Rytmipelit Parappasta Rock Bandiin ovat aina sopineet meikäläisen pirtaan ja kun näin Beatbuddy-indiepelin trailerin, kiinnostukseni heräsi. Trailerilla esiteltiin muun muassa tasoa, jossa edettiin rytmikkäästi Parov Stelarin musiikin tahtiin. Kyseisen herran tuotantoa löytyy omasta CD-hyllystänikin, joten pitihän tämä peli testata.


Jos pelaajilta kysytään, mitä tasoja he perinteisissä 2D-tasoloikissa inhoavat eniten, aika suuri osa vastaa ‘vedenalaiset tasot’. Beatbuddy jättää rohkeasti kaiken maanpäälllisen pois ja pelin genreä voisikin nimittää tasosukelteluksi. Beat etenee vedenalaisessa, rytmiä sykkivässä maailmassa joko vapaasti uiden tai sukellusveneellä musiikin tahdissa. Samalla pelin äänimaailma kasvaa muun muassa Rez-räiskinnästä tutulla tavalla: mitä paremmin etenee, sitä enemmän soittimia ja meininkiä on mukana.



Etenemispulmat liittyvät usein ajoitukseen ja musiikin kanssa rytmitykseen, mutta Beatbuddyn vedenalaisen maailman tahdissa sykkivät oliot ja muut vimpaimet tarjoavat muutakin pikkupohdittavaa. Aina kun eteneminen onnistuu, musiikki saa lisää lihaa luidensa ympärille ja tanssijalkaa alkaa vipattaa. Välillä haastavatkin ongelmat pistävät otsan kurttuun, mutta kun eteenpäin selvitään ja varsinainen melodia alkaa taas soida, hymy leviää väkisinkin kasvoille.


Ensivaikutelma Beatbuddyn maailman graafisesta asusta oli, vähän ikävästikin sanoen, kuin ysiluokkalaisen tussikynällä tylsällä hissantunnilla vihkoonsa piirtämää kuvastoa. Jostain syystä parin illan pelailujen jälkeen se ei enää ihan siltä tuntunutkaan, vaan vedenalaisesta maailmasta alkoi löytyä omaperäisyyttä ja satukirjamaisuutta. Kuuden tason valikoima viisuja eri artisteilta iskee keskelle meikäläisen musiikkimakua, joten siitä ei pahaa sanottavaa ole. Paitsi se, että yhtä biisiä kuunnellaan melkoisen pitkään - tason läpäisyyn voi vierähtää tuntikin.



Konsolikapulaan tottuneena näppäimistön nappien löytyminen otti aina vähän aikaa, jos oli pitänyt useamman päivän tauon pelaamisessa. Loppujen lopuksi kuitenkin pärjätään nuolinäppäimillä ja muutamalla toiminnolla: vauhtipyrähdys, hyökkäys ja tavaroiden käyttäminen. Toki peli tukee myös peliohjainta, mikä on erinomaisen suositeltava vaihtoehto.


Tällä viikolla ilmestyi vihdoin Rayman Legends, jossa on myös rytmipohjaisia tasoloikkatasoja. Beatbuddy ei yllä aivan siihen fiilikseen, jonka Reiskan kentistä sain - siihen rytmin hurmokseen, joka tulee selkärangasta ja josta läpäisyn jälkeen toteaa vain että “RAAAH, LISÄÄ!”. Beatbuddy ottaa vähän lungimmin, töksähtelee mennessään ja venyttää ideoitaan inasen liikaa, jotta tylsistymiseltä voisi täysin välttyä. Se on myös tämän tyyliseksi ja kokoiseksi peliksi melko hintava, hintalappu Steamissa on 14 euroa.