luodaan syy palata uudelleen tarinan alkupään kenttiin. Pelin alkuvaiheessa saatavat Calibrus-sakset ovat tärkeässä asemassa, koska pelin maailmoissa riittää paljon leikattavaa. Leikkaamisella pystytään ikään kuin lentämään, sillä sankarimme liitelee saksittavien kankaiden ja elementtien mukaisesti. Sakset toimivat myös aseena, joilla vastaan tulevat kummajaiset saa rauhoiteltua.


Dialogia pelissä riittää välillä loputtoman tuntuisesti. Hieman lapselliset keskustelut menevät vanhemmalta pelaajalta helposti ohi. Tietynlainen ”juupas – eipäs” -keskustelu etenee naurettavan hitaan tuntuisesti, eikä saa oikein siipiä alleen. Tarinaa seuratessa oli helppo päätellä, minkä ikäisille se on suunnattu – selvästi nuoremmille. Suomenkielisellä dubbauksella pelattaessa mieleeni tulivat lauantaiaamun piirretyt. Taustalla tarinan kulkua edistävä kertoja on onnistunut tehtävässään hyvin, mutta muilla ääninäyttelijöillä olisi vielä parantamisen varaa. Englanninkielisessä toteutuksessa ei sen sijaan ole lainkaan moitteen aihetta.



Graafisesti iloisista kentistä huokuu nukketeatterimainen tunnelma esirippuineen ja vaihtuvine taustakuvioineen. Teatterissa nuket ja lavasteet näyttävät käsintehdyiltä ja ne muistuttavat hieman LittleBigPlanetin vastaavia. Erikoismaininnan voikin antaa pelin ulkoasusta ja erityisesti sen veikeän näköisiksi mallinnetuista hahmoista. Tasojen tapahtumat kulkevat kuitenkin välillä niin vauhdikkaasti ja epärealistisesti, että illuusio oikeasta teatterinäytännöstä hälvenee. Fiilistä kasvattaa mukana eläytyvä yleisö, joka hurraa onnistumisissa ja haukkoo henkeään tiukoissa tilanteissa.


Onnistunut tasoloikinta sopii teemansa puolesta perheen nuoremmille ja monipuolisen hyppelyn ansiosta koko perheelle. Kyseessä ei ole aivan tasoloikintapelien historian merkkiteos, mutta se onnistuu uusilla ideoillaan erottumaan harmaasta massasta. Erityisesti nukketeatterin näköinen estradi lavasteineen ja mukana elävä yleisö tuovat peliin tunnelmaa, joka tekee kokemuksesta mieleenpainuvan. Normaalia edullisempi hinta pienentää entisestään kynnystä loikata Kutaron seikkailuihin. Puppeteer on oiva vaihtoehto niille, joille Raymanin seikkailut ovat liian haastavan tuntuisia ja Marion hyppelyt jo turhankin tutuksi tulleita.